Blogit - Grönlanti

Jääkarhujen maassa suksilla

Sirkku Kianto — Mon, 28 Jun 2010 07:59:31 +0000

Sitä on tullut mietittyä monesti, että minkälaista se mahtaa oikeasti olla, kun joku seikkailija lähtee jonnekin kauas ja hankaliin olosuhteisiin. Miksi ne lähtevät ja minkälaisia ihmisiä ne semmoiset seikkailijat ovat?

Kun Teija Parkkinen oli ollut aiemmassa jutussani mukana ja kertoillut unelmastaan ja innostaan lähteä ylittämään Grönlanti hiihtäen, ajattelin, että jopas on outo tyyppi. Teijan herkeämätön keskittyminen ja harjoittelu, mutta humoristinen, loputtoman positiivinen ja määrätietoinen asenne tekivät vaikutuksen. Eihän se pelkästään mitään vakavaa tosikkotouhua olekaan.

Vielä viime vuonna Parkkisen tavoitteena oli suoriutua hiihdosta ensimmäisenä suomalaisnaisena. Hiihtää matka, jonka norjalainen Fridtjoff Nansen hiihti reilu 100 vuotta sitten. Eli Grönlannin jäätikön halki, yli 600 kilometrin matka, 21:ssa päivässä ja vaativissa olosuhteissa. Tosin Nansen urakoi 45 päivää. Parkkisen hiihto jäätiköllä keskeytyi sairastumisen vuoksi.

Kemissä mahakirurgina työskentelevä jäätikköhiihtäjä Parkkinen aikoi siis tänä vuonna ottaa revanssin. Reissu vaikutti niin kiinnostavalta, että Teijalle hankittiin kamera, josko hän hiihtämisen lomassa voisi kuvata näkemäänsä. Hän innostui asiasta kovasti ja jäimme odottamaan matkakertomusta. En toimittajana voinut olla Teijaan sinä aikana yhteydessä, kännyköillä ei saanut yhteyttä ja retkikunnalla oli satelliittipuhelin ainoastaan hätätilanteita varten. Reissun järjesti norjalainen Hvitserk & Eventyrreisser. Enää Teija ei saisi titteliä; ensimmäinen reissun suorittanut suomalaisnainen, sillä tällä välin se titteli oli jo viety. Kyseessä olisi siis puhtaasti unelma ja haaste, jonka Teija halusi kokea.

Reissu on nyt ohi. Mitä Teija sai tuollaisissa olosuhteissa kuvattua? Sitähän me jännitimme, kuinka hänen käy, minkälaista se oikein on ja pystyykö siellä kuvaamaan yhtään mitään. Mitä me näkisimme, kun hän tulee takaisin vai näkisimmekö yhtään mitään!? Onko kamera tippunut railoon tai umpijäätynyt?

Nyt maanantaina 28.6 nähtävä reportaasi jäätikköhiihdosta on mielenkiintoinen siksikin, että suomalaisten seikkailijoiden reissukuvaukset äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa ovat harvassa. Teija kertoikin, että hiihdon lomassa kuvaaminen oli vaikeaa. Hiihto tarkoittaa työtä ja raatamista. Sitä riitti joka päivä 10 - 11 tuntia. Tuossa ajassa edettiin päivittäin joko 4 kilometria tai yli 30 kilometria, riippuen olosuhteista. Päivän rutiinit koostuvat aamuherätyksestä kello kuusi. Aamupala, leirin purku ja kohti horisonttia. Töitä 50 minuuttia ja lepoa 10 minuuttia. Illalla leiripaikan haku, jonka jälkeen alkaa nopea lumensulatusoperaatio. Vettä pitää saada sulatettua litroittain; iltapalaa varten, makuupussien sisälle sujautettaviin vesipulloihin, vaatimattomaan peseytymiseen ja seuraavan päivän juomisiksi. Parkkisen Teija palasi siis hengissä takaisin, toi tullessaan sen mitä odotimme, mielettömiä maisemakuvia ja tarinan, mutta minkälaisen?

Lainaus

AURINKO PAISTAA GRÖNLANNILLE

Pirjo Auvinen — Tue, 23 Jun 2009 08:53:41 +0000

Nyt on grönlantilainen eliitti illastanut kuningattaren kanssa, tavalliset nuukilaiset tanssineet huimatahtiset grönlanninpolkkansa vanhainkodin salissa ja nuoriso rokannut itsensä itsenäisemmäksi emämaasta Tanskasta. Sunnuntai juhlittiin entistä selvempää pesäeroa pitkäaikaiseen siirtomaaisäntään. Uuden Grönlannin arki valkeni maanantaina aurinkoisena ja heleänä.

Grönlantilaiset tietävät hyvin itsekin, etteivät ongelmat juhlimalla lopu. Valtaisan mannerjäätikön reunoilla sinnittelevät elävät ristiriitojen keskellä.

Maailman suurimman saaren vesivoimavarat ovat mittaamattomat, mutta valtaosa kylistä lämpiää yhä öljyllä. Vesivoimaloita on vain viisi ja iso osa niidenkin sähköstä haihtuu harakoille.

Kanadasta Lontooseen kulkeva tietoliikennekaapeli nousee pintaan pääkaupungissa Nuukissa, mutta supernopeiden laajakaistojen sijaan grönlantilaiset joutuvat pihtailemaan netinkäytössään, koska pelien ja videopätkien pyörittäminen on niin kallista.

Koko saarella on asukkaita vain 57 000 eli käytännössä melkein kaikki tuntevat toisensa.Se tuo turvaa mutta vetää myös hiljaiseksi. Traumoista ei haluta tutuille puhua eikä alkoholisimin syitä paljastaa. Uusi paikalishallitus pyrkiikin nyt selvittämään, mitä grönlantilaiskotien verhojen takana oikein tapahtuu. Aiemman arvion mukaan jopa joka kolmas grönlantilaislapsi olisi joutunut seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.

Uusi yliopistorakennus pääkauungissa Nuukissa hohtaa komeuttaan, mutta perinteet koulunkäyntiin puuttuvat. Sitä paitsi yliopistolla opetetaan vain tanskaksi tai englanniksi, vaikka entistä laajempi itsehallinto nostaakin grönlannin saaren ainoaksi viralliseksi kieleksi.

Nuukissa on 17 000 asukasta, ja kaikk imuut kylät ympäri Grönlantia ovat sitten selvästi pienempiä. Kaikkein pikkuruisimmassa asuu kolme asukasta, joiden elinoloja on tähän asti ylläpidetty kahdella miljoonalla kruunulla eli liki 300 000 eurolla vuodessa. Uusi vasemmiston ja oikeiston sateenkaarihallitus aikoo nyt kuitenkin selvittää, pitäisikö sittenkin tinkiä periaatteesta, että jokainen grönlantilainen voi valita asuinpaikkansa vapasti. Tai ainakin rajoittaa niin, ettei kaikkein huimiimpia kotipaikkahaluja makseta yhteisestä lompsasta.

Raha Grönlantiin tulee vielä pitkään Tanskasta. Uuteen itsehallintosopimukseen on kuitenkin kirjattu malli, miten luonnonvaroista saatavat tulot pienentävät Tanskan elatusvelvollisuutta. Todenteolla napanuora emämaahan katkeaa vasta kun itä- ja länsirannikon öljykentillä aloitetaan kaupalliset pumppaukset. Siihen mennee ainakin 15 vuotta.

Sitä ennen on näillä näkymin rakennettu jo amerikkalainen alumiinisulatto ja avattu lukuisia kaivoksia, joista nousee muun muassa kultaa ja timantteja. Ne tuovat kuitenkin vaurautta vain työpaikkoina, öljy sen sijaan merkitsisi silkkaa rahaa ja sitä kautta täyden itsenäisyyden edellytyksiä.

Grönlannin entistä itsenäisempää asemaa juhlittiin sunnuntaina sulassa sovussa Tanskan hallituksen kanssa. Arki kuitenkin osoitti, ettei tämä välimatkaa ottava kuningaskunnan jäsen aio olla mikään helppo tapaus. Ensimmäiset vaikeat väännöt tulevat jo tänä kesänä hiilidioksipäästöistä. Grönlannin uusi paikallinen pääministeri, vasemmistopuolue IA:n puheenjohtaja Kuupik Kleist kun ei aio suostua siihen, että päästörajoitukset ulotetaan samalla voimalla Grönlantiin kuin Tanskaan. Kleistin mukaan nykyistä tiukemmat päästövaatimukset murskaisivat kaikki Grönlannin teollistumishaaveet.

Kleistin kanta tietää tuskaa Tanskan oikeistohallituksen tuoreelle pääministerille Lars Lykke Rasmussenille. Kööpenhaminassa kun pidetään loppuvuodesta YK:n laaja ilmastokokous, jossa isäntämaa olisi mieluusti sovussa edes omiensa kanssa. Nuukissa uusi sateenkaarihallitus tajuaa tilanteen hyvin. Grönlannin neuvotteluasema Tanskan suuntaan ei voisi olla parempi.

Aurinko paistaa, meri loistaa ja vastapäiset lumihuiput piirtyvät terävinä vielä myöhään maanantai-iltana. Juuri nyt grönlantilaiset puhuvat uudesta alusta ihan niin kuin amerikkalaiset viime marraskuussa.

Lainaus

Turskaa vai teollisuutta ?

Pirjo Auvinen — Thu, 18 Jun 2009 07:16:39 +0000

Ilulissatin satamassa näkee, että Grönlanti elää yhä kalasta. Aluetta hallitsee Royal Greenlandin kalatehdas ja laiturit ovat täynnä kuution kokoisia kalankuljetuslaatikoita. Vahva haju todistaa , että heti aamusta monen kalastajan saalis on jo tehtaan uumenissa.

Grönlannissa ei ole kuin yksi maantie eikä metriäkään rautatietä. Siksi kylästä toiseen pääsee vain lentäen tai laivalla, joka vie meidätkin suurten jäiden Ilullissatista Grönlannin pääkylään Nuukiin. Matka kestää runsaat puolitoista vuorokautta. Maisemissa ei ole valittamista. Jäätä ja lumihuippuisia vuoria riittää silmänkantamattomiin.

Sama satamien näky ja haju toistuu kaikissa kylissä, mihin poikkeamme. Grönlannin vientituloista 85 prosenttia tulee yhä tavalla tai toisella kalasta. Siksi Grönlannin kansantalous on yhtä kuin sen suurin yritys, "valtiollinen" Royal Greenland, joka on nyt ajautunut pahaan jamaan. Maailman talouskriisi ei näytä jätttävän koskematta tätä kaukaisinta kolkkaakaan.

Mutta kala- ja katkajätin hankaluudet ovat vain osaksi maailmalta peräisin. Katkarapujen maailmanmarkkinahinta on heitellyt rajusti ja painunut alas, mutta se ei riitä selittämään koko kurjuutta.

Royal Greenland työllistää tuhat henkeä, joista monet kalastajat asuvat tiettömien taivalten päässä pienissä kylissä. Yritys on Grönlannin itsehallinnon täysin omistama, ja se onkin ollut pitkälti poliitikkojen aluepoliittinen käsikassara. Tätä yhteiskuntapolitiikkaa toteutettaessa yritys on pääsyt velkaantumaan niin pahasti, että kansainvälisten lainoittajien kärsivälliyys loppui juuri parin viikon takaisten vaalien alla.

Vaaleissa 30 vuotta jättisaarta hallinneet sosialidemokraatit menettivät vallan. Jymyvoiton vei vasemmistolainen Inuit Ataqatigiit (IA), jonka johtama sateenkaarihallitus joutui ensitöikseen päättämään yli puolen miljardin tanskan kruunun eli lyli 70 miljoonan euron tukipaketista Royal Greenlandille.. Summa on suuri 57 000 asukkaan Grönlannille. Uudella hallituksella ei kuitenkaan ollut vaihtoehtoja. Mikäli Royal Greenland ajautuisi vararikkoon, samalla kanttuvei menisi koko Grönlannin kansantalous.

Mutta kun laiva vuorokauden matkattuaan lipuu Maniitsoqin kylän laituriin, on helppo tajuta että uusi hallitus joutuu lähivuosina tekemään vielä tukimiljooniakin kauaskantoisempia ja moniulotteisempia päätöksiä Tähän 3000 asukkaan kylään suunnitellaan valtaisaa alumiinisulattoa, joka valmistuttuaan työllistäisi yli kolmetuhatta henkeä.

Tehdashanketta on valmisteltu vuosia, mutta päätöksiä kahden virran valjastamisesta ja sulaton rakentamiseta ei ole tehty. Grönlantilaisten suunnittelukumppanina on amerikkalainen Alcoa, joka avasi pari vuotta sitten vastaavanlaisen suursulaton itäiseen Islantiin.

Arvostelijoiden mukaan hanke on suuruudenhullu eikä sulaton vaatimia työntekijämääriä saada kokoon vajaan 60-tuhanneen asukaan Grönlannista. Jo nyt tiedetään, että rakennusvaiheessa kaikki tarvittava työväki olisi tuotava ulkomailta. Yhden jättiläistehtaan pelätään pistävän koko huonostikoulutetun Grönlannin sellaiseen käymistilaan, ettei seurauksista ole mitään takeita.

Hankkeen kannattajien mielestä pelkästä kalastuksesta eläneen Grönlannin on viimein aika teollistua muun maailman tapaan. Lisäksi työ voisi olla hyvää lääkettä 10 prosentin työttömyydestä ja pahoista sosiaalisista ongelmista kärsiville grönlantilaisille.

Eikä alumiinisulatto ole Grönnannin teollistumishankkeista suinkaan ainoa.Kahden kultaesiintymän esitutkimukset on jo tehty ja teollinen kullankaivuu voidaan pian aloittaa. Mutta kysymys johon grölantilaiset joutuvat nyt etsimään vastausta ei ole helppo. Miten teollistua niin, että hyötyä koituisi myös paikallisille eikä vain monikansallisille teollisuusjäteille ?

Grönlantilaiset joutuvat miettimään vaikeita, mutta onneksi luonto antaa ajatusten välillä vaihtua. Niin tälläkin laivamatkalla. Pian tulevan aluumiinikaupungin laiturista lähdön jälkeen valaat aloittavat oman tanssinsa ilta-auringossa .Välillä pinnalla näkyy kolmetkin evät, välillä taas pintaan tullaan yksitelleen. Valaiden ruokaluun kuuluvat hypyt jatkuvat minuutteja ja mykistävät.

Lainaus

Pyhäpäivän rauhaa Ilulisatissa

Pirjo Auvinen — Wed, 17 Jun 2009 12:05:17 +0000

Grönlannissa herääminenkin on jännittävää. Joka aamu kun on tarkistettava,
miten pienet ja suuret jäävuoret ovat liikkuneet. Ja ovathan ne taaskin,
vaikka edellisestä keskiyön auringossa tehdystä tarkistuksesta ei ole kuin
kahdeksan tuntia !

Tänään on ilulisatilaisittain tärkeä sunnuntai, rippipyhä. Kirkko on pieni
eikä sisälle toivota ulkopuolisia, mutta kirkkorantaan kaikki ovat
tervetulleita.

Aamupäivän rauha on rikkumaton. Aurinko paistaa tänäänkin pilevttömältä
taivaalta, ilma on raikas ja niin kirkas, että 30 kilometrin päässä oleva
Disco-saari tuntuu olevan vain venematkan päässä. Jäät hohtavat
poikkeuksellisen valkoisina.

Kirkkorannan vajassa ilulisatilaisrouva viimeistelee 4-vuotiaan
lapsenlapsensa kajakkia. Puurungon ympärille ommellaan nailonista tiukka
pussi, kuin korsetti. Vielä pitäisi tehdä hylkeennahasta istuinpaikan
suupussi. Nyt alkaa olla jo vähän kiire, sillä tyttö kinuaa kajakkia ensi
kuussa pidettäviin mestaruuskisoihin.

Rantakiviltä kuuluu lasten iloisia ääniä. Osa lapsista noukkii rantakiviltä
kaloja käsin, osa haavilla. Saalis on runsas,sillä vesi on mustanaan
silakan näköisiä kaloja, jotka ovat tulleet kutemaan. Lasten apuna häärivä
mies aikuinen kertoo, että kalat kuivataan ja syödään talvella joko itse
tai syötetään kylän tuhansille vetokoirille.

Yhtäkkiä ilman täyttää ukkosta muisttava jyly, joka ei kuitenkaan näytä
hätkäyttävän paikallisia lainkaan. Näky on ulkopuoliselle kuitenkin huikea.
Suurehko jäävuori räjähtää ainakin neljään osaan. Vuori on kuitenkin niin
kaukana, ettei tänne kirkkorantaa riitä siitä edes ylimääräisiä aaltoja.

Nyt kirkon etten ajaa kaksi autoa, joista nousevat naiset ovat pukeutuneet
monivärisiin kanallispukuihin ja pojat ja nuoret miehet valkoisiin paitohin
ja mustiin housuihin. Koko suurperhe on matkalla rippikirkkoon.

Tunnelma on kuin elokuvasta. Kukaan ei tänä pyhäpäivänä mieti, että nyt
myös täysin kalastuksesta elävä Grönlanti on joutunut finanssikriisin
kouriin, jota 30 vuoden sosialidemokraattisen vallan jälkeinen uusi
hallitus joutuu ensi töikseen selvittämään. Tänä sunnuntaina juhlitaan
ripillepääsyä, ensi sunnuntaina itsehallinon laajenemista taas askeleen
verran lähemmäksi täyttä itsenäisyyttä.

Lainaus

Jäätä näkyvissä!

Pirjo Auvinen — Tue, 16 Jun 2009 10:28:58 +0000

Grönlantiin päästyä tajuaa hyvin nopeasti, että täällä asioilla on oma
tärkeysjärjestyksensä. Esimakua siitä saa jo lennolla heti kun Islanti on
ohitettu. Grönlannin itärannikko piirtyy silmien eteen arvoituksellisena ja
komeana. Lumen ja jään peittämistä vuorenhuipuista näkee ensikertalainekin,
että nämä jättiläiset eivät ole niin vain voitettavissa, näiden tahto ei
herkästi taivu.

Siksi ensimmäisenä päivänä onkin viisainta lähteä pyhiinvaellusmatkalle
Grönlannin kaikkein pyhimpään, käydä kumartamassa mahtavaa sisämaan
jäätikköä.

Matka ei ole helppo, vaikka kansainvälisen lentokentän kotikylästä
Kangerlussuaqista lähteekin koko Grönlannin ainoa maantie. Matkaa
jäätikölle on vain 37 kilometriä, mutta perillepääsy vie tuntikausia. En
muista edes lapsuudesta yhtä vaikeakulkuista ajomatkaa.

Mutta kärsivällisyys palkitaan.Sisämaan järvet hohtavat jääkylmän sinisinä
katsoipa sitten oikealle tai vasemmalle. Yhdestä niistä voi poimia
pesäpallon kokoisia luumumaisia tiiviitä palleroita, jotka ovat
tutkijoillekin täysi mysteeri. Edes sitä ei tiedetä ovatko ne alkueläimiä
vai jonkun sortin kasveja.

Arktinen autiomaa kuvaa maisemaa hyvin. Välillä hiekka on hienon hienoa,
välillä veden heittelemät kivipaadet hämmästyttävän suuria. Juuri mitään ei
kasva, väriä tuo vain merkillisen kaunis sinipunainen, pieninä mättäinä
kasvava kukka.

Tämä kevät on tehnyt viimeisestä tienpätkästä ajokelvottoman. Loppumatkaa
kävellessä näkee hyvin, että nyt jäät sulavat outoon tahtiin. Yhtäkkiä
keskellä kivikkoa on kaksi hylättyä mottorikelkkaa, koska vielä vielä
viime vuonna paikka oli umpijään peitossa. Samaan aikaan korviin kantaa
ääni jääseinämiltä veteen molskahtavista kivistä. Aurinko tekee
sulatustöitään.

Mutta se jää mikä vielä on, mykistää. Se ei kaunista kuin kuvakirjoissa,
sillä hiekkamyskyt värjäävät sen paikoin likaisen harmaaksi. Jäätä on
kuitenkin silmänkantamattomiin, peräti 85 prosenttia koko Grönlannin
pinta-alasta. Mutta uskomattominta on tuijottaa jään halkovan pikkupuron
pohjaan : kirkasta jäätä riittää kolmen kilometrin syvyyteen.
Grönlantilaisten laskuopin mukaan jäätä on niin paljon, että jokainen
maapallon asukas voisi saada oman viiden kuution jääpalansa !

Päivän bongaukset : villi myskihärkä ja iloisesti kirmaava poro.
Päivän pakollinen ostos : pullo tosi tujua hyttysvoidetta tosi kiukkuisia
megahyttysiä vastaan.

Lainaus

Mutkan kautta Grönlantiin

Pirjo Auvinen — Mon, 15 Jun 2009 07:55:38 +0000

Helsingistä ei ole ihan helppo matkata Grönlantiin, ei vaikka matkaa olisi
miettinyt vuosia. Jotta ehtisi aamukoneella tuohon maailman ääreen, on
tehtävä syrjähyppy emämaahan Tanskaan jo edellispäivänä.

Kööpenhaminaan on ollut aina kiva matkata, mutta nyt se tuntui jotenkin
pelkältä välilaskulta. Sitä paitsi illan muutaman tunnin aikana Tanska
onnistui näyttämään erityisen vauraaat ja söpöt kasvonsa. En ole varmaan
koskaan nähnyt yhdessä paikassa sellaista määrää vauraita, kulturelleja
tanskalaisia kuin keskiviikko-iltana "Mustan timantin " eli uuden
kansalliskirjaston aulakahvilassa. Raha haisi niin vahvasti, että oli ihan
pakko ottaa selvää, miksi olivat kokoontuneet. Olivat tulleet San
Cataldosin ystävät-nimisen yhdistyksen vuosikokoukseen. En saanut selville
muuta kuin että yhdistyksellä on miljoonaomaisuus ja matkakuluja Italiaan.
Kokouksen asialistan ensimmäinen kohta oli tanskalainen herkkupuhvetti
runsaine viineineen.

Iltakävelyllä ohitin täkäläisen eduskunnan eli Folketingetin. Se on koko
tämän Grönlannin matkan kannalta ratkaiseva paikka. Istuin siellä joskus
vuosia sitten koko päivän suljetun seminaarin, jossa tanskalaiset ja
grönlantilaiset ruotivat välejään. Puhe oli harvinaisen suoraa ja
rehellistä. Päivän mittaan kävi selväksi, että emämasta tulleiden ja
alkuperäisväestön välit olivat kuin missä tahansa siirtomaassa konsanaan.
Epäluulot olivat sitä paitsi vain voimistumaan päin. Suoraan puhuttiin myös
paikallisväestön syvistä sosiaalisista ongelmista, joista viiina ei
kuulostanut olevan vähäisin. Emämaa Tanska puolestaan tynnytteli huonoa
omaatuntoaan vuosittaisella avokätisellä rahalähetyksellä. Tuon päivän
jälkeen päätin, että Grönlantiin on joskus päästävä.

Olen menossa sinne nyt 12 vuorokaudeksi. Matka huipentuu suuriin
paikallisiin juhlallisuuksiin, joissa jättiläissaaren itsehallinto
virallisesti laajenee. Asia on ollut vireillä kauan. Täyttä itsenäisyyttä
ajavat eivät voittaneet viime syksyn kasnaäänestystä, mutta pesäeroa
Tanskaan tehdään jälleen muutaman askeleen verran. Mutta mikä nyt todella
muuttuu, se on kiintoisaa kuulla. Emämaasta Tanskasta poiketen Grönlanti ei
kuulu Euroopan Unioniin, mutta onko esimerkiksi tämä penseys nyt
muuttumassa samalla tavalla kuin esimerkiksi taloussuossa rypevässä
Islannissa ?

Tämä matka on jotenkin omituisesti jännittänyt enemmän kuin mikään muu,
pitempikään reissu. Syy ei ole vielä oikein valjennut. Ehkä se osin johtuu
siitä, että siellä ollaan ihan oikeasti tiettömien taipaleiden päässä ja
ailahtelevien säiden armoilla. Tai sitten siitä, että elämä Nuukin
kerrostaloalueilla näyttää kuulemma myös hyvin lohduttomia puoliaan.

Iltakävelyn päätteeksi huomasin kööpenhaminalaisessa kanavassa pesällään
hautovan joutsenperheen. Näky oli kuin satukirjasta ! Luonto varmasti
pysähdyttää huomisesta alkeen Grönlannissakin, mutta luulisin että muuten
kuin söpöydellään.

Lainaus