Blogit - video

Areenan web-palvelu uudistuu

Kari Haakana — Mon, 27 Apr 2015 05:11:27 +0000

Areenan web-palvelu luo nahkansa. Jo jonkin aikaa beta-versiona toiminut Areenan kokeiluversio otetaan nyt käyttöön ja se korvaa vanhan web-palvelun osoitteissa yle.fi/areena ja yle.fi/arenan. Areenan vanha versio on kuitenkin käytössä vielä jonkin aikaa.

Areenan uudessa versiossa on pyritty helpompaan käytettävyyteen. Palvelu on responsiivinen eli sitä voi käyttää selaimella kaikenkokoisilla ruuduilla: palvelu mukautuu käytettyyn selainikkunaan. Vanhaan tapaan Areenan videoiden katselu mobiililaitteissa tapahtuu Areena-sovelluksilla, joihin käyttäjä ohjataan selainpalvelusta, kun tallenne tai lähetys käynnistetään.

Eri tapoja ohjelmien löytymiseen

Ohjelmia Areenassa voi etsiä Selaa-valikon alta. Ohjelmat on järjestetty eri lajityyppien (esim. sarjat ja elokuvat) mukaan alasivuille. Omat sivunsa on myös ohjelman lähetyskanavien mukaan tapahtuvalle selailulle sekä ohjelmien nimien mukaan hakemiselle.

Suorat-linkin takaa löytyvät Areenan tv-puolelta sekä tv-kanavien käynnissä olevat lähetykset että vain Areenassa lähetettävät suorat lähetykset. Tv-opas- ja radio-opas näyttävät tv- ja radiokanavien ohjelmalistaukset. Ohjelmalistauksista pääsee suoraan katsomaan ja kuuntelemaan ohjelmia, mikäli ne ovat Areenassa saatavilla.

Areenan haku on nyt yhteydessä laajempaan Yle-hakuun. Haku on ennakoiva: kun käyttäjä kirjoittaa hakulaatikkoon esimerkiksi “urheilu”, avautuu laatikon alle lista ohjelmista, joiden nimissä merkkijono esiintyy. Ennakoiva haku toimii kirjoituksen aikana ja täsmentää hakua sitä mukaa kun kirjaimia kirjoitetaan; enter-näppäintä ei siis tarvitse painaa. Mikäli käyttäjä painaa enteriä, siirtyy hän hakutuloslistaukseen, jonka tulokset on rajoitettu koskemaan Areenaa. Halutessaan käyttäjä voi hakutuloslistauksen valinnoista ulottaa hakua Areenan lisäksi muihin Ylen palveluihin.

Kirjautumalla parempaa palvelua

Tärkeimpänä uutena ominaisuutena web-palvelussa on kirjautuminen. Käyttäjillä on mahdollisuus luoda Yle Tunnus, jota käytetään käyttäjän tunnistamiseen Yle Areenassa. Kirjautuminen on yksinkertaista: käyttäjätunnuksen luomiseen tarvitaan vain voimassa oleva sähköposti. Kun käyttäjä on kirjautunut, hän voi merkata suosikikseen yksittäisen ohjelman tai kokonaisen sarjan. Mikäli käyttäjä merkitsee suosikikseen sarjan, saa hän Areenan käyttöliittymässä muistutuksen, kun sarjasta ilmestyy uusi jakso.

Suosikiksi merkityt ohjelmat ja sarjat näkyvät kirjautuneen käyttäjän Areena-etusivulla. Lisäksi suosikeista muodostuu automaattinen Suosikit-sivu, jonka kautta ohjelmia pääsee katselemaan ja kuuntelemaan. Samalta sivulta suosikkeja voi myös poistaa. Suosikkeja voi tehdä sekä tv- että radio-ohjelmista.

Kirjautunut käyttäjä voi myös helposti jatkaa kesken jääneen ohjelman katselua tai kuuntelua. Mikäli kirjautunut käyttäjä on aloittanut jonkin ohjelman ja sitten keskeyttänyt sen, löytyy kesken jäänyt ohjelma Areenan etusivulta. Kesken jääneet ohjelmat löytyvät myös käyttäjän Historia-sivulta, joista keskenjääneitä ohjelmia voi halutessaan siivota pois. Ohjelmat säilyvät suosikeissa ja historiassa niin kauan kuin ne ovat Areenassa käytettävissä.

Tällä hetkellä Yle Tunnus on käytössä vasta Areenan web-palvelussa. Myöhemmin tämän vuoden aikana kirjautumismahdollisuus tuodaan myös Areenan mobiilisovelluksiin, jolloin esimerkiksi mobiililaitteessa aloitettua katselua voi kätevästi jatkaa selainpalvelussa tai päinvastoin. Yle Tunnusta voi käyttää tällä hetkellä myös Uutisvahti-sovelluksessa ja YleX-palvelussa. Muut Ylen verkkopalvelut ottavat Yle Tunnuksen käyttöönsä vaiheistetusti.

Kehitys jatkuu

Muutoksista huolimatta jotkin asiat säilyvät palvelussa edelleen. Areena käyttää edelleen flash-playeria: HTML5-playeria emme web-palvelussa vielä voi käyttää, koska sisällön suojaus vaatii joko flash-tekniikkaa tai HTML5-jakelun tapauksessa DRM-sisällönsuojaustekniikan käyttöä.

Myös Areenan jakelu tapahtuu samalla tavalla kuin aiemminkin ja Areenan taustajärjestelmät säilyvät samoina.

Nyt tehdyt muutokset ovat ensimmäinen vaihe Areenan web-palvelun muutostyössä. Seuraamme palvelusta annettavaa palautetta ja pyrimme kehittämään palvelua edelleen.

Katsokaa mun jääkaappiin! Periscooppaajat ovat ihan oma lajinsa

Tuija Aalto — Tue, 07 Apr 2015 17:01:44 +0000

Television tulevaisuus - raportissa (pdf) kaupallisen television pahimpana tulevaisuuden uhkana nähdään uudet alalle tulijat. Uhkaajan roolissa on nähty niin Netflixin, HBO Nordicin ja Viaplayn kaltaiset tv-kanavista riippumattomat videokirjastot kuin kaiken kansan luovuuden runsauden sarvi YouTube.

Nyt on taas tilaa uudenlaisen luovuuden kukkia, kun sosiaalisen median palvelu Twitter osti suorat ad hoc -kännykkävideolähetykset mahdollistavan Periscope - palvelun. Reilussa viikossa Periscope -käyttäjät ovat jo ehtineet muodostaa omaa alakulttuuriaan: kiinnostaisiko vaikkapa jääkaappien vilauttelu?

Näin Periscope toimii

Periscopen idea on kokemuksen jakaminen - sovelluksen avulla on mahdollista näyttää, mitä itse näkee.

Sovelluksen saa tällä hetkellä Applen laitteisiin ja Android -versio on tiettävästi tulossa. Sovellukseen kirjaudutaan Twitter-käyttäjätunnuksilla, ja lähetyksen alkaessa sovellus julkaisee käyttäjän niin halutessa Twittwerin aikajanalla tiedon kaikille henkilön seuraajille. Lisäksi sovellus julkaisee halutessa sijaintitiedon.

Periscopessa on ideana seurata itseä kiinnostajia käyttäjiä, ja tulla itse seuratuksi. Arvostusta sisällölle osoitetaan koskettamalla ruutua, mikä nostattaa sydämen kuvia jotka nousevat rykelminä kuvan päällä alhaalta ylös.

Jos sovellukselle on antanut ilmoitusasetuksissa luvan, se kurnahtaa omintakeisella äänellään aina kun joku omista seurattavista käynnistää lähetyksen.

Guardian-lehti on listannut 10 "scouppaaja"-tyyppiä toimittajista pervoihin. Journalistisesta näkökulmasta hyödyllisimmillään palvelu on äkkiä leimahtavissa uutistilanteissa. Periscope-käyttäjät saattavat siis olla kiinnostavia ensimmäisiä kuvan lähteitä sieltä, missä jotain uutisarvoista tapahtuu. Jos teet ammatiksesi markkinointia tai viestintää tai työhösi muuten kuuluu pysyä ajan tasalla sosiaalisen median uusista muodoista, kannattaa palveluun jossain vaiheessa hiukan tutustua.

Ajanvietteeksi Periscopen käyttö saattaa myös sopia - mikäpä mainiompi tapa nojatuolimatkustella kuin kurkistella ihmisten arkeen intiimisti kännykän kautta. Nyt kun palvelu on uusi, käynnissä olevien lähetysten lista täyttyy kummallisista kokeiluista, mutta ajan mittaan voi odottaa helmien nousevan pintaan. Periscopen tekijät olivat ensimmäisen viikon jälkeen iloisia mm. palvelussa tarjotusta mahdollisuudesta piipahtaa Pariisin Oopperan Baletin tanssitunnilla.

Tavoitteena on - ei vähempää - kuin teleporttaamista muistuttava kokemus.

Tekijänoikeudet

Periscopen käyttöehdoissa sanotaan, että tekijänoikeus sisältöön säilyy sisällön tuottajalla, jonka kuitenkin on annettava Twitterille lupa jakaa sitä parhaaksi katsomallaan tavalla kolmansien osapuolien kanssa (Periscope TOS, 5, Your Rights).

Palvelussa on jo ehditty nähdä tekijänoikeuksien loukkauksia, koska joidenkin mielestä on hyvä idea jakaa suosikkiartistin keikka kavereillekin. Twitter pidättää oikeuden - mutta ei sitoudu omasta aloitteestaan - poistamaan tekijänoikeuksia mahdollisesti loukkaavaa sisältöä.

Katso myös: Journalismin uudet muodot: Yllin kyllin videota

Lainaus

Hitler, Psy, J. Karjalainen ja Harlem Shake – kaikki meemien orjia

Olli Sulopuisto — Thu, 18 Apr 2013 09:39:12 +0000

Mitä yhteistä on Hitlerillä bunkkerissaan, Gangnam Stylellä ja Harlem Shakella? Tuohan on helppo, toteaa kuvitteellinen lukija, ne ovat kaikki meemejä.

Mutta hetkinen. Der Untergang -videoissa kuva ja ääni pysyvät aina identtisinä ja vain tekstitys muuttuu (ja siinäkin pitää olla tietty rytmi, nousut ja laskut); Gangnam Style -videoissa siteerataan yleensä biisin koukun melodiaa, sanoja, Psyn naamataulua tai tanssitaan heppatanssia; kun taas Harlem Shake -videoissa soi kaikissa sama kappale, mutta niissä olennaista on se, että ensin joku tanssii yksinään hassusti ja sitten kaikki tanssivat hassusti.

Siis toistan kysymyksen – mitä ihmettä on meemiys, joka näitä muka yhdistää, jos se voi saada noin erilaiset ilmiasut? Nykyään sitä käytetään monesti tarkoittamaan hassuja kuvia tai YouTube-videoita. Joskus 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä se tarkoitti kiertokyselyitä, joihin bloggaajat vastasivat vuorollaan. Muutaman vuoden päästä sillä on varmaan vulgaarikielenkäytössä taas uusi merkitys.

Richard Dawkins lanseerasi meemi-käsitteen vuonna 1976. Hänelle se oli geenin vastine, joka ei operoi kehoissa vaan mielissä. Ja mitä tekee geeni? Se haluaa tehdä itsestään kopioita. Niinpä eläimet nylkyttävät toisiaan kiima-aikaan ja kaksiselkäinen peto raivoaa tasangolla yöt.

Samaa tekee meemi. Ei sitä kiinnosta, millaisen muodon meemi on milloinkin saanut, vaan että tehdäänkö siitä kopioita. Tai siis tarkkaan ottaen meemiä ei tietenkään kiinnosta – tai ole kiinnostamatta – yhtään mikään, koska se ei ole elävä olento. Meemille Hitler on yhtä hyvä laukaisualusta kuin Psy. Molemmat ovat sopivia orjia.

Ja jos ihan tarkkoja ollaan, meemiä ei ole olemassa muuten kuin kaikkien sen ilmenemismuotojen summana. Ei ole ideamaailman Harlem Shakea, josta kaikki YouTuben Harlem Shaket ovat versioita. Sehän asiasta tekeekin niin kiehtovan, että ihmiset osaavat jollain ihmeen tavalla erottaa meemin sisällön sen ilmiasusta.

Nettimeemien sisältöä ansiokkaasti dokumentoiva Know Your Meme haluaa jostain syystä määritellä asian niin, että meemi muuttaa muotoaan kiertäessään ihmiseltä toiselle, mutta muuttumattomina pysyvät asiat ovat "viraalisisältöä". Haisee markkinointipuljun kehittämältä keinotekoiselta erottelulta. Oliko Gangnam Style siis vain viraalisisältöä ennen kuin ihmiset alkoivat versioida sitä? Onko alkuperäinen video edelleen vain viraalisisältöä (yyyh mikä sana!), vai voidaanko se jo laskea meemiksi?

Jos meemiä ei kopioida, se kuihtuu ja katoaa. Jos sitä kopioidaan, se menestyy. Tästä seuraa jo määritelmällisesti, että "parhaat" tai "elinvoimaisimmat" meemit ovat sellaisia, jotka porautuvat kalloihimme, eivät jätä meitä rauhaan ja pakottavat kertomaan asiasta kavereille ja ventovieraille.

Demonstroin. Alle on upotettuna muuan laulu- ja soitinyhtyeen kappale, jonka kertosäerenkutus on taatusti tuttu.

Nyt kun mielesi on sopivasti viritetty vastaanottavaiseksi, kokeillaan hyödyntää Väinö-meemiä ja mutatoida siitä uusi versio:

Meemi, meemi, missä on se meemi?
Meemi meemi, missä on se meemi?
Jo näkyy Hitler ja Psy, ei voi olla kukaan muu
Siellä siellä se meemi on

Avot! Hyvä tuli, ja taatusti jää päähän soimaan. Ainakin minulle.

Lainaus

Kymmenen tuntia älyttömyyttä YouTubessa

Olli Sulopuisto — Fri, 01 Feb 2013 08:54:29 +0000

Yksi internetin hellyyttävimmistä piirteistä on se, että heti kun jostain tulee teknisesti mahdollista, ihmiset haluavat kokeilla sitä, oli se miten älytöntä tahansa.

Pitkään oli niin, että tavalliset käyttäjät pystyivät lataamaan YouTubeen vain 10 minuutin mittaisia videoita, kunnes rajaa nostettiin varttituntiin kesällä 2010. Se tuntui hurjalta muutokselta – kokonaiset viisi minuuttia lisää! Siinä ajassa ehtii tehdä vaikka mitä!

Vuotta myöhemmin eli syksyllä 2011 YouTube paljasti, että itse asiassa kuka tahansa voi ladata palveluun vieläkin pidempiä videoita, kunhan on tunnistautunut matkapuhelinnumeron avulla eikä riko tekijänoikeuksia.

Uudeksi videon keston ylärajaksi tuli 10 tuntia, joten mitä tapahtui? Ihmiset alkoivat tietenkin välittömästi rakentaa videoita, jotka kestivät tasan tarkalleen 600 minuuttia – vaikka sisältöä niissä oli yleensä vain muutaman sekunnin edestä.

***

Ten hours ja ten hour -haut paljastavat hulluuden koko mitan. Hyvä lukija, tässä vaiheessa varoitan sinua: seuraavien linkkien avaaminen voi aiheuttaa tilapäisen hepulin, mutta pitkäaikaisen altistuksen seurauksia ei tunne kukaan.

Kymmenen tuntia vuvuzelan tööttäystä? Kymmenen tuntia Taking the Hobbits to Isengard -laulua? Kymmenen tuntia Saturday Night Liven What is Love -sketsiä? Löytyy, löytyy ja löytyy.

Kymmenen tuntia Gangnam Styleä? Kymmenen tuntia Epic Sax Guytä? Kymmenen tuntia Yakety Saxia? Kyllä, kyllä ja kyllä!

Kymmenen tuntia Futuraman Hypnotoadin tuijotusta? Kymmenen tuntia Darth Vaderin rohisevaa hengitystä? Kymmenen tuntia Keyboard Catia? Tuosta, tästä ja tuosta!

Tässä vaiheessa eli vajaan neljän vuorokauden katkeamattoman videolooppauksen jälkeen aivot alkavat sulaa, mutta ei vielä pysähdytä. Vielä on käymättömiä korpimaita kotimaasta, kuten Poika saunoo kymmenen tuntia! Juti rillaa kymmenen tuntia! Kymmenen tunnin jytky!

***

Joko selvisitte? Voimmeko jatkaa?

YouTuben ohjeissa tosiaan mainitaan, että pitkiä videoita pystyvät lataamaan vain käyttäjät, jotka eivät ole rikkoneet tekijänoikeuksia. Kuten edeltä näkyy, paljon muuta kymmenen tunnin videoista ei tunnu löytyvänkään.

Olisi juridiselta kannalta kiinnostavaa pohtia, muodostaako pitkä looppi uuden, itsenäisen teoksen. Sillä ei vain ole YouTuben kannalta mitään väliä, koska palvelu tunnistaa tekijänoikeuksia rikkovat videot niiden ääniraidan perusteella, eli lyhytkin ääninäyte elokuvasta tai rokkibiisistä voi riittää herättämään automaattisen copyright-haistelijan huomion.

Se, että joku on tehnyt pitkän videon, ei tietenkään vielä riitä. E-hei, jonkun pitää katsoa se kokonaan. Itse asiassa aiheesta järjestettiin pienimuotoinen kilpailu, jonka voittivat kaksi ilmeisen kajahtanutta herrasmiestä.

He tallensivat suorituksensa videolle, joka – loogisesti – kestää kymmenen tuntia.

Joku voisi esittää retorisen kysymyksen siitä, mitä tolkkua on tuijottaa yhtä ja samaa pätkää uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

Vastaan, että ei yhtään mitään, mikä juuri tekeekin siitä hienoa. Siis samalla tavalla hienoa kuin mikä tahansa toiminto, jonka tarkoituksena ei ole selviytyminen tai suvunjatkaminen. Jalkapallo, maalaukset, mitä näitä nyt on.

Okei, videon tuijottaminen kymmenen tunnin ajan ei ole taidetta, mutta ehkä jonkinlaista itseilmaisua kuitenkin.

Sitä paitsi kommenteissa katsojat kertovat, miten pitkälle he pääsivät ("5h 5min, sit tuli yö") ja kertovat mielipiteensä parhaista kohdista – yleensä tietenkin jossain 4 tunnin, 53 minuutin ja 12 sekunnin paikkeilla. Selvästi sillä on jotain arvoa heille.

Ovatko he vakavissaan? Onko sillä väliä?

***

Releen ajoittaisen YouTube-juttusarjan edellisessä osassa kerrottiin SinäTuubaPaskasta.

Lainaus

Nettivideon laatua ei kannata mitata pelkällä resoluutiolla

Olli Sulopuisto — Fri, 28 Dec 2012 14:07:14 +0000

Tänä talvena Suomessa on viimein päästy streamaamaan eli suoratoistamaan elokuvia netistä – siis rahaa vastaan.

Toki tv-kanavilla on ollut omat videopalvelunsa jo hyvän aikaa ja Viaplaykin on toiminut reilun vuoden, mutta vasta Netflix havahdutti ihmiset huomaamaan, että enää ei tarvitse kantaa kaupasta kotiin dvd-levyjä tai latailla tiedostoja. Riittää kun painaa play-nappia.

Mutta vaikka palvelut mainostavat kuvan- ja äänenlaadun olevan ainakin dvd-tasoista ja ehkä parempaakin, se ei pidä aina paikkaansa. Erityisen varuillaan olisin, kun puhutaan HD- eli teräväpiirtolaadusta. Pitää muistaa kaksi asiaa, joihin ei voi itse vaikuttaa – kuvan tarkkuus sekä pakkaus – ja yksi, jonka voi itse päättää, eli katseluetäisyys.

Syystä tai toisesta yhtiöt harvoin ilmoittavat avoimesti näitä lukuja, vaikka pienellä kaivamisella ne voi löytääkin. Kenties siellä pelätään, että käyttäjät alkavat tuijottaa kuvan sijaan speksejä. Niinkin tiedetään nörttien keskuudessa joskus tapahtuneen.

***

Kuvan tarkkuuden eli resoluution vaikutus on helppo ymmärtää, koska sen näkee paljaalla silmällä. Esimerkiksi Ylen Areenassa kuvan tarkkuus on 640×360 pikseliä, kun taas Maikkarin Katsomossa se on 948×534 pikseliä. (Mittasin tuloksen ruudulta, joten heittoa voi olla pikseli tai pari.)

Jos Katsomon video tuntuu tarkemmalta, se taitaa johtua siitä, että kuvassa on yli tuplasti informaatiota Areenan ruutuun verrattuna – noin 0,5 megapikseliä vs 0,23 megapikseliä. Jos molemmat taas näyttävät jotakuinkin samanlaisilta, pitää huomata, ettei kumpikaan ole HD-laatua. Resoluutiokeskustelua nimittäin sotkee entisestään se, että kun videon suurentaa koko ruudun kokoiseksi, näytönohjain tekee monensorttisia taikatemppuja, jotka parantavat – ainakin näennäisesti – kuvan laatua.

Määritelmän mukaisesti HD on SD-tarkkuuden tv-lähetystä tarkempaa kuvaa ja SD-resoluutio on täällä Euroopassa 1024×576 pikseliä. Juu, Maikkarin kuva on melkein yhtä tarkka kuin televisiolähetyksessä, mutta ei aivan. Digikameroiden lukemiin tottuneille (12,1 megapikseliä pokkarissa!) tottuneille videoresoluutiot saattavat vaikuttaa ihmeellisen pieniltä. Selitys löytyy siitä, että liikkuvasta kuvasta silmä ei ehdi huomata epätarkkuuksia samalla tavalla kuin staattisesta otoksesta.

***

Tästä päästäänkin toiseen kohtaan eli kuvan pakkaukseen. Resoluutio ei nimittäin todellakaan kerro kaikkea, koska yhtä tarkat videot voivat näyttää aivan erilaisilta sen mukaan, millaisella codecilla ja bittivirralla ne on pakattu. Codec tulee sanoista COmpressor-DECompressor ja tarkoittaa ohjelmaa, jolla video ja ääni pakataan pienempään tilaan (vrt. valokuvien jpg-pakkaus). Bittivirta taas kertoo, miten paljon tilaa pakattu kuva ja ääni vievät. Suoratoistopalveluissa puhutaan tyypillisesti noin 1 Mbit/s bittivirrasta, jonka välittämiseen palvelimelta katsojalle riittää suhteellisen hidaskin nettiyhteys.

TV-lähetykset ja dvdt käyttävät jo varsin iäkästä MPEG-2-standardia, kun taas blu-rayt ja nettivideot on yleensä pakattu MPEG-4-standardin mukaisilla codeceilla. Se tekee edeltäjäänsä paremman näköistä jälkeä ja tuottaa silti pienempiä tiedostoja.

Ilmeinen kysymys kuuluu, miksei kaikkea videota sitten pakata uusimmilla vehkeillä, jos ne kerran toimivat paremmin kuin vanhemmat. Tylsä vastaus on, että yleensä palvelut kannattaa mitoittaa toimimaan vanhimpien ja vähätehoisimpien laitteiden mukaisesti. Uudet vehkeet ymmärtävät vanhoille pakattuja videoita, mutta ei toisin päin.

Netflix väittää pakkaavansa jokaisesta elokuvasta 120 versiota, jotta erilaisille laitteille ja yhteysnopeuksille löytyisi aina paras mahdollinen versio. Osassa palveluissa voi itse valita, millaisen bittivirran haluaa (siis montako megabittiä sekunnissa pakattu kuva vie), mutta yleensä videontarjoajat pyrkivät haistelemaan tilanteen automaattisesti. Välillä automatiikka toimii, välillä taas ei. Lisä-ärsytystä aiheuttaa se, että HD-laadun saatavuus voi vaihdella saman palvelun sisällä sen mukaan, millä laitteella videota katsoaa. Esimerkiksi HBO Nordic ei tällä hetkellä tarjoa teräväpiirtokuvaa kuin älytelevision käyttäjille ja myös Viaplayllä ja Netflixillä on omat kommervenkkinsä.

Eikä maailman parhaasta pakkausalgoritmista ole hyötyä, jos lähdemateriaali on huonolaatuista tai sitä käsitellään väärin. Viaplayn valikoimista löytynyt Sukelluslaivalla maapallon ympäri on bittivirrasta ja resoluutiosta riippumatta kamalan näköinen, koska kuvassa on jonkinsortin lomitusongelma. Kyseessä on poikkeus, mutta harvinaisen ärsyttävä sellainen.

***

Kolmas asia eli katsomisetäisyys tuppaa unohtumaan monelta kuvanlaatua mittaavalta. Jos katsoo kaikki elokuvansa videotykillä (en tunnusta), kuvanlaadun pitää olla huippuluokkaa koko ajan, sillä pienetkin virheet huomaa helposti. Toisinaan kaverit pitävät minua snobina, kun valitan ettei elokuvaa X saa blu-raynä, mutta dvdn ja blu-rayn eron ymmärtää heti, kun vertailee kuvaa isolta kankaalta.

Jos taas tuijottaa telkkarisarjaa kännykästä, ruttuinenkin video kelpaa, koska silmä ei yksinkertaisesti pysty erottamaan yksityiskohtia. Ruudun koon, katsomisetäisyyden ja kuvanlaadun välisestä suhteesta on useita näkemyksiä, mutta minä olen käyttänyt apuna tätä laskuria.

***

En malta olla viisastelematta sen verran, että loppujen lopuksi tärkeintä on kuitenkin hyvä ohjelma, oli se sitten elokuva tai tv-sarja. Mitä iloa on katsoa maailman tylsintä leffaa 1080p-kuvalla ja häviöttömällä 7.1-äänellä, jos vaihtoehtona on rupinen VHS-tallenne mainiosta splatterpätkästä?

Lainaus

Kuinka nopeasti täytyy oksentaa maitoa levitoidakseen

Kari Haakana — Thu, 23 Feb 2012 09:42:15 +0000

Otsikko on omituinen, myönnetään, mutta se on puhdasta asiaa. New Scientistin allaolevassa videossa lasketaan, miten paljon maitoa maailman ällöttävimmän supersankarin Milk Manin pitäisi juoda, jotta hän pystyisi lentämään oksennetun maitosuihkun luomalla työntövoimalla. Vastaus: aika paljon. Tai sitten maidon pitäisi olla todella erikoista.

Alkuperäinen MilkMan-video löytyy YouTubesta. New Scientistin minuutin mittaiset tiedepätkät ovat suositeltavaa seurattavaa nekin.

Lainaus

Etäläsnäolo, madonreikä, kimppaneulojaiset - ideariihi kehitteli käyttöä Google Hangoutille

Tuija Aalto — Mon, 01 Aug 2011 12:40:13 +0000

Koodareille ideointiin. Etäläsnäoloon. Yhteissuunnitteluun ulkomaisen kollegan kanssa. Googlen kuukausi sitten lanseeraama Google Plus sisältää reaaliaikaisen videokeskustelutyökalun, Google Hangoutin, jolle idearikas mieli keksii monenlaista käyttöä. Tässä kaksi välähdystä tämänpäiväisestä Ylen avoimeen innovaatiotoimintaan liittyneestä Hangout-tuokiosta.

Perustin julkisen Hangoutin kerätäkseni ideoita siihen, miten ja mihin Yle voisi käyttää GooglePlussaa ja Hangoutteja.

Televisiosta tai radiosta lähetettävän ajankohtaisohjelman rinnakkaiskanavana yleisövuorovaikutukseen
Elävän arkiston filmien katseluun yhdessä elokuvakerhotyylisesti (teoreettinen idea toistaiseksi, koska yhteiskatselussa valikoimassa vain YouTube-videot)
Toimittajien verkkoläsnäolon rikastamiseen - Hangout päälle uutishuoneessa
Etäläsnäoloon työpaikalla, työyhteisön luominen verkosta hiljaiseen työhuoneeseen
Adobe Connect Pro:n kaltaisten videoneuvottelujärjestelmien tilalle
Kalliiden ja raskaiden videoneuvottelujärjestelmien tilalle työyhteisöjen väliseen viestimiseen
Neulebloggaajien neulomistapaamiseen

Kysyin osallistujilta, mihin he ovat itse jo käyttäneet Hangoutteja. Videotaltiot on tehty Screenr-videokaappaus-ohjelmiston ilmaisella kokeiluversiolla, jossa viiden minuutin pituusrajoitus. Mihin itse aiot kokeilla reaaliaikaista videohengailua?

Lainaus

MM-Jääkiekon viittomakielinen selostus menestys, myös MM-Jalkapalloon

Tuija Aalto — Thu, 03 Jun 2010 09:54:44 +0000

Ylen ensimmäinen viittomakielinen urheiluselostus oli menestys. Marko Vuoriheimo eli rap-artisti Signmark selosti MM-jääkiekkoa kahden ottelun verran, ja tuottaja Jarkko Ryynänen Yle Uusista palveluista lupailee vastaavaa MM-Jalkapalloon (katso video).

YleX Areena: Signmark viittoo MM-lätkää

Lainaus

Mihin mobiilivideostreamaus on menossa?

Tuija Aalto — Wed, 19 May 2010 21:02:21 +0000

Microsoft kehittää Bing-karttapalvelunsa yhteyteen keinoja esittää still-kuvia ja videota. Tässä TED-keskustelujen sarjassa julkaistussa esityksessä Blaise Aguera y Arcas demoaa Photosynth-teknologialla säväytettyä karttanavigointia ja lisättyä todellisuutta.

Microsoft kuvaa katunäkymiä samoin kuin Google ja kaikki muut karttapalvelun tarjoajat. Kuvaaminen ulottuu jo sisätiloihin: reppukamera tallentaa kohteita, joihin kartasta pääsee surffaamaan sisälle.

Kuva-aineistoa saadaan paitsi yhtiön omista kuvakokoelmista, myös netin valokuvagallerioista, jonne käyttäjät ovat julkaiseet geotagattyjä kuviaan. Videossa noin neljän minuutin kohdalla ollaan kartalla olevan kuvan sisällä ja avataan siihen livevideo.

Melko vaikuttavaa.

Tuohon on meillä vielä matkaa.

Kerron huomenna Ylen tähänastisista mobiilivideostreaming-kokeiluista Ylen sosiaalisen median verkoston tapaamisessa, joka lähetetään suorana Yle Areenassa klo 14:00-16:00.

Ylen mobiilivideokokeiluja 2005 2010

View more presentations from Tuija Aalto.

Kannataa tutustua myös kehittäjä Ilkka Pirttimaan aineistoon Mihin menee mobiili, jonka hän koosti pyynnöstäni valottaa vaativan asiakkaan näkökulmaa Ylen mobiilistrategiatyöryhmälle.

Mihin menee mobiili on Prezi

Lainaus

Median tulevaisuus: kerroksittaiset maailmat ja läsnäolo

Tuija Aalto — Fri, 19 Mar 2010 05:55:25 +0000

Media avaa maailmoja: merkityksellisiä näkymiä ihmisten elämään. Tässä tulevaisuusvisiossa ihminen voi verkosta saatavien kuva- ja datavirtojen avulla olla läsnä useassa tilanteessa ja kontekstissa yhtä aikaa.

Millainen olisi tulevaisus, jossa kuvavirran merkitystä määrittelisi metadata: kaupunkikameroiden kuvista tehtäisi kasvojentunnistus- ja hahmontunnistustekniikalla paikallisjuoru-uutisia siitä, kuka oli ja mitä teki kulloinkin kenenkin kenen kanssa.

Esitän näitä ajatuksia tänään Otavan opiston Pajassa. Onko tämä sinusta mahdollinen skenaario? Mitä siitä seuraisi?

Aalto median tulevaisuus Otavan opisto 19.3

View more presentations from Tuija Aalto.

Lainaus