Blogit - Finnair

Kärpästen herra ja Lehman Brothers

Timo Harakka — Thu, 31 May 2012 07:58:47 +0000

10 kirjaa vallasta –sarja aloittaa aivan alusta: siitä, miten valta syntyy. On autio saari, luonnontilassa. Sitten saapuvat ihmiset, lento-onnettomuudesta pelastunut poikajoukko ja he perustavat yhteiskunnan. Kuka ottaa vallan, mihin valtaa käytetään – ja miten valta kumotaan.

Vuonna 1954 Suomessa ilmestyi Tuntematon sotilas ja Britanniassa toisen esikoiskirjailijan, William Goldingin Kärpästen herra. Sodan kärsinyt lukijakunta koki omakseen Kärpästen herran lohduttoman, jopa linkolalaisen maailmankuvan. Ihmiset yrittävät yhteiseloa, mutta pian palataan viidakon lakiin, sotaan ja ihmisen tuhoutumiseen.

William Golding olikin luonnontietelijä. Hänen paras ystävänsä oli ekologi James Lovelock. Yhteisillä kävelyretkillä Lovelock esitteli teoriaansa, että maapallo on yksi organismi, jossa kaikki liittyy kaikkeen. Golding oli sitä mieltä, että idealle tarvitaan vetävä nimi, ja ehdotti sanaa Gaia.

Kärpästen herran päähenkilö on poika nimeltä Ralph, joka valikoituu johtajaksi. Ralph yrittää järjestää joukkoja järkevään ja vastuulliseen yhteistoimintaan.

Mutta pian Ralph saa ylivoimaisen kilpailijan, Jackin. 10 kirjaa vallasta-sarjan vakiovieraan, Anna Kortelaisen sanoin: ”Sitten tulee huomattavasti aistillisempi, vetoavampi ja populistisempi Jackin puolue, joka sanoo, että ei, kun pidetään hauskaa, pidetään bileitä ja grillataan!”

Yksi toisensa jälkeen kaikki liittyvät Jackin metsästäjäheimoon, jossa asema ansaitaan mieskunnolla, heikompia vainoamalla ja kiduttamalla, ja vahvistetaan rituaalisella rumputanssilla.

Kärpästen herra siis varoittaa, että sivistyksen pintakerroksen läpi voi milloin tahansa murtautua raaka vaistovalta. Mutta toisella lukemalla huomaan, että sympatiani liukuu yllättäen Jackin villilauman puolelle. Jackin ympärillehän ryhmittyy aito yhteisö, jota leimaavat solidaarisuus, epäitsekkyys ja sitoutuminen: hyviä asioita kaikki.

Yhteisöllisyys on pehmoinen sana, josta tulee mieleen joukkohali ja yhteislaulu leirinuotiolla. Mutta evoluutiopsykologit Samuel Bowles ja Herbert Gintis muistuttavat, että historiallisesti yhteisöllisyys edellyttää yhteisen vihollisen. Väkivallasta poisoppiminen vie ihmiskunnalta tuhansia ja taas tuhansia vuosia.

10 kirjaa vallasta –ohjelman ensimmäisenä aiheena on siis väkivallan valta. Se vallitsee edelleen maailman monissa osissa, muistuttaa ohjelman vieras, kehitysministeri Heidi Hautala. Kärpästen herra on täyttä totta esimerkiksi Somaliassa.

Mutta onko sattumaa, että nimenomaan pojat eivät kykene rakentamaan rauhan yhteiskuntaa. Entäs jos saarelle olisi joutunut joukko tyttöjä – näin vastaa Heidi Hautala:

”Uskon, että naisyhteisö pystyisi sopimaan, miten eletään yhdessä ja ratkaistaan ongelmat. Jos Lehman Brothers olisi ollut Lehman Sisters, niin oltaisiinko tässä, missä maailma tällä hetkellä on? Ei oltaisi.”

Kärpästen herrassa vastapareja ovat järki ja tunne, äly ja voima. Länsimainenkin yhteiskunta on aina jonkinasteinen sekoitus molempia; demokraattista sopimista ja alkukantaista heimohenkeä. Ja missäpä ne näyttävämmin yhdistyisivätkään kuin hyvä veli –kerhoissa, johtajaurosten yhteisissä rituaaleissa.

Ministeri Hautalan ajasta iso osa onkin kulunut näiden hyvien veljien paimentamiseen. Tällä viikolla kerrottiin, että poliisi on toimittanut Mika Vehviläisen lahjusepäilyt syyteharkintaan.

Heidi Hautala kertoo ohjelmassa, millainen on ollut hänen vauhdikas keväänsä herrojen kyydissä.

Kuuntele teksti radiokolumnina tästä. Mene Radio Yle 1:n Kultakuumeen kolumnisivulle tästä.

Tervetuloa Kymmenen valtakirjan pariin – TV1 torstaina 31.5. klo 21:05

Lainaus

Piiskaamalla tulosta

Virpi Hukkanen, toimittaja, A-talk — Thu, 09 Dec 2010 14:09:50 +0000

Sairaanhoitajat lakkoilivat kolme vuotta sitten saadakseen parempaa palkkaa. Lentoemännät eivät halua lisää rahaa. He lakkoilevat nykyisten lepopäiviensä puolesta.

Työnantajalle Finnairille kyse on rahasta. Se ei halua maksaa palkkaa palautumispäivistä kuten ennen. Myös tämä pörssiyritys haluaa lisää tuottavuutta.

Työntekijät vetoavat jaksamiseensa. Aikaerot rasittavat ja työtahti on kiristynyt lentokoneissakin. Lentoemännät eivät suostu enää nipistämään hyvinvoinnistaan.

Tuottavuus kohenee parhaiten työpaikoissa, joissa viihtyvyys ja työilmapiiri ovat kunnossa. Sen myönsi työelämän mainetta siloitellut tuore Evan raporttikin. Suomessa työn tuottavuus ei ole kohentunut toivottua tahtia. Kantapäätuntuman perusteella ei mikään ihme, sillä konstit ovat väärät.

Tällä kertaa Finnair yrittää huonontaa työntekijöidensä mahdollisuuksia jaksaa töissä. Ilmapiiri talossa ei varmasti parane. Yritys kohentaa tuottavuutta kovin konstein ei ehkä tuotakaan tulosta.
Olisi vihdoin aika löytää muita tapoja saada enemmän aikaan kuin työntekijän selkänahasta ottaminen. Liian monen on kyettävä työelämässä enempään kuin rahkeet riittävät ja mieliala- ja nukahtamislääkkeet tekevät kauppansa.

Lainaus

Gazpromin kaasuputki ja Finnairin lentoputki

ainola — Fri, 22 May 2009 12:01:46 +0000

Radion Ykkösaamussa perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok.) ja varapuheenjohtaja Jacob Söderman (sd.) ottivat tänään yhteen presidentin valtaoikeuksista.

Södermanilla oli kiinnostavia näkökulmia, jotka aiempaa paremman selittävät presidentti Tarja Halosen ja demareiden mielipiteitä valtaoikeuskiistassa.

Näin Söderman sanoi Ykkösaamussa:

”Meidän poliittinen eliitti haluaa katkaista kansalta mahdollisuuden vaikuttaa presidentin kautta ulkopolitiikkaan. Ja kansa taas tukee voimakkaasti tätä vaalitapaa, koska se haluaa, että valitaan joku, joka varoittaa ulkopoliittisista vaaroista ja joku, joka vahtii puolueita. Sehän on aika huvittavaa, että (meillä) on hyvin porvarillinen maa ja valitaan demaripresidentti. Et siis kansa haluaisi pitää silmällä mitä tehdään. Tässä siis oikeastaan halutaan tukkia linjat, ottaa häneltä (presidentiltä) valta pois.”

Söderman myös kertoi, mitä nuo ulkopoliittiset vaarat ovat ja mikä hänen mukaansa on puolueiden ratkaiseva erimielisyys:

”Pidän tärkeänä, että Suomi ei alista pääsääntöisesti ulkopolitiikkaa EU:lle ja nimenomaan sitä (ulkopolitiikkaa suhteessa) tähän suureen Venäjään, joka on välillä hyvin arvaamaton; että Suomi säilyttää mahdollisuuden pitää omia ulkopoliittisia suhteita (Venäjään). Tää on kai se meidän todellinen suuri erimielisyys.”

Tiivistäen Södermanin ajatus kulkee jotenkin näin: Presidentillä pitää säilyttää valtaa ulkopolitiikassa, jotta hän voi vetää hätäjarrusta, jos hallitus tekee tyhmyyksiä Venäjän kanssa.

Vaalikoneessamme on kysymys Venäjän ja Saksan välille suunnitellusta maakaasuputkesta. Suomi hyväksyy putken rakentamisen, mutta yllättävän moni ehdokas on sitä vastaan.

Rakentamista vastustetaan eduskuntapuolueissa näin:

Vihreät 80%
Kokoomus 68%
PS 62%
Rkp 47%
Vas. 35%
KD 33%
Sdp 16 %
Keskusta 10 %
KAIKKI 43%

Voimakkainta vastustus on vihreissä, joiden ehdokkaat perustelevat mielipiteitään muun muassa näin:

Kasvi, Jyrki:
"Kallis ja turha hanke, jonka ainoa perustelu on Venäjän halu vähentää riippuvuuttaan entisistä alusmaistaan. Lisää myös turvallisuuspoliittista jännitettä Suomenlahdella."

Hautala, Heidi:
"Kaasuputki on hyvä esimerkki huonosta tavasta tehdä päätöksiä yhden suuren EU-maan, Saksan, ja Venäjän kesken."

Kokoomuslaiset putkiaktivistit kertovat vastustuksensa vaikuttimista esimerkiksi näin:

Vatanen, Ari:
"Kreml(ille) [---] energia on osa ulkopolitiikkaa ja he haluavat vain oman kätensä olevan EU:n ’happihanalla’. North Stream -putken kohdemaista Baltian maat, Puola ja Ruotsi näkevät, mitä on tapahtumassa ja vastustavat. Rva Halonen on ainoa, joka puolustaa North Stream -putkea, ja Suomi vaatii vain ympäristöselvityksiä. Sama asia, kuin jos mies katsoisi vain köyden turvallisuusluokitusta, mutta ei huomaisi, että se kulkee hänen kaulansa ympäri”

Pietikäinen, Sirpa:
”Ilman laajamittaista ympäristövaikutusten arviointia näin suurta ja potentiaalisesti Itämeren ympäristölle erittäin haitallista projektia ei saa lähteä toteuttamaan. Ympäristövaikutusten arviointi mitä todennäköisimmin johtaa siihen, ettei kaasuputkea voida rakentaa, sillä tätä ei voida toteuttaa Itämeren ympäristön kannalta kestävästi."

Vastustajien vastauksissa korostuvat ympäristönäkökohdat, mutta myös poliittiset motiivit pilkistävät. Ari Vatanen (kok.) näkee putkessa Venäjän valtapyrkimyksiä, Heidi Hautala (vihr.) kahden suurvallan tylyn suhtautumisen naapureihinsa ja Jyrki Kasvi (vihr.) viittaa Venäjän geopoliittisiin muutospyrkimyksiin.

Virallinen Suomi on tähdentänyt, että putken hyväksyttävyys riippuu vain ympäristövaikutuksista; Matti Vanhasen (kesk.) sanoin: ”Kaasuputki on aidosti ympäristökysymys, ei tahdon asia.”

On erittäin epätodennäköistä, että Suomi ryhtyisi aktiivisesti vastustamaan putken vetämistä. Mutta kuvitellaan silti, että hallitus jostain syystä asettuisi sitä vastaan. Mitä siitä seuraisi?

EU:ssa Suomen olisi varauduttava ainakin Saksan kielteisiin reaktioihin. Sama pätee Ranskaan, joka on niin ikään tulossa Gaz de Francen kautta putken osaomistajaksi.

Unionin suurmailla on ratkaiseva merkitys päätettäessä välittömästi Suomeen vaikuttavista asioista. Niitä ovat esimerkiksi talous-, maatalous- sekä energia- ja ilmastopolitiikka. Kuinka hyvin Suomea kuultaisiin tämän jälkeen esimerkiksi haettaessa erityiskohtelua energiaintensiiviselle teollisuudellemme?

Suurin merkitys putkella on Venäjälle. Putki on yksi Venäjän talouden valtasuonista. Venäjälle olisi aivan sama, millä perusteella Suomi torjuisi putken. Moskovassa ja Pietarissa Suomen päätös joka tapauksessa tulkittaisiin poliittiseksi liikkeeksi.

Suurvaltana Venäjä ei alistu tilanteen edessä, vaan se kostaa. Suomen ja Venäjän kauppasuhteet viilenevät välittömästi. Venäjällä toimivien suomalaisyritysten toiminta vaikeutuisi. Liikenne maiden välillä alkaa takkuilla entistä enemmän.

Jopa Finnair olisi helisemässä. Lentoyhtiön strategia ja menestyminen perustuu aivan ratkaisevasti Siperian ylilentolupiin. Niitä ei säännellä kansainvälisillä sopimuksilla, vaan ne ovat Venäjän poliittisen tahdon asia.

Aluksi ehkä huomattaisiin, että reittiselvitykset Venäjän yli viipyvät, minkä seurauksena Aasian-lennot alkavat myöhästellä. Jatkolennot Helsingistä menevät sekaisin, yhtiön maine alkaa kärsiä aikataulujen pettäessä, minkä vuoksi matkustajat siirtyvät kilpailijoille.

Melko pian yhtiön kannattavuus rapautuu. Venäjä voi puristaa ruuvia lisää ja katkaista lentoluvat kokonaan, vaikkapa vain siksi, että Finnairin koneet tekevät reikiä ilmakehään ja tuottavat liikaa haitallisia päästöjä Siperian ilmastolle.

Mielikuvitus asettaa rajat, mihin kaikkeen Suomen pitäisi varautua. Sen vuoksi on ilmeistä, että Suomi ei missään tilanteessa asetu vakavasti putken rakentamisen esteeksi. Se kävisi liian kalliiksi.

Lainaus