Blogit - mielikuvaharjoittelu

Haaveita ja hiekkateitä

Ronja — Sun, 21 Sep 2014 19:02:00 +0000

Sanotaan, että enkelit kuiskaavat käveleville. Enkeleistä en tiedä, mutta ratsastusteillä minulle hymisevät pienet Pegasokset.

Cassu on uusi vuokrahevoseni, ja teemme koko ajan uusia juttuja yhdessä. Ensimmäiset maastolenkit olivat aika stressaavia, kun valtava hevonen katseli jännittyneesti ohi suhahtavia pyöräilijöitä ja koiranulkoiluttajia. Nyt olemme päässeet siihen pisteeseen, missä kävelymaastot ovat meille molemmille rentouttavaa puuhaa. Cassu lönköttelee pitkin ohjin ja minä saan keskittyä olennaiseen, eli haaveiluun.

Kävellessä minulla on tapana haaveilla, isosti ja täysillä. Annan ajatusteni lipua edestakaisin, unelmakuvien tulla ja mennä. Hevosen kanssa käyskennellessä haaveet liittyvät aina hevoselämään.

Olen opetellut sallimaan itselleni hölmöjäkin haaveita, sellaisia jotka eivät voi toteutua ja joiden eteen en aio tehdä ollenkaan töitä. Esimerkiksi haaveilen täydellisestä ratsastuskuvasta, jossa hevonen menee lisättyä ravia ja minä istun kyydissä kuin patsas. Haaveilen myös omasta tallista, jonka satulahuoneen sisustuksen olen kuvitellut satoja kertoja (satulat vasemmalla sivulla, oikealle suitsitelineet. Hevosten nimilaatat olisivat messinkiä ja päätyseinällä kehyksissä lukematon määrä ruusukkeita).

Toisaalta unelmoin hetkistä, joiden toivon todella tapahtuvan. Täydellinen sisääntulo kouluradalla, järkyttävän nopea uusinta esteillä ja viimeinen loppuspurtti ennen maastoradan maalia. Unelmoin etukäteen valmennuksista, kisoista ja seuraavan viikon estetreeneistä.

Ratsastuspiireissä puhutaan paljon tavoitteiden asettamisesta ja mielikuvaratsastamisesta. Niillä on paljon tekemistä haaveilun kanssa, mutta silti ne ovat eri asioita. Tavoitteissa on otettava realiteetit huomioon ja mielikuvaratsastuksesta on mielestäni eniten hyötyä kisasuoritusten kanssa. Haaveilusta ei juuri puhuta, mikä on mielestäni harmi. Unelmointi ja motivaatio kun kulkevat käsi kädessä.

Ilman haaveiluani en varmasti olisi niin tavoitteellinen ja motivoitunut, kuin olen. Kun säännöllisin väliajoin heittäytyy fantasiaamaailmaan, tietää alitajunnassaam minne on matkalla.

Cassun selässä minusta tuntuu, että istun aarrearkun päällä. Olen löytänyt aarteen, mutta en saa arkun lukkoa vielä avattua. Tällä hetkellä lähinnä tiirikoin ja ravistelen arkkua auki, ja siksi onkin tärkeää jatkaa unelmointia. Unelmoin siitä hetkestä, kun avain solahtaa lukkoon, kääntyy pehmeästi ja päästää nautinnollisen naksahduksen. Arkku avautuu, ja unelma käy vihdoin todeksi.

Kuvat: Emmi Kähkönen

Lainaus

Jännitys paperilla

Ronja — Sat, 05 Apr 2014 14:09:02 +0000

Kisoissa, ratsastustunnilla tai oman hevosen kanssa kotikentällä voi jännittää. Ota avuksi kynä ja paperia, sekä aikaa omille ajatuksillesi. Vaivannäkö palkitaan!

Tee keskittymissuunnitelma

Jaa kilpailupäivä tai ratsastuspäivä ajanjaksoihin. Mieti etukäteen, mihin asioihin keskityt tuona aikana. Huomaat pian, ettet voi keskittyä kaikkeen samanaikaisesti. Valitse keskittymisenkohteesi ja seuraa suunnitelmaasi. Hallinnan tunne helpottaa jännitystä varsinaisessa tilanteessa.

Tunnista sisäinen kriitikkosi

ja tee siitä lempeämpi. Mieti millä tavalla puhut itsellesi jännittävässä tai keskittymistä vaativassa tilanteessa. Sätitkö tai syyllistätkö itseäsi? Käskyjen sijaan ystävälliset ohjeet voivat olla parempia lauseita oman pään sisällä.

Avainsana

Mieti itsellesi avainsana tai -lause, joka auttaa sinua omassa ratsastuksessasi. Neuvo voi olla konkreettinen ("kantapäät alas") tai abstrakti ("minä osaan tämän"). Vaikeassa tilanteessa voit turvautua avainlauseeseesi ja jatkaa eteenpäin sen ohjaamana. Älä valitse avainsanaksesi kieltoa, koska pelkkä kielto ei ohjaa tekemistä eteenpäin.

Pistä kauhukuvat pöytälaatikkoon

Oikeasti. Kirjoita pahin painajaisesi ylös ja pistä paperi pöytälaatikkoon. Mikä on kamalinta mitä voi tapahtui kisoissa tai tunnilla? Anna paperin jäädä laatikkoon, äläkä kanna sitä mielessäsi hevosen selkään.

Juttu on kirjoitettu urheilupsykologi Anna Andersonin mielikuvaharjoitusvinkkien perusteella.

Lainaus

Polkupyörällä Andalusiassa: lähtökuopissa

Matti Rämö — Fri, 15 Jun 2012 21:48:44 +0000

Lähtöön on enää reilut kolme päivää, eikä pakkaaminen ole oikeastaan alkanut. Mutta jostain syystä asia ei vielä stressaa. ”Onhan tässä vielä aikaa”. Luotan siihen, että olohuoneen lattialle pikku hiljaa kertynyt epämääräinen kasa viime kesän tarvikkeita ja uusia hankintoja jäsentyy jotenkin lentokuntoon. Itse asiassa kasasta puuttuvat vielä Kehä kolmosen halpistavaratalojen lisukkeet. Pakkaamisen hankalin vaihe on se, kun kaikki mukaan tulevat pitäisi saada tungettua yhteen kassiin lentoyhtiön matkatavarastandardien mukaisesti. Pyörän paketointiin menee pari-kolme tuntia, mutta se ei sinänsä ole erityisen ongelmallinen operaatio.

Kuluneen viikon suurin huoli on ollut flunssasta toipuminen. Maanantain vietin kotona lepäämässä, mutta muutoin työmatkat ovat kuitenkin sujuneet polkien. Hitaasti kiiruhtaen kuin hidastetussa elokuvassa olen varovasti hiipinyt mäkiä ylös. Olisin halunnut vielä kiskoa vauhdilla ylämäkeen saadakseni sen viimeisen silauksen Sierra Nevadan nousuja varten, mutta nyt olen joutunut tyytymään lähinnä mielikuvaharjoitteluun. Myös testiajo 30 kilon kuormalla jää tällä kertaa kokonaan tekemättä. Mutta tästä huolimatta olen kohtalaisen luottavaisin mielin.

Säätietojen tutkailu on tosin hieman hätkähdyttänyt. Tiedossa on Saharan tuulahduksia, kun 40-asteinen ilmamassa on tulossa kohti Välimerta. Ensisäpsähdyksestä toivuttuani oivalsin, että tämähän on oikeastaan hyvä uutinen, sillä silloinhan korkealla vuoristossa on oiva keli, kun lämpötila pysyttelee lähellä 20 astetta vielä yli 2000 metrissäkin. Paluu rannikon paahteeseen on sitten sen ajan murhe. Helteessä selviäminen on kuitenkin huomattavasti miellyttävämpää kuin viimekesäinen Islannin säähän sopeutuminen.

Lainaus

Mielikuvaharjoittelulla maratoonariksi

Jorma Kivistö / yle.fi — Thu, 18 Jun 2009 11:23:53 +0000

Mielikuvaharjoittelu voi kuulostaa aluksi lähinnä vitsiltä, kun siitä puhutaan maratonin yhteydessä. Yleensä mielikuvaharjoittelu liitetään urheilun yhteydessä nopeisiin keskittymistä vaativiin suorituksiin, kuten golf-pallon lyömiseen tai vaikkapa korkeushyppyyn. Mutta mielikuvitus kannattaa ottaa avuksi pitempikestoistenkin urheilusuoritusten tueksi. Etenkin jos ei ole aikaa tai ei viitsi harjoitella fyysisesti niin paljon kuin ehkä pitäisi.

Mielikuvaharjoittelu eli visualisointi on tekniikka, jossa muodostetaan mielikuva halutusta lopputuloksesta, ja toistetaan mielessä tätä mielikuvaa. Sitä käytetään avuksi sairauksien vaihtoehtoisena hoitomuotona (esimerkiksi mielikuva syöpäsolujen ampumisesta konekiväärillä), laihdutuksessa ja esiintymisjännityksen lieventämisessä.

Palaan viimevuotiseen maraton-juoksuni "valmistautumiseen". Ajatus juoksuun lähti kaverin alkukesästä esittämästään kysymyksestä lähtisinkö syksyllä maratonille. Koska en ollut lenkkipoluilla monesti vieraillut, oli vastaukseni jyrkkä ei. Kuitenkin mielikuvat juoksemisesta ja parikymmentä vuotta aikaisemmin juostusta maratonista jäivät jylläämään päässäni. Jopa siinä määrin, että loppukesästä mikään ei voinut estää minua aloittamasta liian myöhäistä pikaharjoittelua syksyn maraton mielessäni. Jostain muistan lukeneen, että mielikuvaharjoittelu muistuttaa osittain myös rukousta.

Mielikuvitusmaailmaa on selitetty myös neurologisesti. Mielikuvitusmaailma on muokattavissa oleva jäljitelmä todellisuudesta, jonka avulla pystymme suunnittelemaan toimintaamme. Mielikuvitus antaa mahdollisuuden käsitellä ongelmia, vaaroja ja mahdollisuuksia nopeasti ja turvallisesti. Mielikuvitusmaailma käyttää samoja aivojen rakenteita kuin havaitseminen ja toimintakin. Mielikuvituksessa havaitaan ja ohjataan ulkomaailman sijaan sisäisesti simuloitua maailmaa kuten unissa.

Mitä tahansa ei mielikuvituksen avulla kuitenkaan pystytä normaalisti omille aivoille opettamaan. Ympäristön havainnointiin ja oppimiseen tarvitaan tallennus ja palautus. Samalla havaitaan nykytilaa ja opitaan maailmassa vallitsevia lainalaisuuksia.

Kun mielikuvitusmaailmassa on tehty suunnitelma, se pitää toteuttaa. Samalla selviää toimiiko suunnitelmat ympäröivässä todellisuudessa. Aivokuoressa tapahtuu assosiaatiota mielikuvituksen simulaatiomaailman ja välittömän toiminnan välillä kunnes löytyy sopiva toimintamalli.

Mielikuvaharjoittelulla pyritään vahvistamaan sopivaksi ja hyväksi havaittua toimintamallia. Mielikuvaharjoittelua varten löytyy monenlaista ohjetta. Suomen Golfliiton henkisen valmennuksen ohjelma antaa seuraavia ohjeita (tässä tiivistetysti):

1. Varaa harjoitteluun rauhallinen paikka ja aikaa noin 5-15 minuuttia. Kuvittele, että käytät videonauhuria. Jos mielikuvat muuttuvat kielteisiksi tai suoritus menee rikki, voit painaa stop nappia, kelata takaisin ja katsoa uudelleen. Kärsivällisyytesi palkitaan ja pian tulet huomaamaan, kuinka olet oppinut kontrolloimaan mielikuviasi. Ajatuksesi ohjautuvat pian automaattisesti niihin tavoitteisiin, joita haluat saavuttaa, sen sijaan, että ajattelisit asioita, joiden pelkäät tapahtuvan ja joita haluat välttää.
2. Pidä mielikuvaharjoituksen päämäärä mielessäsi, kun aloitat harjoituksen. Voit myös harjoitella mielikuvissa kilpailemista sateessa, tuulessa tai missä tilanteessa hyvänsä, jolloin keskittyminen on vaarassa häiriintyä.
3. Mielikuvaharjoittelussa on valittava sinulle sopiva näkökulma. Voit valita näkökulman, jossa seuraa suoritusta ulkopuolelta tai että koet itse suorittavasi liikettä.
4. Ennen mielikuvan tekemistä kannattaa käyttää hetki rentoutumiseen. Voit sulkea silmäsi ja hengittää syvään ja rauhallisesti. Rentoutumisen avulla pääset selkeämpiin ja tehokkaampiin mielikuviin, jolloin harjoituksen teho paranee.

Edellä mainitut ohjeet on tehty nopean suorituksen mielikuvaharjoitteluun. Sekunnin murto-osia kestävä suoritus on ensin harjoiteltu ihan oikeasti ja suoritusta vahvistetaan hidastetuilla mielikuvilla suorituksesta. Suoraan neljän tunnin maratonille sovellettuna yksi hidastettu mielikuvaharjoittelu kestäisi kohtuuttoman kauan. On myös sanottu, että mielikuvaharjoitus olisi hyvä tehdä tuhansia kertoja, jotta siitä olisi hyötyä. Jos mielikuvaharjoittelukerta kestäisi yhtä kauan kuin maratonjuoksu, niin jo tuhanteen mielikuvaharjoitukseen kuluisi tauotta aikaa yli neljä kuukautta.

Golfareiden ohjeen mukaisia vartin mittaisia mielikuvaharjoituksia sen sijaan ehtii tehdä vielä paljon ennen syksyn maratoneja. Kestävyysjuoksun 1970-luvun EM-mitalisti Juha Väätäinen kuvitteli mielessään 2000 kertaa ennen kisaa voittavansa ja voitti. Jos syksyn maratoniin on aikaa 100 päivää ja haluaa tehdä 2000 mielikuvaharjoitusta, niin 20 vartin mittaista mielikuvaharjoitusta päivässä ehtii tehdä vielä helposti. Paljon helpommin kuin fyysisiä juoksuharjoituksia.

Mielikuvaharjoituksia ehtii tehdä myös maratonin aikana. Maratonin viimeisillä kilometreillä mielikuvat maaliintulosta ovatkin suurinpiirtein ainoa asia, mikä pitää enää juoksua kasassa sen jälkeen, kun kaikki voimat ovat huvenneet liian vähälle harjoitukselle jääneestä kehosta.

Linkkejä:

Mika Ripatin näytelmä Tukholma kertoo maratonista: "Kilpailussa mielikuvat nousevat tärkeimmiksi. Niiden kuvien laatu ratkaisee voittajat ja tuupertujat. Ketä me juoksijoina ollaan? Kukaan ei juokse toisen takia. Jotkut juoksevat bonukset mielessä."

Juha Väätäinen voitti kultaa EM-kisoissa vuonna 1971: "Kymppitonnin tiukka kilpailu ratkesi vasta viimeisellä kierroksella."

Huipulle henkisellä kantilla (fit.fi): "Onnistuminen alkaa mielikuvista."

Lainaus