Blogit - youtube

Yle laskeutuu tornista

Risto Kuulasmaa — Thu, 06 Aug 2015 05:28:44 +0000

Kutsumme tänään suomalaiset mukaan tekemään uutta Yleä.

Toivotamme syksyn aikana kaikki tervetulleeksi tekemään kansalaismediaa. Rikastamme Ylen perinteistä tarjontaa kuratoimalla suomalaisten itse tuottamaa uutta sisältöä suuren yleisön tietoisuuteen. Kuka tahansa voi hakea mukaan omalla materiaalillaan. Porkkanana tarjoamme hankkeille pienrahoitusta, jonka kohteista päättää tekijöistä koostuva raati. Euroopan yleisradioyhtiöt seuraavat mielenkiinnolla, Yle näyttää nyt tietä muuttuvassa mediakentässä. Jaamme Ylen verkon, television ja radion käyttöön niille, joilla on halu luoda, ilmaista ja osallistua.

Millaista sisältöä on luvassa? Monenlaista. Kokeilevaa, monitasoista, monipuolista. Syntyy julkaisukanava kansalaisjournalismille, mediakoulujen nuorille toivoille, ulkomaankirjeenvaihtajille ja kansalaisyhteiskunnan aktiiveille. Tavoitteena on synnyttää tekijöiden verkosto, jossa luodaan uutta, tuetaan toisia ja lainataan osaamista. Kaivamme esiin uudet uunot, karpot, kummelit ja smoukahontasit. Sivutuotteena syntyy mahdollisuus purkaa median tekijöiden Helsinki-keskeisyyttä ja vahvistaa maakunnan ääntä ylpeästi kotiseutua edustaen ja reippaasti kotiinpäin vetäen.

Youtubessa on yli puoli miljoonaa suomalaista kanavaa. Yleisöllä on yleisö. Kuluneen kahden vuoden aikana on nähty tubettajien esiinmarssi ja kaupallisen television mullistus. Käynnissä on jo pidempään jatkunut alle kolmikymppisten kiihtyvä joukkopako television ääreltä verkkopalveluihin. Samaan aikaan moni nuori haaveilee urasta media-alalla. Nyt ei saa jämähtää, etenkin Ylelle tarjoutuu mahdollisuus kokeiluun.

Suunnitteluprosessiimme on tähän mennessä osallistunut noin sata 15-25-vuotiasta nuorta. Harjoitus opetti nöyryyttä: kevään aikana monta omaa ideaamme ammuttiin alas ja ajattelumme haastettiin vanhanaikaisena. Onneksi. Yksi nuorten viesti kuitenkin yllätti erityisesti: vanhan kunnon televisio nostettiin tärkeään asemaan. Nuoret kokivat, että television mukana olo uuden hankkeen julkaisukanavana nostaa sisällöt osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Syntyi myös outo idea: otetaan yö haltuun. Lokakuun alusta korvaamme TV2:n yön uutisikkunan ja tuuttaammme kansalaisten teoksia luupissa yöt läpeensä.

Mutta miksi uudenlainen media? Meillähän on jo facet, tubet, twitterit, vinet, snäpit ja periskoopit. Juuri siksi. Sisältöä ja kanavia on niin paljon. Tarvitaan kuraattori, joka etsii, löytää ja nostaa internetin kohinasta suomalaiset ilmiöt, uudet tähdet ja kotimaiset ohjelmakonseptit koko kansan tietoisuuteen.

Hassut kotivideot? Sekoilua verorahoilla? Jätämme tilaa katsojan tulkinnalle. Uudessa mediassa lämmin kotikutoisuus ja siihen samaistuminen voi hyvinkin olla eduksi. Ainakin luvassa on vihdoin julkinen alusta myös kokeilevampaan tekemiseen.

Virallisen valvojan roolin sijaan Yle purkaa kontrollin ja minimoi säännöt. Pidämme kiinni kahdesta ohjenuorasta: sisällöt ovat edelleen vapaita kaupallisista viesteistä ja edistämme yhdessä parempaa huomista Ylen tehtävän hengessä.

Käytännössä Yle kääntää nyt suuntaa: siirrymme lähettäjän roolista vastaanottajaksi ja dialogiin.

Parhaimmillaan syttyy uusia tähtiä, syntyy uusi media-alan hurja joukko ja televisio muuttuu mielenkiintoisemmaksi.

Joka tapauksessa vältämme paikalleen halvaantumisen ja teemme rohkean kokeilun yhdessä suomalaisten kanssa.

Tervetuloa mukaan!

Risto Kuulasmaa
Julkaisupäällikkö
Ylen televisio ja Areena

PS. Tulevan median sisällön ja nimen päättää yleisö. Nimikilpailu ja ilmoittautuminen osoitteessa www.yle.fi/keksinimitahan. Nimi paljastetaan TubeCon-tapahtumassa, josta TV2 lähettää suoraa televisiolähetystä 15.8. klo 19.10-21. Uudet sisällöt käynnistyvät Ylen kanavilla perjantaina 2. lokakuuta 2015.

Lainaus

Näin Areenan jakelu toimii

Kari Haakana — Thu, 15 Jan 2015 08:52:54 +0000

Areenaan tulevat ohjelmat julkaistaan tv- ja radiojulkaisemisen järjestelmillä. Tv-ohjelmien sijoittelu ohjelmakaavioon, ohjelmien tietojen kuvailu ja ohjelmien julkaisu tehdään työkalulla, joka Ylen sisällä kulkee nimellä Plasma ja radiossa vastaavat toimet tehdään Radioman-työkalulla. Näistä järjestelmistä tulevat siis kaikki Areenan sisällöt, poislukien lyhyet ns. klipit eli esimerkiksi ohjelmien markkinoinnissa käytettävät videot ja uutisvideot, joita varten on oma työkalunsa. Julkaisutyön tekevät Ylen toimittajat ja tuottajat, jotka julkaisevat ohjelmat myös radioon ja televisioon.

Varsinaisesti ohjelmasisällöt ja -tiedot tallentuvat mediatietokantaan. Mediatietokannan tietojen mukaan määräytyvät esimerkiksi ohjelmien julkaisuajat ja ohjelmien poistuminen Areena-palvelusta. Julkaisu- ja poistumisajankohdat määritellään Plasmassa ja Radiomanissa ja nämä tiedot taas määräytyvät ohjelmien esitysoikeuksien mukaan.

Varsin usein verkkoesitysoikeudet on määritelty ohjelman broadcast-esitykseen linkittyviksi: ohjelmalla on esimerkiksi 30 päivän verkko-oikeudet alkaen ohjelman tv-esityksestä. Verkko-oikeuksien kesto riippuu kuitenkin kustakin ohjelmasta ja sen esittämistä koskevasta sopimuksesta.

Hajautettu jakelu

Kun ohjelma on julkaistu ja saatavilla mediatietokannassa, alkaa ohjelman matka kohti kuluttajaa. Ohjelmia voi selailla ja katsoa Areenan web-palvelussa sekä tietyille päätelaitteille tehdyillä sovelluksilla. Omat sovelluksensa on tällä hetkellä olemassa iOS-, Android- ja Windows 8 -mobiililaitteille ja Samsungin älytelevisioille.

Areenan ohjelmia ei esitetä yhdeltä palvelimelta tai yhdestä pisteestä Pasilassa. Sisällön jakelu on hajautettu ja siitä huolehtii erityinen jakeluverkko, CDN (content delivery network). Yle ostaa jakeluverkkopalvelut Akamai-nimiseltä, maailmanlaajuisesti toimivalta yritykseltä. Akamai hoitaa myös monien muiden tunnettujen tahojen CDN-palveluja.

Kun käyttäjä siis alkaa Areenassa toistamaan mediaa (joko suoraa lähetystä tai tallennetta), toistopyyntö välittyy Areenan taustajärjestelmiin, joissa luodaan käyttäjän pyytämän median väliaikaisesti toimiva osoite. Osoite osoittaa Akamain ns. edge-palvelimille, joita Akamailla on ympäri maailman. Akamain edge-palvelimia on esimerkiksi Suomessa useissa paikoissa eri puolilla maata. Mikäli käyttäjän haluama media löytyy kyseisen edge-palvelimen välimuistista, media toistetaan sieltä. Muussa tapauksessa edge-palvelin hakee median Ylen origin-palvelimilta ja käynnistää streamauksen sitten.

Edge-palvelimet siis hoitavat varsinaisen streamauksen ja origin-palvelimet toimivat medioiden varastona edge-palvelimille. Akamai pyrkii löytämään käyttäjälle häntä lähinnä olevan palvelimen, jonka kuorma on sellainen, että sinne voi osoittaa uusia pyyntöjä.

Periaatteessa sama käytäntö toimii myös suorana lähetettävien ohjelmien suhteen. Vaikka ohjelmat eivät olekaan tallenteina palvelimilla, ne välittyvät silti edge-palvelinten kautta. Suora lähetys puskuroituu jonkin verran edge-palvelinten välimuisteihin, jotta lähetys ei pätkisi. Edge-palvelinten välimuistit (ja mahdolliset operaattorien välimuistit) aiheuttavat myös sen, että verkon kautta katsottuna suora lähetys on jonkin verran tv:n kautta katsottua lähetystä myöhässä.

Erilaisille yhteyksille erilaista laatua

Saatuaan toistopyynnön Akamain edge-palvelin alkaa streamata haluttua ohjelmaa käyttäjälle. Streamin laatu riippuu palvelimen ja käyttäjän välisen Internet-yhteyden laadusta ja käyttäjän laitteen ominaisuuksista. Parhaimmillaan ohjelma välitetään HD-tasoisena, mutta mikäli yhteyden laadussa tapahtuu vaihtelua (esimerkiksi samaa wlan-yhteyttä ryhtyy käyttämään muita laitteita tai käyttäjän operaattorin verkossa on runsaasti liikennettä), laskee stream-laatu tasolle, joka voidaan ongelmitta toimittaa käyttäjälle.

Toisin kuin esimerkiksi YouTube, joka tallentaa toistettavan videon käyttäjän koneelle, Areenan videot eivät tallennu koneelle, koska Ylen ja oikeuksien omistajien sopimukset mahdollistavat vain sisällön suoratoiston. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Areena vaatii tasalaatuista yhteyttä, jotta hyvälaatuisen videon esittäminen onnistuu. Yhteyden laatu on eri asia kuin operaattorin ilmoittama liittymän nopeus. Liittymän nopeus koskee nopeutta asiakkaan modeemista tai muusta päätelaitteesta operaattorin yhteyspisteeseen: siitä eteenpäin yhteyden nopeus ja esimerkiksi streamatun videon välittyminen on pitkälti kiinni operaattorin verkon toiminnasta.

Kapasiteettia riittää

Akamain edge-palvelinten kapasiteetti on varsin suuri. Esimerkiksi viime joulukuussa Akamain palvelimet eri puolella Suomea ja maailmaa välittävät asiakkaille noin 8,5 petatavua Ylen video- ja audiosisältöjä. Sinä aikana, kun Yle on käyttänyt Akamain palveluja, edge-palvelinten kapasiteetti ei ole loppunut kesken. Ruuhkatilanteet eivät siis ainakaan toistaiseksi ole johtuneet siitä, että Ylen tai Akamain järjestelmät eivät olisi kyenneet vastaamaan käyttäjien kysyntään.

Yleensä toisto-ongelmat johtuvat ongelmista Akamain palvelimen ja käyttäjän koneen välillä. Tähän ketjuun mahtuu monenlaisia verkkokomponentteja operaattorin palvelimista operaattorin sisäverkon kautta käyttäjän omaan verkkoon saakka. Toiston sujuvuuteen saattaa vaikuttaa myös se, miten operaattorin ja Akamain väliset yhteydet on järjestetty.

Kuva on huomattavan yksinkertaistettu kuva CDN:n ja operaattoriverkon toiminnasta. Käyttäjä saattaa katsoa tai kuunnella ohjelmaa mobiililaitteella matkapuhelinverkon kautta, jolloin operaattorin viimeinen piste on tukiasema; tämä ei kuitenkaan muuta yleisperiaatetta.

Ongelmia siis saattaa syntyä verkko-ongelmien vuoksi, mutta niitä saattaa syntyä Ylen puolellakin. Ohjelmien julkaistuminen on automaattinen prosessi, mutta syystä tai toisesta (esimerkiksi bugi mediatietokannassa) yksittäinen ohjelma tai joukko ohjelmia voi jäädä julkaistumatta. Tällöin vaaditaan käsityötä, jotta ohjelma saadaan palveluun. Myös tekstitykset tuottavat silloin tällöin ongelmia: tekstitykset on esimerkiksi voitu ajastaa väärin ja niiden korjaaminen on aikaa vievää työtä.

Joissakin tapauksissa toistettava media ei lähde käyntiin toistuvista yrityksistä huolimatta. Syynä saattaa olla jokin väliaikainen häiriö Akamain palvelussa tai yhteysongelma jossakin kohtaa välitysketjua. Yleensä selaimen välimuistin tyhjentäminen auttaa tähän. Mikäli ongelma tulee vastaan mobiilisovelluksessa tai äly-tv-laitteessa, saattaa sovelluksen lopettaminen ja uudelleenkäynnistys auttaa.

Uudet verkostot vauhdittavat YouTube-nettivideoiden kaupallista hyödyntämistä

Tuija Aalto — Mon, 18 Aug 2014 21:00:01 +0000

YouTubea alustana hyödyntävät ns. multi-channel-network –verkostot ovat uusi ja taloudelliselta merkitykseltään kasvava toimijatyyppi mediakentällä. Verkostot keräävät yhteen suosittuja YouTube-kanavia ja vastaavat niiden sisältöjen kaupallistamisesta. Verkostot saavat tulonsa mainosnäytöistä ja mainostaja-asiakkaille myytävistä muista luovista ratkaisuista.

USAssa Disney osti keväällä Maker Studiosin, toisen maan kahdesta suurimmasta YouTube-verkostosta, puolella miljardilla dollarilla. Toinen suurista, Fullscreen, on toistaiseksi itsenäinen verkosto.

Meille nämä mediakentän uudet toimijat tulivat ensin Ruotsista. Splay Suomi käynnisti toimintansa vapun alla 2014 ja United Screens on avaamassa Suomen toimistonsa. Suomalaiselle mainostaja-asiakkaalle on YouTuben hyödyntämiseen tarjolla lisäksi kotimainen Töttöröö, jonka yleisösuhde rakentuu käynnistysvaiheessa Duudsonien ja Justimus Filmsin varaan.

Mainostajan kannalta YouTube-verkosto tarjoaa laajaa tavoittavuutta myös muille välineille vaikeissa nuorissa yleisöissä. Perinteisten mainosten lisäksi verkosto luo tuotesijoittelu- ja sisältömarkkinointiyhteistyömahdollisuuksia YouTube-sisällöntuottajien kanssa. Perinteisten sähköisten ja printtimediatalojen mainontaratkaisuihin verrattuna YouTube-verkostot tuoreine tähtineen näyttäytyvät ennakkoluulottomina sisältömarkkinointikumppaneina.

(Taulukon tiedot ovat yhtiöiden itse ilmoittamia).

Splayn perusti Vigor Sörman. United Screenin perustivat viime vuonna Malte Andreasson, Stina Honkamaa Bergfors, Oscar Höglund och Jan Zachrisson. Töttöröö -verkoston osakkaat ovat Rabbit Films, Iiro Lahdenrannan myyntitoimisto Result Entertainment Group, Justimuksen manageri Joona Haatainen ja luova johtaja Kai Rinkinen.

Miksi vlogaaja liittyisi verkostoon?

YouTube-sisällöntuottajalle verkostoon kuulumisen hyötyjä voivat olla pääsy parempiin tuotanto- ja editointityökaluihin ja verkoston sopima tekijänoikeuksin suojatun musiikin käyttölupa. Heitä voivat myös houkuttaa yhteistyöprojektit verkoston muiden tähtien kanssa osana merkkituotteille toteutettavia luovia kampanjoja.

Sitoutuessaan verkostoon sisällöntuottaja voi odottaa parempia mainostuottoja kuin itsenäisenä YouTube-kanavana. Tuottelias vlogaaja voi päästä mainostuloilla jonkinlaisiin sivuansioihin, mutta päätoimiseksi ansioksi on saatava myös muita tuloja. Nyrkkisääntönä mainosansainnassa on tuhat dollaria miljoonaa videonäyttöä kohti.

Splay Suomi -verkosto edellyttää jäseniltään vähintään 10 000 tilaajaa. Splayn tallissa ovat suomalaiset sadan tuhannen tilaajan YouTube-tähdet MrTuomo, Mmiisas, Soikkuu, Eeddspeaks, Mariieveronica ja sketsiviihderyhmä Krouppi.

Mistä sitten voi tietää, kuuluuko tietty YouTube -kanava johonkin verkostoon? YouTube-kanavalla itsellään ei ole yleensä mitään merkintää asiasta, mutta SocialBlade-sivulla voi tarkastella kanavaan liitettyjä verkostokytköksiä.

Mediayhtiöt verkostojen kumppaneina

Sisällön oikeuksien haltijoiden kannalta YouTube-verkosto tarjoaa valmiin mallin sisällön kaupallistamiseen. Modern Times Group (MTG) omistaa Splay-verkostosta 35% ja Splay huolehtii MTG:n katalogista YouTubessa. Splayn kumppaneita ovat myös tuotantoyhtiöt Zodiac ja Fremantle. United Screens hallinnoi YouTubessa mm. Aftonbladetin ja SBS radion videoita. Yhtiön töitä on myös Ruotsin yleisradioyhtiön SVT1-kanavallakin lähetetty YouTube-tähdet-dokumentti.

Tubecon toi tubettajayhteisön esiin

Viime lauantaina Helsingissä järjestetty yhteisötapahtuma Tubecon havahdutti monet ensimmäistä kertaa tubettajien ja fanien maailmaan. Tube Awards -palkinnot toivat esiin yhteisön ansioituneimpia. Tapahtumaan osallistui viitisen tuhatta kävijää, joista silmämääräisen arvion perusteella valtaosa varhaisteinejä. Kaupallisuus oli näytteilleasettajien ja sponsoreiden tuotenäytteiden ansiosta käsinkosketeltavaa, mutta päällimmäiseksi vaikutelmaksi jäi kuitenkin tekijöiden aito ilo yleisöjensä ja toistensa kohtaamisesta.

Nettivideosta odotetaan perinteisenkin median puolella uutta ansaintaa. Sisältömarkkinointitoimistojen perustaminen kertoo, että mainonnan muutos on käsillä. Yleisöille kehitys merkitsee entistä suurempaa medialukutaitohaastetta, kun mainontaa on entistä vaikeampi erottaa muusta kerronnasta.

Lainaus

Soikku kävi ihmiskunnan alkukodissa

Sonja Hämäläinen — Mon, 23 Jun 2014 08:28:47 +0000

Soikkuna tunnettu vloggaaja Sonja Hämäläinen kertoo Elävän arkiston blogissa, miten hän innostui Ior Bockin Lemminkäisen temppelistä.

Etsin juttuideaa radiotehtävään opiskellessani Voionmaan opistolla radio- ja tv-toimittajalinjalla. Kaverini Joonas Poikela ehdotti Lemminkäisen temppeliä. En ollut kuullutkaan aikaisemmin siitä, enkä Ior Bockista, joten lähdin tutkimaan asiaa. Radiojuttua en koskaan saanut aikaiseksi, mutta idea jäi muhimaan päähäni ja päätin toteuttaa sen ollessani työharjoittelussa Ylellä.

Ylen arkistoista löytyi erikoinen dokumentti Temppeli suoraan 1990-luvulta ja halusin julkaista sen Elävässä arkistossa.

Katso dokumentti Temppeli Elävästä arkistosta

Lemminkäisen temppeli kiinnosti paljon salaperäisyyden ja mytologisuuden takia. Lähdin katsomaan paikkaa Sipooseen ja kuvasin siellä videon.

Sonja Hämäläinen oli keväällä 2014 työharjoittelussa Yle Areenassa.

Lainaus

Hitler, Psy, J. Karjalainen ja Harlem Shake – kaikki meemien orjia

Olli Sulopuisto — Thu, 18 Apr 2013 09:39:12 +0000

Mitä yhteistä on Hitlerillä bunkkerissaan, Gangnam Stylellä ja Harlem Shakella? Tuohan on helppo, toteaa kuvitteellinen lukija, ne ovat kaikki meemejä.

Mutta hetkinen. Der Untergang -videoissa kuva ja ääni pysyvät aina identtisinä ja vain tekstitys muuttuu (ja siinäkin pitää olla tietty rytmi, nousut ja laskut); Gangnam Style -videoissa siteerataan yleensä biisin koukun melodiaa, sanoja, Psyn naamataulua tai tanssitaan heppatanssia; kun taas Harlem Shake -videoissa soi kaikissa sama kappale, mutta niissä olennaista on se, että ensin joku tanssii yksinään hassusti ja sitten kaikki tanssivat hassusti.

Siis toistan kysymyksen – mitä ihmettä on meemiys, joka näitä muka yhdistää, jos se voi saada noin erilaiset ilmiasut? Nykyään sitä käytetään monesti tarkoittamaan hassuja kuvia tai YouTube-videoita. Joskus 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä se tarkoitti kiertokyselyitä, joihin bloggaajat vastasivat vuorollaan. Muutaman vuoden päästä sillä on varmaan vulgaarikielenkäytössä taas uusi merkitys.

Richard Dawkins lanseerasi meemi-käsitteen vuonna 1976. Hänelle se oli geenin vastine, joka ei operoi kehoissa vaan mielissä. Ja mitä tekee geeni? Se haluaa tehdä itsestään kopioita. Niinpä eläimet nylkyttävät toisiaan kiima-aikaan ja kaksiselkäinen peto raivoaa tasangolla yöt.

Samaa tekee meemi. Ei sitä kiinnosta, millaisen muodon meemi on milloinkin saanut, vaan että tehdäänkö siitä kopioita. Tai siis tarkkaan ottaen meemiä ei tietenkään kiinnosta – tai ole kiinnostamatta – yhtään mikään, koska se ei ole elävä olento. Meemille Hitler on yhtä hyvä laukaisualusta kuin Psy. Molemmat ovat sopivia orjia.

Ja jos ihan tarkkoja ollaan, meemiä ei ole olemassa muuten kuin kaikkien sen ilmenemismuotojen summana. Ei ole ideamaailman Harlem Shakea, josta kaikki YouTuben Harlem Shaket ovat versioita. Sehän asiasta tekeekin niin kiehtovan, että ihmiset osaavat jollain ihmeen tavalla erottaa meemin sisällön sen ilmiasusta.

Nettimeemien sisältöä ansiokkaasti dokumentoiva Know Your Meme haluaa jostain syystä määritellä asian niin, että meemi muuttaa muotoaan kiertäessään ihmiseltä toiselle, mutta muuttumattomina pysyvät asiat ovat "viraalisisältöä". Haisee markkinointipuljun kehittämältä keinotekoiselta erottelulta. Oliko Gangnam Style siis vain viraalisisältöä ennen kuin ihmiset alkoivat versioida sitä? Onko alkuperäinen video edelleen vain viraalisisältöä (yyyh mikä sana!), vai voidaanko se jo laskea meemiksi?

Jos meemiä ei kopioida, se kuihtuu ja katoaa. Jos sitä kopioidaan, se menestyy. Tästä seuraa jo määritelmällisesti, että "parhaat" tai "elinvoimaisimmat" meemit ovat sellaisia, jotka porautuvat kalloihimme, eivät jätä meitä rauhaan ja pakottavat kertomaan asiasta kavereille ja ventovieraille.

Demonstroin. Alle on upotettuna muuan laulu- ja soitinyhtyeen kappale, jonka kertosäerenkutus on taatusti tuttu.

Nyt kun mielesi on sopivasti viritetty vastaanottavaiseksi, kokeillaan hyödyntää Väinö-meemiä ja mutatoida siitä uusi versio:

Meemi, meemi, missä on se meemi?
Meemi meemi, missä on se meemi?
Jo näkyy Hitler ja Psy, ei voi olla kukaan muu
Siellä siellä se meemi on

Avot! Hyvä tuli, ja taatusti jää päähän soimaan. Ainakin minulle.

Lainaus

Kymmenen tuntia älyttömyyttä YouTubessa

Olli Sulopuisto — Fri, 01 Feb 2013 08:54:29 +0000

Yksi internetin hellyyttävimmistä piirteistä on se, että heti kun jostain tulee teknisesti mahdollista, ihmiset haluavat kokeilla sitä, oli se miten älytöntä tahansa.

Pitkään oli niin, että tavalliset käyttäjät pystyivät lataamaan YouTubeen vain 10 minuutin mittaisia videoita, kunnes rajaa nostettiin varttituntiin kesällä 2010. Se tuntui hurjalta muutokselta – kokonaiset viisi minuuttia lisää! Siinä ajassa ehtii tehdä vaikka mitä!

Vuotta myöhemmin eli syksyllä 2011 YouTube paljasti, että itse asiassa kuka tahansa voi ladata palveluun vieläkin pidempiä videoita, kunhan on tunnistautunut matkapuhelinnumeron avulla eikä riko tekijänoikeuksia.

Uudeksi videon keston ylärajaksi tuli 10 tuntia, joten mitä tapahtui? Ihmiset alkoivat tietenkin välittömästi rakentaa videoita, jotka kestivät tasan tarkalleen 600 minuuttia – vaikka sisältöä niissä oli yleensä vain muutaman sekunnin edestä.

***

Ten hours ja ten hour -haut paljastavat hulluuden koko mitan. Hyvä lukija, tässä vaiheessa varoitan sinua: seuraavien linkkien avaaminen voi aiheuttaa tilapäisen hepulin, mutta pitkäaikaisen altistuksen seurauksia ei tunne kukaan.

Kymmenen tuntia vuvuzelan tööttäystä? Kymmenen tuntia Taking the Hobbits to Isengard -laulua? Kymmenen tuntia Saturday Night Liven What is Love -sketsiä? Löytyy, löytyy ja löytyy.

Kymmenen tuntia Gangnam Styleä? Kymmenen tuntia Epic Sax Guytä? Kymmenen tuntia Yakety Saxia? Kyllä, kyllä ja kyllä!

Kymmenen tuntia Futuraman Hypnotoadin tuijotusta? Kymmenen tuntia Darth Vaderin rohisevaa hengitystä? Kymmenen tuntia Keyboard Catia? Tuosta, tästä ja tuosta!

Tässä vaiheessa eli vajaan neljän vuorokauden katkeamattoman videolooppauksen jälkeen aivot alkavat sulaa, mutta ei vielä pysähdytä. Vielä on käymättömiä korpimaita kotimaasta, kuten Poika saunoo kymmenen tuntia! Juti rillaa kymmenen tuntia! Kymmenen tunnin jytky!

***

Joko selvisitte? Voimmeko jatkaa?

YouTuben ohjeissa tosiaan mainitaan, että pitkiä videoita pystyvät lataamaan vain käyttäjät, jotka eivät ole rikkoneet tekijänoikeuksia. Kuten edeltä näkyy, paljon muuta kymmenen tunnin videoista ei tunnu löytyvänkään.

Olisi juridiselta kannalta kiinnostavaa pohtia, muodostaako pitkä looppi uuden, itsenäisen teoksen. Sillä ei vain ole YouTuben kannalta mitään väliä, koska palvelu tunnistaa tekijänoikeuksia rikkovat videot niiden ääniraidan perusteella, eli lyhytkin ääninäyte elokuvasta tai rokkibiisistä voi riittää herättämään automaattisen copyright-haistelijan huomion.

Se, että joku on tehnyt pitkän videon, ei tietenkään vielä riitä. E-hei, jonkun pitää katsoa se kokonaan. Itse asiassa aiheesta järjestettiin pienimuotoinen kilpailu, jonka voittivat kaksi ilmeisen kajahtanutta herrasmiestä.

He tallensivat suorituksensa videolle, joka – loogisesti – kestää kymmenen tuntia.

Joku voisi esittää retorisen kysymyksen siitä, mitä tolkkua on tuijottaa yhtä ja samaa pätkää uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

Vastaan, että ei yhtään mitään, mikä juuri tekeekin siitä hienoa. Siis samalla tavalla hienoa kuin mikä tahansa toiminto, jonka tarkoituksena ei ole selviytyminen tai suvunjatkaminen. Jalkapallo, maalaukset, mitä näitä nyt on.

Okei, videon tuijottaminen kymmenen tunnin ajan ei ole taidetta, mutta ehkä jonkinlaista itseilmaisua kuitenkin.

Sitä paitsi kommenteissa katsojat kertovat, miten pitkälle he pääsivät ("5h 5min, sit tuli yö") ja kertovat mielipiteensä parhaista kohdista – yleensä tietenkin jossain 4 tunnin, 53 minuutin ja 12 sekunnin paikkeilla. Selvästi sillä on jotain arvoa heille.

Ovatko he vakavissaan? Onko sillä väliä?

***

Releen ajoittaisen YouTube-juttusarjan edellisessä osassa kerrottiin SinäTuubaPaskasta.

Lainaus

Paskaks vaan!

Niko Antin — Fri, 21 Dec 2012 13:25:51 +0000

Kulutusyhteiskunta saa uuden merkityksen internetin tuhoamisvideoissa. Samaan aikaan kun ihmiset toisella puolella maapalloa keräävät epätoivoisena rahaa voidakseen ostaa ensimmäisen matkapuhelimensa, vauraammalla puolella maapalloa erittäin kallis viihdelaite kohtaa viimeiset hetkensä tehosekoittimessa.

Merkillisintä näissä tuhoamisvideoissa on se, etteivät ne ole vain pienen piirin huvia, vaan erittäin suosittuja ja odotettuja videosarjoja, joiden tekijät kerännevät mukavat summat mainosklikkauksista. Tuhoamisvideoiden erityinen meriitti annetaan sille, joka ehtii tuhoamaan ensimmäisenä esimerkiksi juuri julkaistun uutuuspuhelimen. Useimmiten kallis kulutuselektroniikka on palasina jo ennen kuin me Suomessa ehdimme edes asettua jonoon kaupan oven taakse.

Tuhoamisvideot voidaan karkeasti jakaa muutamaan alalajiin.

Räjähteitä ja pyssyjä

Yhä useammin tuhoamisvideoissa käytetään aseita, joihin normaalisti pääsisivät käsiksi vain armeijan erikoismiehet - tai Amerikan keskilännen punaniskat. Videoilla esiintyy useimmiten syvän eteläaksentin omaava amerikkalainen tai englantia itä-eurooppalaisittain murtava mies, jolla on isommat pyssyt kuin naapurin pojalla. Kuvauspaikkana on hiekkakuoppa tai jonkinlainen pusta.

Käsikirjoitus on aina sama. Kallis, haluttu tuote otetaan esille, todetaan sen olevan viimeistä huutoa ja pohditaan miten sen mahtaa käydä esim. AK47-rynnäkkökiväärin edessä. Aseen hurjia ominaisuuksia käydään hehkutuksenomaisesti läpi ja lopulta tuote asetetaan sopivaan paikkaan odottamaan mestaamista.

Sitten pamahtaa ja sama toistetaan ainakin viidestä eri näkökulmasta hidastettuna sekunnin tuhannesosiin, jolloin aseen suuliekit ja luodin lentorata erottuvat selvästi. Tämän jälkeen juostaan enemmän tai vähemmän nauraen tutkimaan jälkiä.

Yksi tällaisten videoiden tekijöistä on kuvaavan nimen omaava Tech Assassin. Hän on tuhonnut muun muassa Nokian Lumia 920:n ja iPhone 5:n.

Pudotustesti

Toinen tuhoamisvideoiden peruskuvastoa edustava tyylilaji on pudottaminen. Tässä uho on huomattavasti pienempi, ja perusvire poikamaisempi. Tässäkin käsikirjoitus noudattaa aina samaa punaista lankaa: esitellään kaksi ajankohtaista uhria, pohditaan kumpi hajoaa helpommin, ja tiputetaan kumpikin kerrallaan katukivetykselle tieteellisen testauksen hengessä.

Lopuksi tutkitaan tuhot ja ehkä tiputetaan liian vähän loukkaantunut yksilö uudelleen. Toisinaan tehdään vertailevaa tutkimusta eri asennoissa tai eri korkeuksilta. Hidastukset ovat tässäkin kategoriassa yleisiä.

Näin tapahtuu mm. tässä videossa, jossa iPhone 5 ja Samsungin lippulaivamalli Galaxy S3 putoavat kadulle neljältä eri korkeudelta Hong Kongissa.

Sekoittimeen kiitos

Will it blend? on jo jonkinlaisen legendan maineessa tuhoamisvideoiden katselijoiden keskuudessa. Videot pohjautuvat yhteen ainoaa ideaa: mitä tapahtuu, kun laitteen laittaa blenderiin eli suomeksi tehosekoittimeen. Oikeastaan kyse on nerokkaasta viraalista mainoskampanjasta, jolla nostetaan esiin Blendtecin sekoittimia ja niiden raakaa voimaa.

Koska tavaroiden särkeminen on nettivideoissa noussut kansanhuviksi, on Will it Blend? -mainoksista tullut jo osa populaarikuvaston kuvastoa. Kuten arvata saattaa, mitäs muuta tehosekoittimeen laittaisi kuin tämän hetken kalleimmat matkapuhelimet iPhone 5:n ja Samsung Galaxy S3:n.

Erikoisuudet

Näiden kolmen tuhoamisvideoiden peruskuvaston lisäksi genreä pyritään laajentamaan mitä erilaisimmilla tavoilla. Viimeisenä iPhone 5:n tuhoamisvimmaa edustaa video, jossa satojen eurojen arvoinen puhelin kohtaa kaksintaistelussa lasersäteet. Tarinan opetus? Älä laita iPhoneasi laserin eteen.

Pitäkää joululahjatekniikasta huolta.

Lainaus

Musisoivat diskettiasemat ja ivallisin pelinauru - viikkoni YouTubessa

Panu Vatanen — Fri, 24 Aug 2012 12:19:22 +0000

Perjantai! Viikon parhaasta päivästä ei liene epäselvyyttä. Toki perjantaissakin on omat ongelmansa. Tiedättehän ne perjantain työpäivän viimeiset tunnit, kun vain teeskentelee työntekoa ja odottaa, että kello tulisi pykälään ja viikonloppu alkaisi.

Rele haluaa tuoda helpotusta näiden viimeisten tuntien tuhoamiseksi – siis julkista palvelua parhaimmillaan. Tarkoituksena on tästä eteenpäin julkaista (lähes) joka perjantai enemmän tai vähemmän kiinnostava lista siitä, mitä on viikon aikana tullut katsottua YouTubesta. Täydellistä ajantappoa. Ja jotta kyseessä ei olisi vain typerien videoiden summittaista listausta, niin toki aion lyhyesti pohjustaa näitä tarkasti valikoimiani tekeleitä.

Videoiden aihealueet saattavat vaihdella maan ja taivaan väliltä, mutta lähtökohtaisesti kuitenkin liikutaan Releen teemoissa, eli teknologia, pelit ja tiede ovat hyvin edustettuina sekä tietysti kaikki mahdollinen häröily, koska se toimii perjantaisin. Jotta videopajatso olisi mahdollisimman vuorovaikutteinen ja palvelisi kaikkia, toivon, että suosittelette kommenttiosioon lisää katsomisen arvoisia pätkiä – ne voivat olla myös wanhoja – kunhan viihdyttävyys on kohdillaan.

Video 1:

Internet jaksaa aina yllättää. Tämä video on siitä oiva esimerkki. Mistä ihmeestä joku on saanut idean siihen, että tietokoneen diskettiasemilla voi soittaa musiikkia? Se on kuitenkin mahdollista ja vielä varsin hyvin.

Video 2:

Räiskintäpeleissä on nykypäivänä aina pakko olla jonkin sortin juoni. Toista oli ennen. Esimerkiksi klassikkopeli Doomissa riitti verikekkereiden taustatarinaksi se, että helvetti oli päässyt valloilleen. Mutta entä jos Doom tehtäisiin tämän päivän räiskintäpelistandardien mukaan? Silloin se olisi tällainen:

Video 3:

Räiskintäpeliteema jatkukoon. Uusi Counter-Strike nimittäin julkaistiin tällä viikolla ja siihen on tehty varsin tyylikäs ja elokuvallinen traileri, josta tietty tehtiin myös pätevä making of –versio. Tällaisia soisi nähdä useammistakin peleistä.

Video 4:

Koska listasta tuli hyvin videopelipainotteinen, niin on luonteva päättää se kenties pelihistorian vahingoniloisimpaan nauruun. Kun katselen tätä videota, niin saan joka kerta suurta nautintoa siinä vaiheessa, kun koiralle käy huonosti.

Lainaus

SinäTuubaPaska-remiksausten maailma on irstas ja arvaamaton

Olli Sulopuisto — Thu, 14 Jun 2012 10:40:53 +0000

Kaverini Facebookiin linkkaamassa Nikke Knatterton -piirretyssä oli jotain omituista. Ellei muistini tyystin petä, sarjassa ei ollut näin paljon räjähdyksiä, psykedeelisiä värejä ja Tourette-potilaasta muistuttavaa kiroilua.

Asia selittyy sillä, että Knatterton-pätkä on käynyt läpi perinpohjaisen STP- eli SinäTuubaPaska-käsittelyn. Kyseisellä hakusanalla löytyy yhtä jos toista kummallista katsottavaa. Niin kummallista, että oli pakko etsiä STP-harrastaja, joka osaa kertoa, mistä siinä on kyse.

***

Skype-puheluun vastasi 22-vuotias savolaismies, joka ei suostu kertomaan nimeään. Käytämme siis kutsumanimeä Rasvakeitin, jolla hänet tunnetaan STP-maailmassa.

Hän on tehnyt STP-remiksejä vuodesta 2008, mikä tekee hänestä alan veteraanin. Tekijät ovat nuoria ja vaihtuvuus suurta.

– Kaikkein vanhin tekijä, MammaSomari, ei ole tainnut tehdä mitään vuoden 2010 jälkeen. Monet ovat jo ehtineet lähteä pois. Minä olen varmaan pitkäikäisin, hän sanoo.

Ensimmäiset videonsa hän kokosi Muumi-animaatioista. Hahmojen oikeudet omistava Moomin Characters Ltd tarkkailee YouTubea tiukasti, ja niinpä Rasvakeittimenkin videoita poistettiin niin monta kertaa, että lopulta hänen YouTube-tilinsä suljettiin.

Niin, STP-harrastajat eivät pyydä lupaa videoiden tekemiseen. En ole tekijänoikeusasiantuntija, joten tyydyn toteamaan kaksi asiaa: kyllä, STP-remiksaukset loukkaavat aivan taatusti tekijänoikeuksia; ja kyllä, moni remix ylittää aivan taatusti teoskynnyksen.

SinäTuubaPaskat eivät tietenkään syntyneet tyhjästä, vaan niitä ennen oli jo olemassa YTP eli YouTubePoop. Kaikkien aikojen ensimmäinen YTP ilmestyi vuonna 2004. I'd say he's hot on our tail -niminen Mario-video on nykymittapuulla varsin vaatimaton, vaikka yhdennäköisyyksiäkin on.

YouTubePoop ja SinäTuubaPaska eroavat toisistaan lähinnä lähdemateriaalin eli soossin (source) osalta.

– Sanoisin että YTP on ylägenre. Olen lopettanut etuliitteen käyttämisen. Ihmiset saavat itse miettiä, onko se sitä vai tätä, Rasvakeitin luonnehtii jakoa.

Suomalaiset tekijät innostuivat ensin Muumeista, jonka jälkeen oli Nikke Knatterton ja Nalle Puh -piirrettyjen vuoro. Pitkälti on kyse siitä, millaista soossia YouTubesta löytyy.
YTP:n vaikutus on ollut suuri. Videoita kutsutaan poopeiksi ja samat elementit toistuvat niissä usein. Vakiokikkoihin kuuluvat muun muassa

sanamiksaus, jossa pilkotaan ja järjestellään alkuperäinen ääniraita uuteen uskoon, niin että lopputuloksena hahmot sanovat jotain aivan muuta
reversing, jossa video käännetään pyörimään takaperin
stutter, jossa videosta napsaistaan lyhyt pätkä ja toistetaan sitä monta kertaa peräkkäin
visual rape, jossa tavoitteena on panna kuvamateriaali efekteillä aivan uuteen uskoon
ear rape eli korvaraiskus, jossa äänenvoimakkuus nostetaan niin suureksi, että kaikki mittarit menevät punaiselle eikä äänestä saa särön takia juurikaan selvää

Osa efekteistä ei ole kaikkien tekijöiden tai katsojien suosiossa.

– Korvaraiskaus on sellainen, mitä itse tykkäsin käyttää ja mistä ihmiset mulle raivostuivat, Rasvakeitin kertoo.

Erikseen on vielä mainittava tennis. Tässä yhteydessä se tarkoittaa YTP-videon edestakaista pallottelua, jossa ensimmäinen osallistuja ensin tekee remix-videon ja lähettää sen toiselle pelaajalle, joka panee videon uuteen uskoon ja lähettää sen takaisin ensimmäiselle remiksaajalle uudelleenkäsittelyä varten.

***

On varsin selvää, että pooppeja tekemällä ei luoda pitkää uraa. Tekijänoikeusrikkomusten takia videot katoavat, samojen juttujen toistumisen luulisi käyvän pitkästyttäväksi varsin nopeasti ja juttujen yleinen skatofilinen luonne tarkoittaa, että muut kuin nuoret miehet saattavat pitää niitä suorastaan vastenmielisinä.

Pyysin Rasvakeitintä arvioimaan, millaiseen suuntaan STP-harrastus - jos sitä voi sellaiseksi kutsua - on Suomessa menossa.

– Tällä hetkellä näyttää, että alaspäin. Minäkin olin pari vuotta sitten ihan varma, että se kuolee, kun poopit alkoivat olla niin huonolaatuisia. Tekijöitä oli paljon, mutta laatu kehnoa - tekivät yhden ja kuolivat sitten pois.

– Mutta yhtäkkiä tuli uusi nousu. Nyt on vähän tekijöitä, mutta kaikilla on vuoden tai kahden kokemus ja he tekevät hyvälaatuisia pooppeja, hän jatkaa.

Voi siis olla, että SinäTuubaPaskan ominaispiirteet kuihtuvat tai katoavat, mutta videoremiksaaminen ei katoa internetistä koskaan. Siitä voidaan olla varmoja niin pitkään, kun maailmassa riittää nuoria ja lapsenmielisiä miehiä.

Lainaus

Kuinka nopeasti täytyy oksentaa maitoa levitoidakseen

Kari Haakana — Thu, 23 Feb 2012 09:42:15 +0000

Otsikko on omituinen, myönnetään, mutta se on puhdasta asiaa. New Scientistin allaolevassa videossa lasketaan, miten paljon maitoa maailman ällöttävimmän supersankarin Milk Manin pitäisi juoda, jotta hän pystyisi lentämään oksennetun maitosuihkun luomalla työntövoimalla. Vastaus: aika paljon. Tai sitten maidon pitäisi olla todella erikoista.

Alkuperäinen MilkMan-video löytyy YouTubesta. New Scientistin minuutin mittaiset tiedepätkät ovat suositeltavaa seurattavaa nekin.

Lainaus