Blogit - Venaja

Omilla säännöillä

Heikki Alihokka, toimittaja, A-plus — Thu, 13 Jan 2011 12:38:18 +0000

Venäjän jäsenyys Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa on loppusuoralla. Jo on aikakin. Neuvottelut aloitettiin 17 vuotta sitten.

Yksi syy pitkään rupeamaan on se, että neuvoteltavien yksityiskohtien määrä liikkuu fantastriljoonissa. Joitakin asioita on vielä jäljellä, mutta esimerkiksi Yhdysvaltain ja EU:n tahto avannee WTO:n portit Venäjälle. Jopa Georgia joutuu nielemään parin vuoden takaisen sodan katkeruuden ja hyväksymään ison naapurin kerhon jäseneksi.

Puhuin parin asiaa tuntevan kanssa aiheesta. Molempien viesti oli sama: Venäjä todennäköisesti otetaan mukaan järjestöön, mutta iso kysymys on, onko siitä sen jälkeen WTO:n sääntöjen noudattajaksi. Suomessa on aina ajoin törmätty ilmiöön, jota jotkut pitävät kiusantekona, toiset protektionismina, kolmannet normaaliin kauppapolitiikkaan kuuluvana asiana. Suomalaisten elintarvikevalmistajien vientikielto Venäjälle oli esimerkki tästä.
Suurin osa WTO:n jäsenistä haluaa Venäjän mukaan. Suomen kauppa Venäjälle saattaisi siitä vilkastua.

Ennuste: Venäjästä tulee jäsen ensi vuonna, mutta alkaa pelata tätä jalkapalloa futsal-säännöillä.

Lainaus

Omilla säännöillä

Heikki Alihokka, toimittaja, A-plus — Wed, 08 Dec 2010 12:38:49 +0000

Venäjän jäsenyys Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa on loppusuoralla. Jo on aikakin. Neuvottelut aloitettiin 17 vuotta sitten.
Yksi syy pitkään rupeamaan on se, että neuvoteltavien yksityiskohtien määrä liikkuu fantastriljoonissa. Joitakin asioita on vielä jäljellä, mutta esimerkiksi Yhdysvaltain ja EU:n tahto avannee WTO:n portit Venäjälle. Jopa Georgia joutuu nielemään parin vuoden takaisen sodan katkeruuden ja hyväksymään ison naapurin kerhon jäseneksi.

Suurin osa WTO:n jäsenistä haluaa Venäjän mukaan. Suomen kauppa Venäjälle saattaisi siitä vilkastua.
Ennuste: Venäjästä tulee jäsen ensi vuonna, mutta alkaa pelata tätä jalkapalloa futsal-säännöillä.

Lainaus

Avartakaa näkökulmaa poliitikot

laitinen_yle — Wed, 01 Dec 2010 22:03:52 +0000

Kun talouskriisit riepottelevat Eurooppaa ja lähestyvät vaalit hallitus- ja oppositiopuolueiden välejä, niin kaikkien poliitikkojen kannattaisi lukea juuri julkistettu Suomen ulkoministeriön tulevaisuuskatsaus 2010: SUOMEN ULKOPOLITIIKKA 2020.

Miksikö? Siksi, että tieto lisäisi tuskaa sanoa mitä sattuu nykyisessä globalisoituneessa, monenkeskisessä maailmassa. Ulkoministeriön virkamiestyötä tekemä katsaus avaisi paremmin silmiä huomaamaan miten riippuvaisia olemme ulko-, turvallisuus- ja talouspolitiikassamme meistä yhä kauempanakin olevista tapahtumista.

Laaja turvallisuuskäsitys: Kriisejä pyritään torjumaan yhä kauempana.Kuva: YLE.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tämä tuli mieleen kun lueskelin ulkoministeriön kymmenkohtaista tulevaisuuskatsausta Suomen ulkopolitiikkaan vaikuttavista keskeisistä kehitystekijöistä seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Itse asiassa eivät nämä haasteet mitään uusia ole, jos maailman menoa on kohtuullisesti seurannut. Kaipa kansanedustajat seuraavat maailman muutosta muutenkin kuin kotipaikkakuntansa vinkkelistä. Samoinhan tekevät äänestäjätkin.

Poimitaan katsauksesta, joka löytyy kokonaisuutena täältä

http://formin.finland.fi/Public/default.aspx?contentId=200730&nodeId=23&...

muutamia sitaatteja mutusteltavaksi.

”Maailmantalouden riippuvuussuhteet ovat syventyneet, muuttaneet muotoaan ja muokanneet valtasuhteita uusiksi.”

Pankkikriisin vaikutusten leviäminen Yhdysvalloista ympäri maailmaa on hyvä esimerkki. Nykyinen EU – maiden talousahdinko pankki- ja valtiotaloudellisine ongelmineen toinen esimerkki. Eivätkö kaikki poliitikkomme ole tätä vielä oikein sisäistäneet, vaikka kaikki tapahtu silmien edessä?

”Alkaneella vuosikymmenellä Suomelta edellytetään entistä terävämpää kykyä vaikuttaa asioihin maamme rajojen ulkopuolella, aikaisessa vaiheessa.”

Siis mitenkä? Kansainvälisissä organisaatioissa kuten erityisesti EU, YK ja monet muut maailman järjestöt. Konfliktien hallinta on osa turvallisuutta kuten Afganistan. Mutta miten kauaksi oikein onkaan mentävä konflikteja hallitsemaan?

Unohtuiko Nato? Ei unohtunut.

”On tärkeää, että Suomi voi osallista omia turvallisuusetujaan koskevaan päätöksentekoon mahdollisimman täysipainoisesti ja vaikuttaa eurooppalaisen turvallisuusjärjestyksen muotoutumiseen.”

Miten voi vaikuttaa täysipainoisesti, jos ei olla Natonkin jäseniä?

”Nato on keskeisessä asemassa vaurauduttaessa uusiin uhkiin. Naton tavoitteet kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden edistämisessä sopivat yhteen Suomen ja EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa. Nato – jäsenyyden tulee siksi säilyä todellisena vaihtoehtona.”

Siitä huolimatta, että Venäjä sitä vastustaa kuten Naton laajentumista yleisestikin. Tosin Venäjä ei näe Natoa viimeaikaisten lausuntojen mukaan enää uhkana itselleen. Vastustaako siis Venäjä enää tosissaan Suomen Nato – jäsenyyttä?

Joka tapauksessa Suomen ja Venäjän taloudellisen ja muun kanssakäymisen arvioidaan lisääntyvän. Optimistisen skenaarion mukaan kanssakäyminen lisääntyy voimakkaasti, jos Venäjän nykyjohdon vaatima modernisaatio etenee. Jos ei etene, niin kanssakäyminen lisääntyy joka tapauksessa, mutta ei niin voimakkaasti.

Ulkopolitiikka 2020 – katsausta lukiessa hahmottuu hyvin kuva kuinka monenlaisiin haasteisiin Suomen on vastattava ulko-, turvallisuus- ja talouspolitiikassa. Asiat olivat paljon helpompia hallita kun maailma on kaksinapainen ja Suomi veti päänsä pensaaseen suurvaltojen välisistä kriiseistä.

Maailma on muuttunut monella tapaa näistä jähmettyneen vakauden päivistä. Toivottavasti ulkopoliittinen johtomme pystyy myös muuttamaan ajatteluaan joustavasti maailman muutoksen mukana.

Lainaus

Mafiosot ja mafiosot

Iikka Vehkalahti — Mon, 08 Nov 2010 18:52:06 +0000

Ensi keskiviikkona Dokumenttiprojektissa esitettävä Vankilasta valtaan on ainutlaatuinen kurkistus Venäjän Mafian sisäpiiriin. Elokuvan kolmesta päähenkilöstä kahden lasketaan kuuluvan Top 10:n kärkisijoille.

Me katselemme Suomessa Sopraanosta, vaikka hyvin paljon lähempänä pelataan paljon kovempaa ja irvokkaampaa peliä. Parhaillaan Venäjän mafia jakaa pelinappuloita Sotshin olympialaisten rakennushankkeiden ympärillä tappamalla kilpailijoita.

Tappamisesta kertovat myös Vankilasta valtaan ( Thieves By Law, ohjaus Alexander Gentelev ) päähenkilöt. Lainaan Varietytä:
"Simultaneously hilarious and horrific, Alexander Gentelev's extraordinary docu "Thieves by Law" offers a clear, concise and shockingly candid account of Russian gangsterism as told by the shamelessly high-living, self-contented crooks themselves"

Elokuvana Vankilasta valtaan ei ole mestariteos ja jotkut ovat kyselleet, miksi Gentelev ei laita mafiapomoja tiukemmille. No, hyvina asiallisesti toinen kriitikko on vastannut: " Voi olla, että silloin ei olisi elokuvaa - eikä Genteleviäkään".

Minulle ehdottomasti katsomisen arvoinen ja tieto siitä, että päähenkilöt kuuluvat todella kärkihahmoihin, tekee elokuvasta vielä kiinnostavamman.

Eli, jos on kiinnostunut miten olympialaisissa lahjotaan tai ketkä venäläiset tennistähdet ovat ns. suojeluksessa. Hyvä linkki on esim

http://en.wikipedia.org/wiki/Alimzhan_Tokhtakhunov

Ja elokuvan arvioita voi lukea esim.

http://www.variety.com/review/VE1117942598.html?categoryid=31&cs=1

http://www.screendaily.com/reviews/the-latest/thieves-by-law/5013066.article

http://www.huffingtonpost.com/stewart-nusbaumer/huffpost-review-emthieves_b_550643.html

Onko kaikki aivan totta ja paikkaansapitävää ( esim. McIntoshin ja Cannesin ortodoksisen kirkon suhde) voi olla kriittisen suhtautumisen aihe, mutta kuka odottaisikaan, että kaverit kertoisivat totuuden ja vain totuuden.

Lainaus

Voihan Venäjä, millainen Karjala

laitinen_yle — Fri, 20 Aug 2010 20:49:43 +0000

Kiersin viime viikolla Laatokan ja katsastin Karjalaa. Sää oli hieno, mutta näkymät masentavan harmaita, takapajuisia. Pellot oli pääosin jätetty oman onnensa nojaan, pajuja ja ohdakkeita kasvamaan. Aunuksen parhaassa hotellissa ei ole saatu koko kesänä lämmintä vettä.

Jos olisin ulkoministeri, niin minun ei olisi viisasta töksäyttää, että Karjala on Venäjän takapajuloita. Ei suurvaltojen, Venäjän, Yhdysvaltojen tai Kiinan heikkouksia pidä ryhtyä sormella osoittelemaan, vaikka se totta olisikin. Se on poliittista viisautta suurvaltojen ja pienempien kanssa.

Mutta kun en ole poliitikko, eikä sanomisillani ole paljon merkitystä, niin kerrotaan nyt kuitenkin matkakokemuksia kuten ne näin. Niin, minullahan on itse asiassa enemmän julkisen sanomisen vapautta kuin vaikkapa Alexander Stubbilla tai tasavallan presidentti Tarja Halosella. Heidän pitää olla diplomaattisia.

Suurvallat ovat paljolti samanlaisia, herkkähipiäisiä. Ei ole amerikkakriittinen Halonen saanut kutsua Valkoiseen taloon, mutta amerikkamyönteinen Stubb sai jo melkein Yhdysvaltain ulkoministerin Hillary Clintonin vieraakseen Suomeen kunnes Islannin tuhkapilvet sotkivat suunnitelmat.

Karjalaa ja viime sotien taistelupaikkoja katsellessa (kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki on erinomaisen tietäväinen sotahistorian tuntija) tuli mieleen, että ensin vuosikausia tapeltiin Karjalan omistuksesta sekä itsenäisyydestämme. Sitten kun isoveli Neuvostolitto sai Suomen Karjalan, niin se jätettiinkin myöhemmin oman onnensa nojaan.

Isolla maalla on varaa tuhlaukseenkin, pienellä ei. Paljon on maa- ja metsätalouspotentiaalia jätetty käyttämättä, samoin teollista. Aunuksen ympäristössä melkein silmänkantamattomat, hyvät pellot jäkittyvät kuten muuallakin.

Liian tiheiksi päässeet, hoitamattomat metsät ympäri Karjalaa pusikoituvat tai riukuuntuvat. Sellupuuta on mittaamattomasti, mutta tukkia vähemmän. Metsäautoteitä kuitenkin puuttuu, joten miten saada puut pois metsästä muuten kuin pääteiden varsilta.

Kun Neuvostoliitto lopulta sai Suomen Karjalan, niin Stalinille olikin suuri yllätys, kun kaikki asukkaat olivat lähteneet pois. Mitenkäs jatkat maataloutta ja pyörität tehtaita, kun vanhoja osaajia ei olekaan paikalla. Oli siirrettävä uusia asukkaita heille aivan outoihin oloihin.

Alku oli hankalaa ja sitten kiinnostus kehittämiseen loppuikin. Rajaseutua ja takamaata, olkoon mikä on, onhan tätä lääniä muutenkin Venäjällä. Näin kaiketi ajatellaan.

Kymmen vuoden sisällä olen käynyt pari kertaa eri puolilla Karjalaa. Kovin hidasta on kehitys. Muutamat suuremmat paikat kuten Sortavala, Petroskoi ja tietenkin Viipuri kehittyvät jotenkuten, syrjäseudut autioituvat vähän kerrassaan.

Toisaalta, samanlainenhan on kehitys Suomessakin. Kasvukeskukset vetävät, muut eivät vedä kuin mökkiläisiä. Ei sitä millään aluepolitiikalla voida pysäyttää.

Petroskoissa ilmestyvää, suomenkielistä Karjalan Sanomia

http://www.karjalansanomat.ru/Fin/indexF.htm

lukiessa kuitenkin ilahduin journalistisesti. Lehden taitto oli ihan nykyaikainen, jutut kiinnostavia ja teksti hyvää Suomea. Onnittelut päätoimittaja Robert Manner ja toimittajasi.

Journalistiliitto Suomesta on auttanut vuosien mittaan lehden journalistisessa kehittämisessä, lienevät muutkin tahot. Nykyisin lehdestä saa hyvää tietoa miten Karjalan asiat ovat, kun negatiivisiakin juttuja saa tehdä.

Karjalan maatalouden tilasta oli aika lohduton juttu viranomaislähteidenkin perusteella. Lyhyesti sanottuna kehnosti menee. Kaikki kallistuu, varsinkin ruoka, kun viljasato on ollut kehno.

Juttu päättyi siihen, että eräs iso maataloustila on menossa konkurssiin, koska työntekijöiden palkkavelka on kasvanut kestämättömäksi.

Ettei tämä kuvaus menisi pelkäksi synkistelyksi, niin siellä täällä kyllä nousi uusiakin taloja. Itse asiassa yllättävän vauraita muihin taloihin verrattuna. Lienevätkö olleet rikkaampien datshoja.

Varsinkin Sortavalasta, Laatokan pohjoispäästä, Viipuriin lähdettäessä maisemat olivat silmiä hivelevän kauniita. Vanhat soratiet kaartelivat peltoja ja järvien rantoja siinä missä ne ovat aikanaan olleetkin.

Tärisevää nimismiehen kihara- tietä Sortavalasta etelään ajellessa tuli mieleen Suomen 1950 – luku ja silloiset maantiet. Tervemenoa vaan retromatkalle Karjalan nykypäivään ketä kiinnostaa.

(Lisäys:

Ei tarvitse mennä Karjalaan asti. Suomen pienemmät soratiet on monin paikoin jätetty myös oman onnensa nojaan. Esimerkiksi Pieksämäellä Siikamäen ja Maaveden välillä on soratie jatkuvasti kuin Venäjän Karjalassa.)

Luostareita kunnostettiin, Syvärin luostari oli oikein hieno.Laulavat munkit vetivät vertoja parhaille oopperalaulajillemme.

Sortavalan ehkä parhaassa ravintolassa ruoka, lammaspata, oli erinomaista ja halpaa. Kun punaviinipullo jaettiin neljälle, niin koko illallinen maksoi vajaat 8 euroa hengeltä. Ison oluttuopin sai parilla eurolla.

Viipurissa käynti jäi vai käväisyksi. Mieleen muistuivat kuitenkin ideat Viipurin kehittämisestä vapaakauppa-alueeksi. Kaupunki vilkaistuisi ja alkaisi jälleen kukoistaa.

Siinäpä positiivista keskusteltavaa poliittiselle johdollemme venäläisten kanssa ´molempia osapuolia kiinnostavista asioita´. Kehitysideoitahan pitää aina olla, toinen asia on mitkä lopulta toteutuvat.

Nopea rautatieyhteys Pietariin näyttää vihdoinkin toteutuvan. Kunhan liikenne saadaan joustavasti luistamaan, niin heti hyppään junaan ja lähden taas Pietarin ihmeitä ihailemaan.

Tämä ei sitten ole mitään pääministeri Vladimir Putinin nuoleskelua, vaikka hän onkin Pietarin miehiä. Moskova on kyllä valtakeskus, mutta Pietari on minusta mukavampi.

-----------------------------------------------------------------------------------------------

Jos matka Laatokan ympäri kiinnostaa oikein syväsukelluksena, niin alla oleva Arvo Tuomisen mielenkiintoinen TV-ohjelma vuodelta 2006 DVD - tallenteena on ehdottomasti katsomisen arvoinen.

Lainaus

Tietoa suuresta naapurimaasta

Tue Steen Muller — Sat, 23 May 2009 18:20:38 +0000

For those who read Russian there is a very fine new website to visit that includes good and relevant info on what is going on in Russia in the field of non-fiction and documentary. The site is independent and is set up by Ludmila Nazaruk, producer from St. Petersburg.

For us, who do not read Russian there is help to get via the (also new) google translation service. I did so via the Danish google.dk and tried the translation into Danish, which was not very good. I switched to English which gave me a much better translation, not perfect but I got the most important information and have now added miradox to my bookmarks. Ludmila Nazaruk told me about her great initiative that should be supported also from the West. Her plan is to work on making a proper English version and she has contact to EDN to make a collaboration on spreading the news about Russian documentaries. Vice versa.

Just to have a list of Russian documentary festivals, and to follow what is shown on Russian television are important for professionals, or to read how a director as Sergei Miroshnichenko evaluates the situation for Russian documentary... The photo is the logo of Artdokfest in Moscow in December. It has filmmaker Vitaly Manski as president. The programme for 2008 is a clear evidence of high quality. And the message of the logo is clear enough!

Bravo – and the least you can do is to pay a visit to

www.miradox.ru

Lainaus