Blogit - pyöräily

Kevään pyöräilyterapiaa: eläköön erilaisten äänten sointu!

Matti Rämö — Thu, 28 Apr 2011 18:59:26 +0000

Pyörän satulassa on hyvä sulatella kevään suruja ja riemuja. Varsinkin silloin kun pääsee metsään polkemaan ja voi aistia lähietäisyydeltä ympäristön heräämistä. Maa tuoksuu vahvaa kosteutta, joka sakenee paikoin tunkkaiseksikin. Mutta se huokuu lupausta uudesta elämästä, uudesta syklistä.

Öinen metsä on erityisen hieno. Ilma on vielä vähän raakaa, ja kylmää ilmanvirettä vastaan pitää suojautua hyvin. Mutta ennen aamunkoittoa lehdot ja näreiköt raikaavat sirkutusta, tirskuntaa, rääkäisyjä, pulputusta, kauniita säkeitä, ihmeellisiä ääniä, kuin vieraiden maailmojen rukouskutsuja. Erilaisten sointujen, kutsujen, sävyjen ja värien rikkautta, hämärässäkin voi kokea sen moninaisuuden, josta elämä koostuu. Erilaisuuksien summasta.

Lainaus

Talvipyöräilyn riemua: viisi kiloa vaatekuorrutusta

Matti Rämö — Sat, 19 Feb 2011 19:41:10 +0000

Reipas pakkassää on kovettanut pyöräilyväylät ”hankikantoon”. Kovalla pinnalla pääsee mukavasti eteenpäin. Paikoin tosin päällyste on ehtinyt tallautua muhkuraiseksi tärinämatoksi juuri ennen arktisen viiman aikaa. Ajoradalla on puolestaan jäiseksi hioutuneita polanneharjanteita, auraussaumoja ja kuopanreunoja, mutta kun niiden päällä ei ole irtolunta, niiden kanssa tulee toimeen. Epätasaisuudet muistuttavat erehdyttävästi kesäisiä asfalttiteitä Venäjän Lapissa.

Pakkasjakson suurin haitta on suojautuminen kylmältä. Se tarkoittaa yhtä ylimääräistä vaatekerrosta, joka pitäisi tunkea kuorivaatteiden alle. Kenkien päälle kannattaa laittaa vuorattu monosuoja. Itse en ole vielä kokeillut kemiallisia varpaiden lämmitinpussukoita, mutta työmaan pukukopissa ovat muut talviliikkujat niitä kehuneet äärioloihin. Mutta arkikäyttöön pitäisi löytää kestävämpiä ratkaisuja. Vietnamissa teettämäni ohuet silkkisukat ovat olleet käytössä jo kohta kolme kuukautta.

Kylmiä päiviä varten on hyvä olla tavallista lämpimämmät ajohanskat tai ihan ohuen sormikkaat, jotka saa hanskojen alle. Lämpimämmät korvasuojatkin ovat tarpeellista ylellisyyttä, tai sitten täytyy tunkea esim. ohuita saunapefletin palasia tai vaikkapa talouspaperia korvallisten alle. Paperihan on erinomainen hätäeriste moneen eri paikkaan, ja kevyesti hionnutta käyttöpaperia voi myös kuivata, paperi ei sinänsä tarkoita kertakäyttökulttuurin laajentamista. Itse käytän rutattua paperia myös kypärän rakojen tukkimiseen. Pieniaukkoinen kypäräni on se sama, jolla hikoilen tropiikin helteessä, mutta minimaalisella paperivuorauksella siitä tulee talvikelpoinen, ja selviän hyvin ilman pipoakin.

Tänä talvena en ole käyttänyt edes ohutta silkkipipoa, jonka olen yleensä kaivanut esiin kasvojen suojaksi, kun lämpötila putoaa -10 asteen alle. Osittain tämä karaistuminen selittyy alkusyksyn Lapin reissulla. Parin viimeisen alkutalven ilmastosiirtymät tropiikista Suomen talveen ovat olleet melko rajuja, ja ne ovat oikeastaan vaikuttaneet pitkin talvea. Mutta viime vuoden loppukesän ja alkusyksyn vilpokurssittautuminen Jäämeren viimoissa on valmistellut kestämään paremmin talveakin. Osittain kasvojen kylmänkesto liittyy ylenmääräisen saippuan ja pesunesteiden käytön välttämiseen. Kyllä ihon kemiallisella käsittelylläkin on raja-arvonsa. (Ja kainaloihinkin kannattaa levittää vuorisuolakiteitä kemiallisten aineiden sijasta).

Pakkaskelien pyöräily on itse asiassa aika mukavaa puuhaa, kun vaan selviytyy pukeutumisrumbasta. Yritin laskeskella pyöräilypukeutumiseen ja -riisuutumiseen kuluvaa aikaa. Vuosittain vaatekuorrutuksen rakentamiseen ja purkamiseen vierähtää nettoaikaa noin pari viikkoa. Ja tässä vaiheessa talvea alkaa hiipiä jo pieni kisaväsymys viiden kilon päivittäiseen pukemiseen. Mutta onneksi talviaurinko kuiskuttelee jo etäisiä kevään huokauksia.

------------------------------------------

Toimittaja Jouni Viitala kävi jututtamassa talvipyöräilystä Kirkko ja kaupunki -lehteä varten. Jouni on koonnut artikkelin loppuun muutamia vinkkejä aiheesta. Kommentti sormien arkuudesta on toimittajan, itselläni kylmettyvät muut paikat aiemmin.

Lainaus

Berliinissä harva käyttää pyöräilykypärää

rita_yle — Mon, 29 Jun 2009 11:06:02 +0000

Lomaterveisiä iki-ihanasta Berliinistä. Se on mutkaton kaupunki moneen makuun. Vaikka keskusta on suuren suuri, siellä on helppo liikkua vaikkapa pyörällä.

Pyöräilijät ajavat kypärättä omilla kaistoillaan, jotka ovat selkeästi merkittyjä. Tarpeen tullen soitetaan kelloa, eikä siitä kukaan pahastu kuten meillä Tampereella, missä soittokellon käyttäjää mulkaistaan hieman hitaasti

Berliinissä pyöräilijät ajavat kuten Kööpenhaminan keskustassa – rauhallisesti. He tarkkailevat liikennettä, ajavat liikennesääntöjen mukaan eivätkä juurikaan kuuntele musiikkia ajaessaan kuten Suomessa.

Toki kevyen liikenteen väylällä näkee myös ns. kapeakumisia, nopeita ajokkeja, mutta kaupunkiliikenteessä näitä on murto-osa. Näillä kiitureilla on pyöräkypärä päässä, sillä vauhti on kova.

Vaan voisikohan meilläkin unohtaa pyöräilykypärän, jos ajotaito olisi parempi?

Hyvä ajotaito tarkoittaa minulle sitä, että tuntee kevyen liikenteen säännöt, osaa ryhmittyä autojen sekaan, näyttää kädellään kääntymissuunnan eikä aja jalkakäytävällä sikin sokin väärään suuntaan kuten vaikkapa Tampereella kypäräpäiset pyöräilijät tekevät.

Paljain päin ajamisesta olen kirjoittanut jo aikaisemmassa postauksessa Pyörällä päästä.

Oheisena pari kuvaa matkan varrelta. Laiskiaista ei pääse katsomaan pyöräillen, vaikka soisin mielelläni,että Berliinin erittäin laajassa eläintarhassakin olisi pyörätiet.

Verkosukilla verhoiltu puu.

Laiskiainen...

Lainaus