Blogit - google

Areenan iPad-sovellus sai Chromecast-tuen

Kari Haakana — Sat, 18 Oct 2014 04:57:13 +0000

Yle Areenan uusimmassa iPad-sovelluksen päivityksessä on odotettu ominaisuus: sovelluksen avulla voi nyt katsoa Areenan videoita ja kuunnella Areenan radio-ohjelmia Chromecast-laitteen kautta. Mikäli sovellus ei päivity automaattisesti, on se saatavilla Applen sovelluskaupasta.

Mikäli Chromecast ei ole tuttu, kannattaa tutustua Googlen esittelysivuun aiheesta. Lyhyesti kuvattuna kyseessä on television HDMI-liitäntään liitettävä tikku, jonka avulla mobiililaitteella tai tietokoneella käytettävä videopalvelu näkyy myös tv:ssä. Chromecast muistuttaa esimerkiksi AppleTV:tä, jota Areenan iPad-sovellus on tukenut jo jonkin aikaa.

Areenan iPad-sovellukseen nyt rakennettu tuki mahdollistaa siis Areenan sisällön nauttimisen televisioruudulta. iPad-sovelluksessa tv- tai radio-ohjelma tai live-stream käynnistetään normaalisti. Kun ohjelma on käynnissä ja Chromecast on käyttövalmis, iPadin oikeaan alanurkkaan ilmestyy cast-symboli. Napauttamalla symbolia avautuu valintaruutu, jossa tarjotaan verkosta löytyviä Chromecast-laitteita. Valitse haluamasi laite ja ohjelma avautuu tv-ruudulle.

Tämän jälkeen Chromecast hoitaa ohjelman toistamisen tv-ruudulla ja voit halutessasi käyttää iPadia muihin toimiin. Kun haluat lopettaa ohjelman streamauksen, siirry iPadin Areena-sovellukseen ja katkaise Chromecast-yhteys.

Tässä vaiheessa Chromecast toimii siis Areenan uusimmassa iPad-sovelluksessa. Android-laitteille Chromecast-tuki tuodaan syksyn aikana, kun kokonaan uusittu Areenan Android-sovellus saadaan valmiiksi. Joistakin Android-laitteista voi tosin jo tällä hetkellä lähettää Areena-sovelluksen kuvaa televisioon ns. ruutupeilauksen avulla.

Tarkoituksena on tuoda Chromecast-tuki myös tietokoneissa käytettäville Chrome-selaimille jossain vaiheessa. Kerromme tästä ominaisuudesta sitten, kun se on lähempänä toteutusta.

Lainaus

Yle.fi hakukoneen tekninen toteutus

Jaakko Ojalehto — Thu, 22 May 2014 05:25:53 +0000

Aiemmassa blogauksessa käsittelin kevään aikana uudistuneen yle.fi hakukoneen uusia ominaisuuksia. Tämä postaus keskittyy tekniikkaan, jolla nämä ominaisuudet ja koko haku on toteutettu.

Suurin arkkitehtuurillinen muutos uudessa hakukoneessa on hakutulosten tuottamiseen ja näyttämiseen käytetyn tekniikan eriyttäminen. Tavoitteena eriyttämisessä on se, että pystymme kehittämään käyttöliittymää itsenäisesti, mutta ulkoistamaan sivujen indeksoinnin, analysoimisen, hakualgoritmien kehittämisen ja muun toiminnan, joka ei ole Ylen verkkokehitystiimin ydinosaamista. Eriyttämisen ansiosta voimme luoda käyttöliittymästä sellaisen, joka palvelee käyttäjiämme mahdollisimman hyvin ja sopii parhaiten juuri Ylen tarjoamille sisällöille. Voimme lisäksi mitata hakukoneen ja sen toimintojen käyttöä monipuolisemmin.

Hakukäyttöliittymä ja hakutulokset tuottava järjestelmä ovat siis täysin itsenäisiä ja erillisiä kokonaisuuksia, joista toista voidaan muuttaa tai se voidaan peräti vaihtaa ilman suuria muutoksia toiseen järjestelmään. Järjestelmät välittävät tietoa toisilleen HTTP-protokollaa käyttäen JSONP-formaatissa.

Hakutulokset tuotetaan käyttäen Google Search Appliance (GSA) tuotetta. GSA on käytännössä Googlen myymä palvelin, joka etsii, indeksoi ja analysoi kaiken Ylen sisällön sekä tuottaa hakutulokset annetuilla hakuparametreilla. Oletuksena GSA tuottaa myös hakutulossivun, mutta olemme määritelleet GSA:n tuottaman hakutulossivun sijaan hakutulokset JSONP-formaatissa. Tämä onnistuu GitHubista löytyvällä avoimen lähdekoodin GSA Frontend konfiguraatiolla, jota olemme kehittäneet eteenpäin.

Google Search Appliancen tuottama JSONP vastaus.

Hakukäyttöliittymä itsessään on toteutettu JavaScript-ohjelmointikielellä käyttäen angular.js-sovelluskehystä. Web-palvelin on toteutettu kahdennetulla node.js-palvelimella, jotka käyttävät myös express.js-sovelluskehystä mm. yle.fi ylä- ja alatunnisteen lisäämiseen sivulle. Valitut tekniikat ovat osoittautuneet hyviksi ja taanneet nopean käyttöliittymäkehityksen, helpon testattavuuden, hyvän skaalautuvuuden ja jatkuvan käyttöönoton.

GSA:n ja hakukäyttöliittymän lisäksi hakukone koostuu kolmannesta osasta jota kutsumme Crawl proxyksi. Käytännössä Crawl proxy on palvelu, joka tulkitsee ylen sisältöjä GSA:lle. Teknisesti Crawl proxy on node.js-palvelin, jonka kautta GSA:n tekemät HTTP-pyynnöt tehdään muihin Ylen palveluihin. Crawl proxy lukee kaikki sen läpi menevän HTML-merkkauksen ja lisää merkkaukseen elementtejä ennalta määritettyjen sääntöjen perusteella.

Crawl proxy lisää merkkaukseen mm. kielen, julkaisuajan, esikatselukuvan ja sisällön aiheen. Teoriassa GSA osaa itsekin päätellä artikkelin julkaisuajan ja kielen, mutta erilaisten merkkaustapojen ja aikaformaattien takia tämä ei käytännössä toimi yhtä hyvin kuin määrittely crawl proxyssä. Esikatselukuvat ja sisällön aiheet olisi mahdollista määritellä myös palveluissa kuten Yle Uutisissa ja Yle Areenassa, mutta koska määritystavat ovat pitkälti GSA:n omia emme halunneet lisätä näitä itse palveluihin.

Määritysten pitäminen crawl proxyssä pitää ylläpidon ja päivittämisen helppona ja keskitettynä, eikä muihin palveluihin tarvitse tehdä muutoksia. Näin voimme helposti parantaa ja lisätä GSA:n ominaisuuksia. Crawl proxy myös testaa automaattisesti Ylen muiden palveluiden HTML-merkkauksen niiltä osin kuin crawl proxylle on tarpeellista. Crawl proxy siis hälyttää mikäli jonkun palvelun HTML-merkkaus muuttuu niin että proxyn toiminta häiriintyy.

Google Search Appliancen tallentamaa metatietoa artikkelista. Osa tiedoista on crawl proxyn tuottamia.

Hakupalvelusta on haluttu tehdä mahdollisimman itsenäinen järjestelmä, joka ei riipu muiden järjestelmien sisäisestä toimintalogiikasta. GSA ei siis ole suoraan yhteydessä esimerkiksi Yle Uutisten tai Yle Areenan taustajärjestelmiin vaan lukee ainoastaan näiden julkisia verkkosivuja.

Hakupalvelu käyttää kuitenkin muutamia Ylen rajapintoja lisätoimintojen tuottamiseen. Esimerkiksi crawl proxy käyttää Ylen Images API:a kuvien pienentämiseen sopivan kokoisiksi esikatselukuviksi. Tulevaisuudessa rajapintojen kautta on tarkoitus tuoda lisää mielenkiintoisia toiminnallisuuksia. Tulevia toiminnallisuuksia voisivat olla mm. ohjelmatietojen haku, sosiaalisen medioiden jakomäärien näyttö, latausmäärien näyttö, jakomäärien ja latausmäärien käyttö hakualgoritmin optimoinnissa, jne.

Hakukone koostuu siis useasta itsenäisestä moduulista, joiden tekniikka ja kehitys eivät ole riippuvaisia toisistaan. Hakukoneen modulaarisuus takaa sen että uusia moduuleja voidaan kehittää, lisätä ja poistaa ketterästi ja tehokkaasti. Nyt kun uudistuneen hakukoneen perusarkkitehtuuri on rakennettu ja todettu toimivaksi keskitymme hakukoneen eri osien ja toimintojen parantamiseen sekä uusien toimintojen lisäämiseen. Mikäli sinulla on ideoita miten hakua voisi kehittää voit kommentoida alle, lähettää sähköpostia osoitteeseen haku.ylefi@yle.fi tai tweetata @zeikko

Lainaus

Areena siirtyi HD-aikaan

Kari Haakana — Fri, 04 Apr 2014 10:08:06 +0000

Areenan mobiilisovellukset ovat viimeisen parin viikon aikana päivittyneet. Päivitys ei näy käyttäjälle ohjelmien käyttöliittymän muutoksena, vaan kysymys on pitkälti konepellin alla tehdyistä muutoksista.

Windows-puhelimille tarkoitetussa sovelluksessa on toki näkyviäkin muutoksia, sillä nyt Windows-sovelluksen avulla voi kuunnella radio-ohjelmia, katsoa vain Areenassa lähetettäviä suoria lähetyksiä sekä katsoa esimerkiksi Yle Uutisten sivuilla julkaistuja lyhyitä klippejä. Windows-sovellus on nyt siis toiminnallisesti samalla tasolla kuin iOS- ja Android-sovellukset.

Suuri muutos kaikissa mobiilisovelluksissa on kuitenkin se, että kaikki sovellukset toimivat nyt Ylen omien rajapintojen eli APIen päällä ja Ylen omassa ympäristössä. Nyt tehty API-ponnistus on Ylen mittakaavassa merkittävä ja kauaskantoinen muutos. Se mahdollistaa jatkossa palveluiden nopean kehityksen ja sen, että Ylen ulkopuoliset tahot voivat kehittää rajapintojen varaan omia ratkaisujaan.

Käyttäjälle rajapintojen käyttöönotto näkyy tällä hetkellä siten, että Areenan mobiilisisällöt ovat saatavilla samaan aikaan kuin Areenan selainpalvelussakin. Aiemmin mobiilisisällöt jaeltiin ulkopuoliselta alustalta, jonne ne saatiin vasta kun ohjelma oli julkaistu selain-Areenassa. Tästä aiheutui viivettä julkaistumisessa ja lisäksi kuvanlaatu kärsi.

Nyt sekä mobiilisovellusten sekä selain-Areenan tallenteiden kuvanlaatua on nostettu. Areenan VOD-sisällöt ovat nyt parhaimmillaan HD-tasoa (720p) sekä desktop- että mobiililaitteissa. Tämä koskee kaikkea sellaista sisältöä, jonka lähdemateriaali on HD-tasoista. Jo aiemmin Areenassa katsottavat tv-kanavalähetykset eli simulcastit ovat olleet HD-tasoisia.

Kuvanlaatu riippuu käyttäjän verkkoyhteyden tasosta. Mikäli käyttäjän verkkoyhteyden taso ei riitä (tämä päätellään automaattisesti playerin puskurin koosta ja playerin mahdollisesta pudottamista freimeistä), laskee kuvanlaatu alemmalle tasolle, kunnes toisto on ongelmatonta. Samaa adaptiivisen streamauksen mekanismia on käytetty jo jonkin aikaa Areenan tv-kanavalähetysten yhteydessä.

Joillakin Android-käyttäjillä on ollut ongelmia sovelluksen uuden version kanssa: katsottavan ohjelman toisto on saattanut katketa kesken tai video on toistunut puutteellisesti. Areenan Android-sovelluksessa streamausmuotona on oletuksena HLS, jonka pitäisi toimia suurimmassa osassa laitteita. Android-laitteita on kuitenkin erilaisia ja periaatteessa toimiva asetus ei kuitenkaan käytännössä välttämättä toimi. Mikäli katselussa on ongelmia, kannattaa kokeilla Asetukset-näkymästä videon laadun vaihtoa.

API-muutoksen lisäksi Areenan streamausmuotoa on muutettu. Aiemmin käytössä ollut RTMP-streamaus on korvattu jo mainitulla HDS:llä ja HLS:llä. Tämän muutoksen avulla on toteutettu mahdollisuus adaptiiviseen streamaukseen, mutta sen sivuvaikutuksena osa sellaisista laitteista (jotkut äly-tv:t, mediatoistimet yms), jotka aiemmin ovat pystyneet toistamaan Areenan sisältöä eivät enää Areenan videoita toista.

Samassa yhteydessä myös PlayStation 3 -laite on valitettavasti lakannut toistamasta Areenan sisältöjä. Tähän on syynä PS3:n flash-tuki: PS3 käyttää flashin versiota 9, kun Areena stramausmuotojen uudistuksen vuoksi edellyttää vähintään versiota 10. Tutkimme edelleen keinoa tukea myös PS3:a ja kerromme, mikäli ratkaisu tähän löytyy. PlayStationin, muiden konsolien ja äly-tv-laitteiden osalta pyrimme tänä vuonna tarjoamaan myös pysyvämpiä ja paremmin näissä laitteissa toimivia ratkaisuja.

Seuraavat muutokset ovat nurkan takana. Parhaillaan suunnitellaan Areenan web-palvelun uudistamista sekä uusia, kokonaan uudelleen tehtyjä Areenan mobiilisovelluksia. Lisäksi kevään aikana pääsemme nostamaan vain Areenassa lähetettävien suorien lähetysten (tiedotustilaisuudet, urheilutapahtumat jne) kuvanlaatua. Uutuutena kokeilemme myös Googlen Chromecast-laitteen tukea. Näistä kerromme tarkemmin sitten, kun ominaisuudet ovat lähempänä julkaisua.

Japanin ja Googlen saarikiista paljastaa karttojen harhat

Marko Pulkkinen — Tue, 01 Oct 2013 13:20:40 +0000

Pari päivää sitten YLE Uutiset kertoi Japanin ja Googlen välisestä saarikiistasta. Japanin hallitus on nimittäin pyytänyt, että paikallisviranomaiset ja valtion yliopistot poistaisivat sivuiltaan internethakukone Googlen kartat, koska niissä käytetään muita kuin japaninkielisiä nimiä saarista, jotka Japani katsoo omikseen.

Japanilla on kiistaa saarien omistuksista Kiinan, Etelä-Korean ja Venäjän kanssa. Japani kutsuu Senkakuksi, Takashimaksi ja Pohjoiseksi territorioksi saaria, jotka Kiinalle, Etelä-Korealle ja Venäjälle ovat Diaoy, Dodko ja Etelä-Kuriilit. Japanin hallitus suosittaa, että Googlen karttojen sijasta käytettäisiin Japanin maanmittauslaitoksen laatimia karttoja.

Kiistellyt saaret Kuriilien eteläosassa/wikipedia

Karttoja on totuttu pitämään totena, mutta tietokirjailija Ari Turunen väittää, että jokainen kartta heijastaa kunkin kulttuurin arvoja ja poliittisia päämääriä. Ongelmia eivät aiheuta vain paikannimet. Pallomaisen maapallon esittäminen karttana on oikeastaan mahdotonta. Joku on aina pielessä ja välimatkat, pinta-alat, muodot tai suunnat vääristyvät. Grönlanti ei todellisuudessa olekaan niin iso eikä vihreä kuten Mercatorin projektiolla piirretty kartta antaa olettaa.

Kuinka totuudenmukaisen kuvan kartat ovat aikojen saatossa maapallosta antaneet? Ja miksi australialaisessa nykykartassa Eurooppa sijaitsee kartan alareunassa? Muun muassa näihin kysymyksiin etsin vastausta tietokirjailija Ari Turusen ja karttahistorioitsija Leena Miekkavaaran matkassa Tieteen taustapeili ohjelmassa.

Tänä päivänä maapallon joka kolkka löytyy kartalta ja pelottavat hirviöt on hätistelty historian hämärään. Tiedon haussa ja maailmakuvan rakentamisessa turvaudutaan internetin hakukoneisiin. Mutta kuinka todenmukaisen kuvan hakukoneet antavat maailmasta? Mitä ne löytävät, mitä jää piiloon? Ja kuinka on mahdollista että kaksi eri käyttäjää saa tietoa hakiessaan aivan erilaiset hakutulokset? Internetin hakukoneiden ja ihmisten omien ennakkokäsitysten muodostamaa informaatiokuplaa puhkovat Patrik Floréen ja Kiti Müller.

Lainaus

Google lahtaa palvelujaan armotta: Reader, iGoogle, Activesync

Olli Sulopuisto — Thu, 14 Mar 2013 09:25:00 +0000

Google ei ole koskaan luvannut, että sen tarjoamat ilmaispalvelut toimisivat ikuisesti. Nyt oli Google Readerin vuoro asettua jonoon saunan taakse.

Uutinen RSS-lukijan lahtaamisesta heinäkuun alussa sai nörtit hermostumaan suuresti. Kyseessä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun nettijätti on ilmoittanut sulkevansa pienen käyttäjäryhmän suuresti rakastaman palvelun.

Muistatteko vielä Jaikun, suomalaisen mikroblogipalvelun, jonka Google osti syksyllä 2009? Kehittäjät menivät tai joutuivat Googlella muihin hommiin ja Jaikun tarina päättyi pari vuotta myöhemmin. Lähdekoodin julkaiseminen ei riittänyt pitämään palvelua hengissä.

Google Wavesta piti tulla mullistava vekotin, joka korvaa sähköpostin, pikaviestimet ja varmaan astianpesukoneetkin. Se julkaistiin vuonna 2009, mutta ainakaan minä en koskaan oppinut käyttämään Wavea, joten en ollut erityisen hämmästynyt, kun se lopetettiin alkuvuodesta 2012.

Jossain vaiheessa Google päätti, että jokainen käyttäjä voisi haluta rakentaa omanlaisensa aloitussivun, eräänlaisen henkilökohtaisen portaalin. Vuonna 2005 julkaistun tuotteen nimi oli iGoogle, ja se sai elää melkoisen pitkään – töpseli vedetään seinästä tämän vuoden marraskuussa.

Viime vuoden loppupuolella Windows Phone -käyttäjät kiroilivat vuolaasti, kun Google kertoi, että ActiveSync-palvelu poistuu käytöstä. Sittemmin Google on antanut hieman lisää armonaikaa Microsoftille. ActivesSync on yksi monista tavoista synkronoida kalenteritietoja eri laitteiden välillä. Sen lopettaminen on perinjuurin hankalaa siksi, että Windows Phonella se on ainoa tapa. (Google-kalenterien sisällön saa näkymään puhelimessa, mutta se vaatii purukumia.)

Lisää riemua kalenterien kanssa on luvassa, sillä Readerin tappamisen yhteydessä Google ilmoitti rajoittavansa CalDAV-protokollan käyttöä ja suosittelevansa sen sijaan Google-kalenterin omaa ohjelmointirajapintaa. On vielä varsin mahdotonta sanoa, mitä se käytännössä tarkoittaa, mutta huonolla tuurilla iso osa muistakin Googlen tietoja hyödyntävistä kalenteriohjelmista hajoaa.

Kyynikot sanovat, että näin käy, kun luottaa mainosrahoitteisiin ilmaispalveluihin. Toisaalta netistä löytyy lukuisia esimerkkejä palveluista, jotka ovat maksullisia, mutta jotka ovat silti vähitellen rapistuneet – katsokaapa vain, miten paljon Yahoo! on panostanut Flickrin kehittämiseen sitten vuoden 2005.

Ai niin, jos tarvitset uuden RSS-lukijan, vaihtoehtoja on pilvin pimein: Newsblur, Feedly, Google Currents, Feedspot, Netvibes, The Old Reader. Ovatko ne yhtä hyviä kuin Google Reader ja kaikki sen päälle rakennetut sovellukset? En ole ehtinyt vielä ottaa selvää, mutta lupaan palata asiaan.

Lainaus

Koeputkivaalit

ainola — Wed, 20 May 2009 22:23:16 +0000

Yhdysvaltain viime vaaleissa poliittiseen mainontaan käytettiin ennätysmäinen summa rahaa, arviolta noin 2,6 miljardia dollaria. Youtuben, Yahoon, Googlen, Facebookin ja muun uusmedian kehdossa tästä jättipotista leijonanosa kului televisiomainontaan – noin 2,4 miljardia.

Summat antavat osviittaa siitä, mistä äänestäjämassojen (vielä) tällä hetkellä arvioidaan löytyvän: olohuoneen sohvalta kaukosäädin kädessä.

Perinteinen media voi silti pahoin, ja tulevaisuus vaikuttaa aina vain synkemmältä. Sanomalehdet ovat kuolemankierteessä, sosiaalinen media ja verkko raatelevat vakavasti kaikkia vanhoja tiedotusvälineitä.

Myös poliittinen kampanjointi hivuttautuu verkkoon. Yhdysvalloissa on jo raportoitu muutamasta ehdokkaasta, joita onni potkaisi, kun heidän kampanjoissaan hyödynnettiin sosiaalista mediaa tai hakukonemainontaa.

Al Franken kävi Minnesotassa menestyksellisen kampanjan pääsystä liittovaltion senaattiin (joskin tulos odottaa vielä lopullista vahvistusta). Franken sijoitti suuren osan mainosdollareistaan hakukonemainontaan ja ainakin ammattilaisten Politics – aikakauslehden mukaan varmisti sillä voittonsa.

Senaattorikandidaatti kohdensi hakukonemainontansa tarkkaan seulotuille yli sadalle eri kohdeyleisölle. Kun muun muassa tavoiteltiin viljelijöitä, sanahaku ”maataloustuki” toi ruudulle ehdokkaan mainoksen, jossa luki: ”Lue Al Frankenin teesit maataloudesta”.

Mikä ehdokkaan kannalta parasta, hakukonemainonta oli varsin kustannustehokasta. Vastaavan vaikutuksen taannut kampanja lehdistössä tai lehtien verkkosivuilla olisi maksanut huikeasti enemmän. Esimerkiksi tyypillinen 20.000 dollaria Google-mainokseen palautti 20.000 klikkausta, 5.500 sähköpostiosoitetta ja 2.500 lahjoituksen antajaa.

Meillä Suomessakin uusmedia on tämänkertaisissa vaaleissa ensi kertaa vahvasti mukana. Useat puolueet testaavat eurovaaleissa uusia verkkopohjaisia mainos- ja markkinointikikkoja.

Ainakin Google on saanut pauloihinsa muutaman ehdokkaan. Katselin illalla, mitä tuottaa hakusana ”eu-vaalit”.

Hakusanan olivat ostaneet Risto E.J. Penttilä (kok), Ukko Metsola (kok), Kike Elomaa (ps), Sampo Terho (ps), Pilvi Torsti (sd), Sari Essayh (kd) ja Arto Bryggare (sd).

Huomenna saattavat tulla eri nimet, kun olen toisella paikkakunnalla tai kun jonkun ehdokkaan hakukonemainonnan kampanjakatto on tullut vastaan.

Hakusanamainonnassa ei tyypillisesti ole minimihintaa, vaan maksut perustuvat tavallisesti klikkausten lukumäärään. Koko vaalibudjetti ei silti ole vaarassa, sillä palveluntarjoajan kanssa voi sopia kampanjakatosta.

Googlen Adwords –palvelun tämänhetkisen hinnaston mukaan esimerkkini hakusana ”eu-vaalit” maksaa keskimäärin 5 eurosenttiä klikkaus. Hakusana ”vaalikone” on jo huomattavasti kalliimpi. Se maksaa keskimäärin 57 eurosenttiä klikkaus.

Kallein hinnastosta löytämäni suomenkielinen politiikan hakusana on ”kokoomus” – peräti 1,99 euroa klikkaus.

Muutkin puolueet on hinnoiteltu:
vihreät 1,47 euroa
sdp 1,05 euroa
rkp 97 eurosenttiä
keskusta 60 eurosenttiä
vasemmistoliitto 20 eurosenttiä
perussuomalaiset 5 eurosenttiä
kristillisdemokraatit 5 eurosenttiä

Totta kai Googlella on hintalappu myös poliitikoille:
Sauli Niinistö 50 eurosenttiä
Tarja Halonen 44 eurosenttiä
Matti Vanhanen 24 eurosenttiä
Jutta Urpilainen 5 eurosenttiä
Anni Sinnemäki 5 eurosenttiä
Alexander Stubb 5 eurosenttiä
jne.

Hinnat ovat arvioita. Todellinen kustannus riippuu myös mainoksen sijoittelusta, "laatupisteistä", "napsautussuhteesta" ja muista mystisistä taikasanoista. Omin nokkineen ei maallikon ehkä kannata testailla. Ensikertalaisen paras apu löytyy osaavasta markkinointitoimistosta.

Jos kampanjassa on varaa, mikä on puolueiden ja ehdokkaiden tutkiessa sosiaalisen median ja hakukonemainonnan vaikutuksia äänisaaliiseen. Toisin kuin kunta- ja eduskuntavaalit eurovaalit ovat turvalliset koeputkivaalit, joilla ei ole välitöntä vaikutusta kotimaan valtakuvioihin. Jos mokaa, muut eivät kumminkaan huomaa mitään. Jos breikkaa, paras olla hiljaa ja pitää menestysresepti visusti salassa.

Lainaus