Blogit - euroopan parlamentti

Kärpäsenä Europarlamentin käytävillä

Liisa Vihmanen — Sat, 25 Aug 2012 06:39:28 +0000

Päätin tehdä historiasarjan aiheesta, joka on ehkä historiansa suurimman muutoksen edessä. Tai sitten mikään ei muutu. Sehän tässä jännittävää onkin.

Journalismi on joskus riskibisnestä. Kuka hullu ryhtyy tekemään Euroopan yhdentymisestä radio-ohjelmasarjaa, kun koko EU saattaa hajota taivaan tuuliin ennen kuin ohjelma saa lähetysajan. Vähän sama kuin Anthony Beevor kirjoittaisi Toisen Maailmansodan historian ennen kuin tiedettäisiin, kuka voittaa sodan. En tietenkään ole Anthony Beevor eikä Euroalueen kriisissä ole sentään kyse maailmansodasta. Siitä huolimatta on myönnettävä, että puntti tutisi kun tein haastatteluja.

Kukaan haastateltavistani ei ihmetellyt puuhiani. Jututin historioitsijoita, yhteiskuntatieteilijöitä, poliitikkoja, EU-virkamiehiä jne. Vakuutin itselleni, että koska olen tietoinen mahdollisista mullistuksista, voin tehdä ohjelmaa rauhallisin mielin. Tilanne oli kuitenkin toinen, kuin ennen Berliinin muurin murtumista. Silloin kukaan ei arvannut mitä tapahtuu. Nämä olivat karut reunaehdot Yksi ja monta Eurooppaa -sarjan tekoprosessille.

En lähtenyt tekemään kronologista sarjaa Euroopan Unionin historiasta tai edes sen synnystä. Minua kiinnosti eurooppalaisuus. Se, mitä ihmisten mielissä liikkuu kun he puhuvat Euroopasta ja eurooppalaisuudesta. Aiheen tarkastelupiste Suomi on väistämättä syrjässä Euroopan ytimestä, eikä sitä poliitikkojen puheet muuksi muuta. Me olemme vähäväkinen kansa ja idempänä kuin uskomme. Kuitenkin me haluamme olla eurooppalaisia ja sitten toisaalta … emme halua. Silti kukaan haastateltavistani ei kokenut suomalaisuutta ja eurooppalaisuutta toisiaan poissulkeviksi identiteeteiksi. Identiteetit täydentävät toisiaan ja niitä voi olla monta päällekkäin, kuin sipulissa. Toisaalta halusin tuoda esiin, ettei yksikään kulttuuri tai identiteetti synny tyhjästä. Me olemme kaikki sekarotuisia kulkukoiria, kuten kolmannen osan otsikko kertoo. Olemme vaeltaneet nykyisille asuinsijoillemme kuka mistäkin, eikä meistä kukaan ole syntynyt kiven kolosta suomalaisena tai minkään muunkaan kansallisvaltion kansalaisena.

Pääsin ohjelmanteossa käymään Euroopan Unionin ytimissä, Brysselissä ja Strasbourgissa. Suomen EU-tiedotus järjestää toimittajille työmatkoja Strasbourgin täysintoihin. Neljä päivää parlamentissa oli huikean mielenkiintoinen ja hyödyllinen kokemus. En ole koskaan ollut EU entusiasti puolesta enkä vastaan. Mutta jos on pakko valita, niin olen puolesta. Meppien työstä parlamentissa en ole tiennyt tuon taivaallista. Että mitä se on, edustaa Suomea parlamentissa, jonka pitäisi olla ylikansallinen? Seurattuani istuntoja ja tavattuani melkein kaikki Suomen mepit, täytyy nostaa hattua työlle, jota he siellä tekevät. Vaikka tulokset saattavat tuntua heikoilta ja kaikki Suomessa käyty julkinen keskustelu kohdistuu talouskysymyksiin, parlamentissa käsitellään asioita kaikilta elämän alueilta. Mepin työtä ei voi tehdä ärsyyntymättä aina välillä, totesi Sirpa Pietikäinen. Ärsyyntyminen on merkki demokratiasta, hän jatkoi, ja vertasi Europarlamenttia Serranon perheeseen. Siinä kaikki huutavat välillä yhtä aikaa, mutta lopulta kuitenkin löytyy yhteisymmärrys ja taas mennään eteenpäin, koska kaikki pyrkivät kohti yhteistä hyvää.

Brysselissä kuljin vapaana tutkijana toimivan, kaupungissa jo pitkään asuneen Riitta Oittisen seurassa. Oittinen on erityisen kiinnostunut ilmiöiden visuaalisesta puolesta. Hänellä on mm. erityinen eurokylttien spottaus projekti. Siinä hän kerää vapaaehtoisilta ympäri maailmaa valokuvia erilaisista kylteistä, joihin liittyy sana Euro. Useimmiten Euro-etuliite liittyy Kebab ravintoloihin, mutta sitä on käytetty myös pesulan ja jopa solariumin yhteydessä, kertoo Oittinen. Eurokylttejä käyttävät paljon juuri maahanmuuttajat pienten yritystensä nimissä. On mielenkiintoista pohtia, mitä he sillä tavoittelevat, toteaa Oittinen. Riitta Oittisen matkassa kuljimme paitsi virallisissa EU –kortteleissa myös Brysselin maahanmuuttajien asuttamilla alueilla.

Jos Euroopan Unionin toiminta oli minulle hieman hämärä kokonaisuus ennen työhön ryhtymistä, on se sitä edelleen. EU ei ole yksinkertainen juttu. Mutta mielenkiintoinen se on. Ja paljon arkipäiväisempi, kuin TV-uutisia katsellessa uskoisi.

Radion historiasarja Yksi ja monta Eurooppaa maanantaisin, alkaen 27.8. klo 12.15 - 13.00 YLE Radio 1. Osa 1/6: Mistä on pienet eurooppalaiset tehty? Jaksot tulevat kuunneltaviksi myös Areenaan.

Lainaus

Kun ehdokas puhuukin palturia

Matti Laitinen — Tue, 26 May 2009 17:37:05 +0000

Jos eurooppavaaliehdokas sanoo, että hän puolustaa Euroopan parlamentissa ennen kaikkea Suomen ja suomalaisten etuja, niin hän ei ymmärrä mikä on parlamentin tarkoitus.... tai sitten ehdokas puhuu vastoin parempaa tietoaan.

Kansahan haluaisi, että vain oman maan etua ajettaisiin, mutta kun Euroopan parlamentin tehtävä on edistää koko Euroopan ja sen kansalaisten asiaa eri poliittisten näkemystensä mukaan.

Kuva:Touko Yrttimaa/YLE

Euroedustajat voivat välillä äänestää omien maidensa hallitusten kantoja vastaankin.
Tämän sai pääministeri Matti Vanhanen harmikseen huomata, kun Euroopan parlamentti ja pari keskustameppiäkin oli eri mieltä työaikadirektiivistä kuin Vanhasen hallitus.

Mutta vaalikampanjathan ovat demokraattinen tilaisuus puhua asiaa tai asian vierestä. Kohtuullista kuitenkin olisi, että kovin paljoa äänestäjiä ei yritettäisi etukäteen sumuttaa.

Valituksi tulleet euroedustajat – mepit – ovat vapaita äänestämään kansallisuuksistaan ja kansallisista puolueistaan riippumatta. Näin on siitäkin huolimatta, että Suomenkin puolueet asettavat omat ehdokkaansa vaaleihin.

Valituksi tullessaan nämä 13 Suomen edustajaa sitten siirtyvät Euroopan parlamentin puolueryhmittymiin yrittäen vaikuttaa koko ryhmän kantaan ryhmäpäätöstä muotoiltaessa.

Ryhmä taas voi olla kovin kirjava joukko eri kansallisista puolueista tulleita edustajia, joilla on vähänlaiseen yhteistä.

Suurimmissa ryhmittymissäkin – sosialistien PES ja maltillisen oikeiston, Euroopan kansanpuolueen EPP – ED - joukoissa poliittiset näkemykset voivat olla kaukana toisistaan.

Esimerkiksi brittikonservatiivit päättivät lähteä Euroopan kansanpuolueen ryhmittymästä ja perustaa omansa, kun vanhan ryhmän enemmistö ei ollut tarpeeksi eurokriittistä.

Tässä kuvassa on Euroopan parlamentin v. 2009 vaalien tulos, 736 edustajaa

Onko eurokriittisyys ja kansallismielisyyden nousu sitten hyvä asia eurovaaleissa?

Jos se lisää äänestysintoa, niin hyvä on. Kansan mielipide tulee paremmin esiin. Jos taas kansallismielisyys – itsekkyys – lisääntyy Euroopan parlamentissa, niin se on koko Euroopalle huono asia.

Koko Euroopan Unionin haasteet ovat nykyisin niin kovat, että kansallisen itsekkyyden sijaan tarvittaisiin yhteishenkeä. Talouslama, kasvava työttömyys, nopeasti ikääntyvä väestö, EU:n painoarvon lasku globaalissa taloudessa jne.

Miten sitten ymmärtää vaikutusvaltaansa kasvattanutta Euroopan parlamenttia, joka ei ole kuin kansallinen parlamentti hallituksineen ja oppositioineen?

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Aaretti Siitonen määritteli sen näin 26.5. 2009 julkistetussa selvityksessään ´Europarlamentin asema vielä epäselvä´:

”Parlamentin perimmäinen tehtävä on toimia vastavoimana demokratiavajeelle, jonka kansallisen päätöksentekovallan osittainen ylikansallisuus aiheuttaa.”

”EU ei ole kansallisvaltio eikä liittovaltio vaan ennemminkin valtioiden välisen järjestön ja ylikansallisen organisaation välimuoto.”

Ei siis ihme, jos kansallisvaltioiden parlamenttien toimintaan tottuneiden äänestäjien on vaikea ymmärtää Euroopan parlamentin merkitystä.

Kun EP:ssä ei ole kansallisvaltioiden tapaan hallitusta ja oppositiota, niin myöskään komissio tai jäsenmaiden hallituksia edustava neuvosto eivät pysty enemmistön voimin jyräämään Euroopan parlamentin kantaa.

Aktiivinen ja hyvin verkostoitunut europarlamentaarikko – kuten tehtävänsä jättävä Reino Paasilinna – on parhaimmillaan paljon vaikutusvaltaisempi koko Euroopan Unionin tasolla kuin kansallinen parlamentaarikko tai edes riviministeri.

Näin siksi, että EU:n jäsenmaat ovat luovuttaneet osan omasta määräysvallastaan EU:n ylikansallisille elimille, parlamentti mukaan lukien.

Esimerkiksi eri mietintöjen tekijät vaikuttavat suoraan siihen mitä parlamentti päättää, jos mietinnön taakse on saatu enemmistö. Tällä taas on vaikutusta jäsenvaltioihin, tosin pitkähköllä viiveellä.

Kun Euroopan parlamentin vaalien ennakkoäänestys alkaa 27.5. 2009, niin kannattaa miettiä kuinka tietäväistä ja yhteistyökykyistä ehdokasta äänestää. Jos ei heti osaa päättää, niin aikaa miettiä on varsinaiseen äänestyspäivään 7.6. 2009 saakka.

Seuraava mahdollisuus tuleekin vasta viiden vuoden päästä.

Lainaus