Blogit - Hakahuhta

Uusimaa - jakomielitautinen vaalipiiri

Ari Hakahuhta — Sun, 27 Mar 2011 17:30:00 +0000

Vaikka Uudeltamaalta on suhteellisesti helpointa päästä eduskuntaan, on vaalipiiri muuten vähintään yhtä vaativa kuin mikä tahansa muukin. Oletan, että vain harva Uudellamaalla asuva äänestäjä tai ehdokas mieltää itsensä ensisijaisesti uusmaalaiseksi.

Suomen väkirikkaimmassa vaalipiirissä on suuria kaupunkeja, pieniä kaupunkeja ja paljon maaseutua. Itä-Uusimaata, Länsi-Uusimaata, Keski-Uuttamaata sekä Espoota ja Vantaata on vaikea yhdistää yhteen vaalikampanjaan.

Uusimaa ei toki ole yksin. Uskon, että esimerkiksi Oulun vaalipiirissä jako vaikkapa Kainuuseen ja muuhun osaan vaalipiiriä tuottaa samanlaista tuskaa ehdokkaille ja äänestäjile.

Takaisin kuitenkin Uudellemaalle...Hankoa ja Loviisaa yhdistävät meri, ruotsin kieli ja Turku - Pietari-valtatie, mutta yhdistääkö mikään muu? Pääradan varressa asuvien liikennenäkemykset ovat erilaisia kuin nurmijärveläisten.

Uudellamaalla ehdokkaan kannatus yhdessä keskikokoisessakaan kaupungissa harvoin riittää läpimenoon. Vaalikampanjaksi ei riitä omilla nurkilla pyöriminen, pitäisi puhutella laajemman alueen äänestäjiä.

Tyypittelen Uudenmaan äänestäjän nurkkapatriootiksi, joka puolituntemattomista riviehdokkaista valitessaan ei äänestäisi eri alueen ehdokasta. Vai mikä muu kuin korkeintaan puolue yhdistäisi keravalaista ja kirkkonummelaista?

Yhtenäinen Uusimaa elää vain paperilla

Keskustan Helsingissä asuvan uusmaalaisen ehdokkaan Paula Lehtomäen vaalipäällikkö Eeva Salmenpohja on kuvannut vaalipiiiriä skitsofreniseksi, jakomielitautiseksi - vaikeaksi kampanjoida. Ja epäilemättä kalliiksi kampanjoida.

Vain paperilla elävän Uudenmaan jakautuminen todellisuudessa pienemmiksi alueiksi jakaa vaalipiirin kisan kahtia: tunnettujen ehdokkaiden valtakunnalliseen sarjaan ja vähemmän tunnettujen ehdokkaiden piirikunnalliseen sarjaan.

Piirikunnalliset ehdokkaat kisaavat puolueissa keskenään listojen viimeisistä paikoista. Äänestäjää valtakunnan julkisuudesta tuttu ehdokas puhuttelee valtakunnan teemoilla, jos sopivaa alueellista ehdokasta ei löydy.

Kokoomuksen espoolainen Alexander Stubb kampanjoi ulkoministerinä, ei esimerkiksi kantatie 51:n (Helsinki-Karjaa) liikenteen sujuvuuden asiantuntijana. Vihreiden helsinkiläisen Tuija Braxin vaaliteesit ovat yleisvihreitä, eivät mitenkään Uuteenmaahan sidoksissa. Toinen helsinkiläinen, SDP:n Lauri Ihalainen kampanjoi valtakunnallisilla työ- ja talousasioilla.

Vaalipiiri tarkoittaa alueellista edustusta

No hyvä, nyt osa jo kysyy: mitä välii? Täydellistä vastausta ei ole, mutta maan jako vaalipiireihin on ainakin ennen tarkoittanut sitä, että eduskuntaan on haluttu alueellistakin asiantuntemusta. Nyt Uudenmaan vaalipiirin kampanja muistuttaa enemmän valtakunnan politiikkaa pienoiskoossa kuin mitään muuta.

Erilaisia Uudenmaan vaalipiirin jakotapoja on hahmoteltu - ja vastustettu vuosia. Jos Uusimaa vaalipiirinä jaettaisiin jollakin tapaa, tasoittuisi hivenen myös vaalipiirien keskinäinen ero piilevän äänikynnyksen osalta. Siis eri vaalipiireissä helppous tai vaikeus tulla valituksia vähän tasoittuisi.

Myönnän, että toinen näkökulma on se, että muuttovoittomaakuntaan Uudellemaalle muuttaneita äänestäjiä on vaikea puhutella alueellisella teemalla. Omat kotinurkat eivät merkitse samaa muuttajille kuin maakunnassa ikänsä asuneille. Ja näitä muuttajia on paljon. Heitä on helpompi tavoitella valtakunnallisilla teemoilla ja valtakunnanjulkisuudesta tutuilla kasvoilla.

Jossain vaalipiirissä tietysti ulkopolitiikasta tai valtakunnan talouspolitiikasta kiinnostuneiden ehdokkaidenkin pitää olla ehdolla. Keskimääräistä useammin se paikka on Uusimaa tai Helsinki.

Ja käännetään vielä yksi kivi. Osalle äänestäjistä on epäilemättä helpompi ratkaisu äänestää valtakunnantunnettua poliitikkoa, jonka yleispoliittinen nokkeluus saa saman puolueen alueellisen ehdokkaan näyttämään siltarumpupoliitikolta vailla kykyä valtakunnan vastuunkantoon.

Kirjoittaja on asunut Uudenmaan vaalipiirissä vuodesta 1997 alkaen.

Lainaus

Puolue hurmoksessa Soinin hyppysissä

Ari Hakahuhta — Mon, 23 Aug 2010 17:22:16 +0000

Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu YLE Uutisten nettisivujen NÄKÖKULMA-kirjoituksena 15. elokuuta 2010, Perussuomalaisten Porin puolueneuvoston kokouksen jälkeen.

Porissa kokoontunut perussuomalaisten puolueneuvosto näytti, että hurmos Timo Soinin ympärillä kasvaa edelleen. Huumaa on lisännyt menestyminen kannatusmittauksissa - ainakin seuraavaan mittaukseen asti. Kuten Soini itsekin sanoi, gallupit sojottavat ylöspäin. Heinäkuussa YLE Uutisten mittauksessa perussuomalaiset ohittivat jo vihreät.

Soinin puhe puolueneuvostossa keskeytyi lukemattomiin aplodeihin. Sutkaukset palkittiin suosionosoituksin. Soini oli lähimpiensäkin mielestä hyvässä vedossa. Eikä riemulla ollut rajoja kun SDP:stä eronnut raskasmetallilobbari Matti Putkonen lupautui Soinin sotilaaksi, työmieheksi eduskuntavaaleihin.

Porin puolueneuvosto osoitti myös, että puolue on tiukasti Soinin ja hänen puoluehallituksensa käsissä. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Raimo Vistbacka todisti salin edessä, että kaikki eduskunnan suuressa salissa pidettävät niin sanotut ryhmäpuheet lähetetään Soinin hyväksyttäväksi vaikka Brysseliin asti. Soini tarkastaa, että ryhmän mielipiteet ovat linjassa puolueen kanssa.

Sääntömuutokset korostavat puoluehallituksen asemaa
Perussuomalaisilla on käynnissä sääntöjenmuutos. Näyttäisi siltä, että sen myötä puheenjohtaja Timo Soinin johtaman puoluehallituksen asema vahvistuu.

Perussuomalaisten paikallisyhdistyksen jäseneksi ei voi tulevaisuudessa enää liittyä, ellei ole puolueen jäsen. Puoluehallitus hyväksyy jäsenet puolueeseen. Puolueen alkutaipaleella paikallistoiminnassa oli sitoutumattomia. Nyt vaaditaan jäsenyyttä.

Tulevaisuudessa paikallisyhdistyksen sääntömuutokseen tarvitaan puoluehallituksen hyväksyntä.

Sääntömuutoksilla vahvistetaan puoluehallituksen asemaa myös eduskuntavaalien ehdokasasettelussa.

Puolueneuvoston kokouksessa salin syvistä riveistä esitettiin epäilys, onko sääntömuutoksessa vaarana vallan keskittyminen. - Päinvastoin, vastasi eduskuntaryhmän puheenjohtaja Raimo Vistbacka, tarkoitus on laajentaa demokratiaa. Ja sali hiljeni.

Vistbacka varoittelee nopeasta noususta

Puolueen kannatuksen nopea nousu on saanut kuitenkin eduskuntaryhmän puheenjohtajan jo varoittelemaan mahdollisista ongelmista. Raimo Vistbackan mielestä vakaa nousu olisi parempi äkkimenestyksen sijaan.

Vistbacka pelkää, että jos Soinin haave eduskuntaryhmän kolminkertaistumisesta toteutuisi, alkaisi ryhmän yhtenäisyydessä ilmetä ongelmia. Siis: jos puolue saa merkittävästi nykyistä enemmän kansanedustajia, on joukossa myös niitä, joille ei enää riitä Soinille seisaaltaan aplodeeraaminen kokouksissa. Mielipiteet ja puolue voisivat alkaa jakaantua kuppikuntiin.

Tässä vaiheessa Vistbackan ihannemäärä kansanedustajia olisi 9 - 11. Useampaa olisi siis vaikea hallita.

Liekö Vistbacka konsultoinut vasemmistoliiton viime vuosien ryhmänjohtajia Martti Korhosta ja Annika Lapintietä? Erimielisyyksien vaikutusta eduskuntaryhmän toimintaan on puitu useamman kerran vasemmistoliiton ryhmähuoneessa. Huone on muuten eduskunnassa perussuomalaisten vieressä.

Lainaus

Työttömyys kasvoi, SDP:n kannatus ei

Ari Hakahuhta — Tue, 01 Dec 2009 08:46:31 +0000

Työttömyys lisääntyi syksyn pimetessä, mutta SDP:n kannatus ei. Puolueen huoli työttömyydestä ei siis johtanut kannatuksen kasvuun.

Veikkaan, että työttömyys on poliittisissa puheissa muutenkin yhä enemmän esillä. Helsingin Sanomissa 1.12. 2009 valtiovarainministeri Jyrki Katainen ehdottaa työmarkkinajärjestöille - ei toki tulopoliittista kokonaisratkaisua TUPOa - vaan suullista sopimusta, jossa valtio lupaisi olla tekemättä veronkiristyksiä, jos työntekijäjärjestöt vastineeksi pidättäytyisivät pyytämästä korkeita nimellispalkkoja.

Tällaisella välipuheella ja maltillisilla palkankorotuksilla sitten hillittäisiin työttömyyden kasvua, ehkä parannettaisiin työllisyysnäkymiäkin.

Työllisyys ja työttömyys varmasti vaikuttavat muidenkin puolueiden kuin SDP:n kannatukseen. SDP:n osalta tähän liittyy kuitenkin erityinen mielenkiinto suurimpana oppositiopuolueena hallitukseen pyrkimässä.

SDP:hän palasi suurvoitolla hallitukseen vuonna 1995 edellisen porvarihallituksen (Esko Aho pääministerinä 1991-1995) ja suurtyöttömyyden jälkeen. Suurimmillaan SDP:n kysylykannatus oli toukokuussa 1994 peräti 34,7 % ja vielä syyskuussa 1994 lukema mittarissa oli 34,6 % (Taloustutkimus Oy).

Lisäsin tuohon seurantataulukkoon vielä kausivaihtelusta tasoitetun Tilastokeskuksen työttömyysluvun.

SDP:n kannatus (YLE) Työttömyysaste Kausitasoitettu

lokakuu 2009 20,9 % 7,3 % 8,4 %
marraskuu 2009 20,3 % 8,2 % 8,7 %

Työttömyysaste on Tilastokeskuksen ko. kuukautena julkaisema tieto, joka koskee edeltävän kuukauden tilastotietoja.
Kausitasoitettu luku ko. kuukautena ilmoitettu luku. Kausitasoitetussa vertailuluvussa viimeisin havainto vaikuttaa myös aiempiin prosentteihin, mutta tässä vertailussa trendiä ei korjata takautuvasti. Työttömyyden kausivaihtelu johtuu mm. kesätöistä ja matkailun kausitöistä.

Ari Hakahuhta
YLE Uutisten politiikan toimittaja

Katso myös YLEn puoluekannatusmittari

Muualla netissä:
SDP:n työllisyysfoorumi
Tilastokeskuksen työttömyysluvut
Kausitasoitetun tilaston luonteesta lisää Tilastokeskuksen sivuilla

Lainaus

SDP kytki itsensä työttömyyteen

Ari Hakahuhta — Wed, 25 Nov 2009 16:08:45 +0000

SDP:n johto on kytkenut puolueen lamasta seuranneen työttömyyden hoitoon. Huolta työttömistä ja työttömyysuhan alla elävistä on kannettu ja toimenpiteitä hallitukselta vaadittu. Toinen asia on, toivooko puolue, että työttömien asialla omakin asia hoituisi eli kannatus kääntyisi nousuun. Siis työttömät kärjessä eduskuntavaaleihin 2011!

Sekä Seinäjoella kokoontunut puoluevaltuusto marraskuun puolivälissä että SDP:n joulukuun alkuun kutsuma työllisyysfoorumi - Työllisyysvoimala - kantavat huolta samasta asiasta: kasvavasta työttömyydestä.

Ja toisaalta: SDP:n puoluevaltuustonkin käytävillä tuskailtiin alle odotusten kasvaneesta kyselykannatuksesta. Oppositiolisää ei ole kansalta herunut. Puoluevaltuuston henki oli kuitenkin, ettei puheenjohtaja Jutta Urpilaista vaihdeta ensimmäisen kauden jälkeen, ellei aivan mahdottomasti töppää. Urpilaisella ja työttömillä siis vaaleihin 2011!

SDP:n kannatus YLE Uutisten ja Taloustutkimuksen kannatusmittauksessa oli lokakuussa 2009 kymmenyksen tarkkuudella 20,9 prosenttia.

Vastaavasti Tilastokeskuksen mukaan lokakuussa julkistettu työttömien määrä oli 192 000 ja työttömyysaste 7,3 %. Kausivaihteluista tasoitetut luvut: työttömiä 221 000 ja kausivaihtelusta tasoitettu työttömyysaste 8,4 %.

Tilastokeskus julkaisi lokakuussa (20.10. 2009) kuluvan vuoden syyskuun tilastotiedot työttömyydestä. Syyskuun työttömyys on vaikuttanut ihmisten arkeen ja se näkyy tai on näkymättä lokakuun puoluekannatusvastauksissa (tiedot kerätty 5. - 29.10. 2009).

Nyt vaan vanhaan malliin merkit oven karmiin (muistatteko lapsuuden pituusmittaukset!) ja seuraamaan kuinka käy työttömyyden ja SDP:n. Nouseeko SDP:n kannatus työttömyyden tahtiin ja millä kulmakertoimella? Onko korrelaatiota, lukujen välistä riippuvuutta?

Tällä tavalla mielenkiintoa riittää lukujen seurantaan seuraaviin eduskuntavaaleihin asti. Ja vaalien jälkeen seurantaa pitää tietysti jatkaa. Jos SDP on hallituksessa kasvaako työttömyys vai ei ja mitä tapahtuu SDP:n kannatuksessa?

Tähän loppuun vielä yhteenvetotaulukko, katsotaan kuinka käy tulevina kuukausina:

SDP:n kannatus (YLE) Työttömyysaste (Tilastokeskus)*

lokakuu 2009 20,9 % 7,3 %

*Työttömyysaste on ko. kuukautena julkistettu tieto, joka koskee edeltävän kuukauden tilastotietoja.

Ari Hakahuhta
YLE Uutisten politiikan toimittaja

Muualla netissä:
SDP:n tiedote Urpilaisen puheesta Seinäjoen puoluevaltuustossa
SDP:n työllisyysfoorumi (27.11. 2009 alkaen)
Tilastokeskuksen työttömyysluvut

Lainaus

Lehterillä kesätauolle

hakahuhta — Thu, 18 Jun 2009 09:11:00 +0000

Lehterillä-blogi siirtyy kesätauolle.

Uusia merkintöjä on luvassa syksyllä.

Ari Hakahuhta
politiikan toimittaja, YLE Uutiset

Lainaus