Blogit - media

Transatlanttinen kriisi

Reija Hyvärinen — Mon, 27 Oct 2014 15:05:37 +0000

Reija Hyvärinen on Ylen viestintäjohtaja.

Perheen teini lähti vaihto-oppilaaksi. Hänelle hankittiin uudelta mantereelta paikallisen operaattorin datapakettiin kytketty uusi kännykkä. Erinäisistä syistä teini ei saanut uutta luuriaan heti, vaan jäi viikoksi ilman toimivaa mobiilia.

Transatlanttinen katastrofi oli valmis. Laineet löivät Atlantin tälle puolen kun hurjistunut teini soitteli (sic!) lainaamillaan puhelimilla ja oma mobiili olisi pitänyt hoitua käteen Suomen aikaa aamuyöllä. Heti. Välittömästi.

Kun keskellä yötä tähän soppaan herätetty äiti yritti muistuttaa, että teinillä on läppäri, ja sen voi yhdistää laajakaistaan ja sieltä internetistä löytyvien palvelujen avulla voi tyttöystäville taas viestitellä sekä seurata urheilutuloksia, niin vastaus kuului: " Äiti, älä nyt oikeesti...että mä menisin jolleen TIETOKONEELLE...älä hei viitti!!!"

Tietokone ei ole mitään. Vain mobiililaite merkitsee.

Tähän maailmaan kasvaa suomalainen nuoriso. Eikä kannata väittää, että ei kasva. Kun tätä tarinaa kerron, niin poikkeuksetta kaikki teinien vanhemmat tunnistavat tilanteen – ollaanpa sitten kotimaassa tai kauempana.

Tunnistaako Yle sen tilanteen, missä nyt olemme?

Julkisen palvelun tulevaisuutta on katsottava rohkeasti ja pelotta. Jos maailma muuttuu, niin julkisen palvelunkin on muututtava.

Uusiin välineisiin ja nimenomaan mobiiliin on saatava aikaan julkisen palvelun loistavia, koskettavia ja merkityksellisiä sisältöjä. Toimivia juttuja, joita on helppoa, kivaa ja coolia käyttää. Sillä kai me haluamme pitää tämän isänmaan kasvavat toivotkin kiinni suomalaisessa sivistyksessä ja riippumattomassa laadukkaassa tiedonvälityksessä?

Teini täyttää viiden vuoden kuluttua 21 vuotta.

Missä Yle on silloin, jos emme nyt halua muuttua?

Lainaus

Osallistava mediakasvatus puree nuoriin

Kirsi Brück & Hanna Visala — Tue, 21 Oct 2014 09:42:08 +0000

Hanna Visala on Yle Uutisluokan tuottaja ja vastaa Yle Uutisluokan sisällöstä, kehittämisestä ja kouluyhteistyöstä. Twitter: @hannavisala

Kirsi Brück on kehityspäällikkö Ylen strategiaosastolla. Hän vastaa Ylen yhteiskuntavastuun koordinoinnista ja on ollut käynnistämässä Uutisluokka-hanketta.
Twitter: @kirsibruck

“Uutisia katsoo nyt ihan eri tavalla”
“Oppilaiden omatoimisuus ja nopea oppiminen hämmästytti myös meidät opettajat”
”Nuorten ilo ja energia on tarttunut, ja yhteinen innostus on ollut valtavaa”.
”Paras palkinto on, kun nuoren silmissä syttyy se sama palo, kuin itsellä nuorena toimittajana, kun sai ensimmäisen juttunsa valmiiksi".

Mediakasvatushanke Yle Uutisluokka aloitti toisen lukuvuotensa tänä syksynä. Lyhyessä ajassa uusi toimintamalli on ylittänyt odotukset ja läpäissyt vaativan testin – nuoret koululaiset ja heidän opettajansa ovat ottaneet sen innolla vastaan.

Ylen uutiskummien ja nuorten kanssakäymisestä on syntynyt uusia ideoita, raikkaita näkökulmia ja onnistumisen kokemuksia puolin ja toisin. Uutisaiheita haravoineet nuoret ovat löytäneet niitä lähiympäristöstään ja omasta elinpiiristään, mutta yhtä lailla meitä kaikkia puhuttavista yhteiskunnallisista ja kansainvälisistä tapahtumista, nuorten näkökulmasta. Omaan kouluyhteisöön vaikuttaminen tuntuu kiinnostavan monia uutisluokkalaisia.

Nuorten ääni kuuluviin

Uutisluokan toimintaa on kehitetty yhdessä koulujen kanssa alusta lähtien. Ensin pilottikokeiluna seitsemän yläkoulun kanssa syksyllä 2013 ja sen jälkeen valtakunnallisesti. Arvokasta palautetta on tullut niin opettajilta kuin koululaisilta itseltäänkin. Itse asiassa Uutisluokan nimikin syntyi oppilaiden äänestyksen tuloksena.

Nuorten mahdollisuus osallistua on Uutisluokan kantava ajatus.

Mediataidot ovat yhteiskunnan ymmärtämisen, osallistumisen ja itsensä ilmaisemisen kannalta uusi tärkeä kansalaistaito, jota tarvitsevat niin diginatiivit kuin vanhemmatkin. Oman lisänsä siihen tuovat some ja kaikkien ulottuville tulleet lähes rajattomat verkkosisällöt.

Onko nuorilla aiheellinen tunne siitä, etteivät heitä kiinnostavat aiheet ja näkökulmat pääse riittävästi esille uutisoinnissa tai ettei heitä kuulla tarpeeksi? Miten heidän osallisuuttaan voisi tukea? Onhan myös Ylen tehtävä edistää oppimista ja sivistystä, kansalaisten tasavertaisuutta ja mahdollisuuksia osallistua julkiseen keskusteluun.

Hyviä kokemuksia on kantautunut brittikollegoilta BBC:n suositusta School Report -hankkeesta, joka on Uutisluokankin esikuvana. Ulkopuolisen arvioinnin mukaan osallistavalla uutistyöllä on ollut monia myönteisiä vaikutuksia nuorten mediataitoihin, oppimiseen ja kouluyhteisöön. Se on edistänyt kriittistä medialukutaitoa, ryhmätyöskentelytaitoja, nuorten itseluottamusta, kiinnostusta uusiin aihealueisiin, ilmaisutaitoja ja teknistä osaamista. Opettajat kokevat saaneensa uusia työkaluja mediakasvatukseen.

Yle Uutisluokan osallistujilta – opettajilta ja 6. –9-luokkalaisilta – tulleen palautteen perusteella myönteisiä kokemuksia jaetaan myös suomalaiskouluissa.

Monilukutaitoa ja vuorovaikutusta

Uudessa opetussuunnitelmassa korostetaan näiden samojen taitojen ja vahvuuksien oppimista koulutyössä. Puhutaan monilukutaidosta, joka ulottuu läpi eri oppiaineiden. Opetussuunnitelma painottaa oppilaiden aiempaa aktiivisempaa roolia, osallistumista ja vastuuta sekä vuorovaikutusta lähiympäristön ja muun yhteiskunnan kanssa.

Tähän Uutisluokkakin haluaa vastata. Miten Yle voi tukea koulujen mediakasvatustyötä ja koululaisten mediataitoja tavalla, joka houkuttelee osallistumaan, kokeilemaan ja oivaltamaan? Mikä avaa uusia näkökulmia ja ruokkii nuorten kiinnostusta yhteiskuntaa kohtaan? Mihin suuntaan Uutisluokkaa voisi vielä kehittää? Näkemyksenne ovat tervetulleita kommenttina tähän blogiin.

Jatkamme keskustelua opetusalan ammattilaisten, mediakasvattajien sekä muiden aiheesta kiinnostuneiden kanssa Twitterissä tiistaina 28.10. klo 14-16 tunnisteella #yleuutisluokka

Lue lisää Yle Uutisluokasta

Yle Uutisluokka

Yle Uutisluokka on 6.–9. -luokkalaisille suunnattu mediakasvatushanke, jonka tavoitteena on edistää nuorten medialukutaitoa ja lisätä kiinnostusta ajankohtaisiin asioihin ja yhteiskuntaan. Ruotsinkielisille lukiolaisille toimii vastaavasti Yle Nyhetsskolan.
Uutisluokassa nuoret tekevät uutisia itseään kiinnostavista aiheista. Ylen journalistit toimivat koulujen uutiskummeina ja auttavat oppilaita toimitustyössä. Lisäksi kouluilla kiertää Ylen Mediabussi.
Yle Uutisluokan huipennus on huhtikuussa järjestettävä valtakunnallinen uutispäivä, jolloin nuorten tekemät uutiset näkyvät Ylen verkkosivuilla, televisiossa ja radiossa. Ensimmäistä uutisluokkapäivää vietettiin 29.4.2014.
Viime vuonna mukana oli lähes 1400 oppilasta 60 koulusta. Tänä vuonna oppilaita on jo yli 3000 yli 100 koulusta.

Lainaus

Soikku kävi ihmiskunnan alkukodissa

Sonja Hämäläinen — Mon, 23 Jun 2014 08:28:47 +0000

Soikkuna tunnettu vloggaaja Sonja Hämäläinen kertoo Elävän arkiston blogissa, miten hän innostui Ior Bockin Lemminkäisen temppelistä.

Etsin juttuideaa radiotehtävään opiskellessani Voionmaan opistolla radio- ja tv-toimittajalinjalla. Kaverini Joonas Poikela ehdotti Lemminkäisen temppeliä. En ollut kuullutkaan aikaisemmin siitä, enkä Ior Bockista, joten lähdin tutkimaan asiaa. Radiojuttua en koskaan saanut aikaiseksi, mutta idea jäi muhimaan päähäni ja päätin toteuttaa sen ollessani työharjoittelussa Ylellä.

Ylen arkistoista löytyi erikoinen dokumentti Temppeli suoraan 1990-luvulta ja halusin julkaista sen Elävässä arkistossa.

Katso dokumentti Temppeli Elävästä arkistosta

Lemminkäisen temppeli kiinnosti paljon salaperäisyyden ja mytologisuuden takia. Lähdin katsomaan paikkaa Sipooseen ja kuvasin siellä videon.

Sonja Hämäläinen oli keväällä 2014 työharjoittelussa Yle Areenassa.

Lainaus

Yle Puhe etsii pelotonta edelläkävijää

Marja Keskitalo, Julkaisupäällikkö — Thu, 22 Aug 2013 09:21:25 +0000

Yle Puhe on suomalaisen radiomaailman kummajainen, ainoa lajissaan. Radiotoimiala, Ylen radiot ja kaupalliset radiokanavat, on täynnä luovia ihmisiä, jotka tietävät paljon musiikki- tai yleiskanavien johtamisesta. Yle Puheen johtaminen on erilaista.

Kanavan ohjelmapäällikkö paitsi johtaa kanavansa henkilökuntaa ja taloutta, hän myös luo uutta suomalaista sisältöbusinesta. Yle Puhe on kahden vuoden aikana luonut radioon indiemarkkinat. Ostamme journalistisia sisältöjä Ylen ulkopuolelta. Yhteistyö on lähtenyt erittäin lupaavasti käyntiin ja toivon, että saamme jatkossakin mahdollisuuden työskennellä yksityisten tuotantoyhtiöiden kanssa. Innostusta on ilmassa molemmin puolin.

Yle Puheen päällikön pitää ymmärtää myös urheilun päälle. Puheen illoissa kierrämme milloin jääkiekkokierrosta, milloin suurissa kansainvälisissä urheilutapahtumissa. Haluamme kehittää urheilusisällöistämme parasta radioviihdettä: suuria tunteita yhdistettynä ammattitaitoiseen läsnäoloon. Yle Urheilun väen kanssa yhteistyössä se on helppoa!

Yle Puhe on kasvava verkkobrändi. Haluamme palvella niitäkin suomalaisia, joille perinteinen radion kuuntelu ei ole luontevaa. Puheen verkkopalvelun kautta jutut ovat kuunneltavissa erillisinä ja kommentoitavina myös ennen ja jälkeen lähetyksen. Puheen vetäjän pitää hallita paitsi radion myös verkon sielunelämää.

Etsin johtotiimiini Yle Puheen ohjelmapäälliköksi pelotonta edelläkävijää. Hän tuntee kolmi-nelikymppisten elämäntilanteen ja iskusanat. Puheen päällikkö on tyyppi, joka kestää myös vastatuulessa ja räntäsateessa - sellainenhan edelläkävijän osa on!

Hae paikkaa!

Lainaus

Rikollinen ei osaa näytellä rooliaan

Timo Harakka — Fri, 02 Aug 2013 08:48:22 +0000

Nobel-kirjailija Albert Camus syntyi tasan sata vuotta sitten. "Yhdentekevää", sanoisi hän itse ja varsinkin hänen Sivullinen-romaaninsa kertoja Meursault. Joskus jokainen syntyy sata vuotta sitten.

Mutta merkkipäivä ei ole merkityksetön, jos se innostaa tarttumaan kirjailijan tuotantoon. Ja 10 kirjaa rikoksesta –sarjassa onkin Sivullisen (1946) vuoro. Vieraamme Emilia Kukkala luki kirjan jo koulussa, mutta tänään se näyttää hänelle toiselta, 25 vuoden kypsässä iässä.

KIRJAN RIKOLLINEN on merkillinen tapaus. Hän on murhaaja, mutta murha ei ole hänen varsinainen rikoksensa, vaan rehellisyys. Yhteiskunta ei kestä ihmistä, joka on oma itsensä eikä käyttäydy odotusten ja normien mukaan – niinpä se tuomitsee tämän kuolemaan.

Herra Meursault ei kuitenkaan ole mikään kapinallinen, päinvastoin: hän on äärimmäisen mukautuva henkilö. Hänellä ei ole omia mielipiteitä, omia päämääriä, ei suuria suruja eikä riemuja. Kaikki on "yhdentekevää", ihan okei.

Kirjan kiehtova väittämä onkin, että ihminen, joka on periaatteessa juuri sellainen kuin yhteiskunta toivoo – joka antautuu kyselemättä tykinruuaksi kun tarvitaan – muuttuukin toisesta näkökulmasta uhaksi yhteiskunnalle. Tarvitaan vain traaginen sattuma, jossa kuuliaisen kuluttajan asema muuttuu rikollisen rooliksi.

"Vaikka rikos olisi spontaani ja vähän kammottavankin teeskentelemätön teko, sen jälkeen alkaa teeskentely", toteaa vakiovieraani Anna Kortelainen. "Näytelmä alkaa siitä, valitettavan aidosta verityöstä alkaa draama, jossa tekijä voi olla ihan sivuhenkilö, koska suurella yleisöllä on halu manipuloida draamaa."

EDES murhan tehtyään Meursaultista ei tule päähenkilöä. Päinvastoin, hänet riisutaan yksilöllisyydestä ja puetaan murhaajan valmiiseen kaavaan. Siitä seuraa kaksi kiintoisaa asiaa.

Ensinnäkin Meursaultista tulee yhteiskunnan normalisoimistoimien kohde. Tapahtuma täytyy ymmärtää, luokitella, lokeroida ja arkistoida. Teolla on pakko olla jokin syy. Sitä Meursault ei pysty tuottamaan. Murhaajan täytyy ymmärtää tekonsa seuraukset; siinäkään Mersault ei ole avuksi. Hän ei osaa katua.

Tästä seuraa, että Meursault ei näyttele sovittua osaa yhteisessä draamassa, ja se suututtaa suuren yleisön. Tässä Camus suorastaan ennakoi median roolia moraalisen paniikin yllyttäjänä, sanoo sunnuntain vieraamme.

"Sama tapahtuu nykyisinkin. Ihan sama, mitä olet mokannut, mutta jos tarpeeksi vakuuttavasti kadut ja vuodatat muutaman krokotiilinkyyneleen, niin sitten me ollaan tosi onnellisia - nyt se katuu. Ihmiset haluavat jakaa oikeutta ja olla armeliaita", sanoo blogisti ja toimittaja Emilia Kukkala.

PIENEEN kirjaan mahtuu monta suurta teemaa. Yksi niistä on olemuksellistaminen: teosta johdetaan luonne tai ihmisen olosuhteesta määritellään ihmisen ominaisuus. Tämä on henkistä väkivaltaa, suorastaan raiskaus, jonka uhriksi Meursault joutuu, koska ei ymmärrä, että rikolliseksi määriteltynä hänen täytyy vastata käytöksellään toisten odotuksiin.

Sivullinen on ranskaksi Étranger, siis myös: "tuntematon, outo, ulkomaalainen". Ja juuri muukalainen joutuu aina ajattelemaan, miten paikalliset häneen suhtautuvat kokemustensa ja ennakkoluulojensa perusteella. Hänellä ei ole yksilöllisyyden ylellisyyttä, hänet on ihonvärinsä perusteella määrätty muuksi kuin mitä hän itse itsestään ajattelee.

1990-luvun laman hirvittävää perintöä on se, että myös köyhyys olemuksellistetaan. Työttömyys ja syrjäytyminen ymmärrettiin ennen vain olosuhteena, mutta nyt se on ihmistä määräävä ominaisuus, jonka aiheuttaa luuserin laiska luonne. Ei kai ole ihme, että näin leimattu ja kelvottomana hylätty kostaa saamansa tuomion vielä suojattomammille: niille, joilla ei ole edes oikeaa ulkonäköä.

Lukija ei saa koskaan kokea hetkeä, jolloin Sivullisen kertoja vihdoin pääsee tarinansa päähenkilöksi, eikä vain ympäristöään myötäileväksi tai ympäristönsä määräämäksi objektiksi. Kirjan lopussa Meursault jää selliin odottamaan tähtihetkeään. Näin hän unelmoi: ”Toivon että teloituspäivänäni olisi paljon katsojia ja että he ottaisivat minut vastaan vihan huudoin.”

Tervetuloa ajatuksia herättävään keskusteluun, TV1 sunnuntaina 4.8. klo 20.00: Kymmenen kirjaa rikoksesta.

Lainaus

Median megatrendit

Tuija Aalto, Janne Holopainen — Thu, 20 Jun 2013 09:26:48 +0000

Juttusarjan kirjoittajat:
Tuija Aalto on strategiapäällikkö Ylen strategiaosastolla, Jari Lahti on strategiapäällikkö Yle Julkaisuissa ja Janne Holopainen mediasääntelyn päällikkö Lakiosastolla.

Juttusarja käsitteli touko-kesäkuun aikana keskeisimpiä Ylen toimintaympäristöön liittyviä ilmiöitä.
Kuvitus: Christer Nuutinen.

Mediatoimiala muuttuu automaation, digitaalisuuden, kaikkialla läsnä olevan tietotekniikan ja kansainvälisyyden yhteisvaikutuksessa.

Mediasisältöihin ja mediakuluttajan käyttökokemukseen sekä yritysten liiketoimintaedellytyksiin vaikuttavat
• tarjonnan valtava määrä, ilmaisuus ja uudet ansaintamallit
• päätelaitekehitys ja pilvipalvelut
• maittain erilainen sääntely
• suosittelualgoritmit, käyttäjätietoihin pohjautuva yksilöinti ja siihen liittyvä yksityisyyden suojan väheneminen.

Tässä juttusarjassa on tarkasteltu Ylen toimintaympäristöä mediatalouden, mediakäytön muutosten, sisältötarjonnan ja jakeluverkkojen näkökulmasta:

1: Mediatalous murroksessa – Ylen toimintaympäristö muuttuu nopeasti
2: Televisio ei kuole, se muuttaa muotoaan
3: Nettitelevisiopalvelut ovat saapuneet Suomeen – käyttäjät turvautuvat silti myös vertaisverkkoihin
4: Elämää laajakaistan puutteessa

Kysymyksiä blogin lukijoille

Mitä näkökulmia pidätte media-alan muutoksessa kiinnostavimpina?
Mihin tässä media-alaan liittyvään muutosilmiöön tässä blogissa pitäisi jatkossa tarttua?

PDF: Ylen toimintaympäristö keväällä 2013

PDF: Finnish Broadcasting Company Business Environment Analysis, May 2013

Maria Hausen: Nettitelevisiopalvelut vertailussa (blogi 12.6.2013)

Lainaus

Media-ala muuttuu - mitä Ylen toimintaympäristössä tapahtuu lähivuosina?

Tuija Aalto — Tue, 28 May 2013 10:36:40 +0000

Median murros on raju. Ylen toimintaympäristöverkosto on tiivistänyt muutokset seuraavasti (katso diaesitys). Mitä kohtia lisäisit sisällysluetteoloon seuraavassa versiossa? Millaisia asioita Ylen pitää huomata ympärillään?

Lainaus

Jäikö SXSW käymättä? Kuuntele huippuluennot netistä

Tuija Aalto — Fri, 16 Mar 2012 22:38:47 +0000

SXSW Interactive on teknoyhteisön kevätrynnistys, jossa parikymmentätuhatta digimedian ammattilaista yrittää haistaa sen Seuraavan Ison Jutun.

Highlight. Jos siitä tulee viiden vuoden päästä iso juttu, kuulit siitä ensimmäisenä YleX:stä. Jos siitä ei koskaan enää kuulla mitään - no, niin se usein menee.

– Ei ole noussut selkeää "Wau, tämä valloittaa maailman seuraavan kuukauden aikana" -juttua, sanoi Scoopinion-yhtiön toimitusjohtaja Mikko Koskinen Rele-blogille.

Ei, seuraavan kuukauden makua en tunne kielenkärjelläni minäkään, mutta sen voi festivaalin puheenaiheista päätellä, että verkottunut ja digitaalinen toimintaympäristö muuttaa koko ajan uusia toimialoja: Opetus ja hallinto ovat jo uutta etsimässä; biologia ja teknologia yhdistymässä ja geeniteknologia, nanoteknologia ja robotiikka muuttavat meitä ja maailmamme parissakymmenessä vuodessa perusteellisesti.

Olin SXSW-festivaaleilla ensimmäistä kertaa ja aivan liekeissä saadessani kuulla futuristi-tähti Ray Kurzweilin esitelmöivän elävänä edessäni. Otsikkona oli Expanding Our Intelligence Without Limit (#sxsw #IQExpand).

Luentotallenteiden aarreaitta

Monet festivaalin luennoista voi kuunnella audiotallenteina: Stratforin George Friedman avautui tietomurron ja tietovuodon kohteeksi joutumisen ahdingosta otsikolla Surviving Technology (#sxsw #surviving).

Splunk-nimisen tiedonmurskausfirman asiantuntijat kertoivat ja näyttivät, miten dataa kootaan, luennolla Big Data for Everyman (#sxsw #splunk). Heillä oli myös selkeä suositus palvelujen tuottajille: "Demand realtime data in a stream over the web in JSON format". Vaatikaa palvelujenne toteuttajilta tosiaikaista dataa verkon yli välitettävässä muodossa, he kehottivat.

Google Plus palvelusta vastaava Googlen johtaja Vic Gundotra vakuutti Guy Kawasakin haastattelussa (#sxsw #google+) , että Google Plus on huippupalvelu, ja ne jotka muuta sanovat, käyttävät palvelua väärin. Kawasaki julkisti samassa yhteydessä kirjoittamansa Google Plus -oppaan, jonka tekijäjoukoissa oli alusta alkaen mukana suomalainen Google Plussan varhainen omaksuja Jaana Nyström.

Festivaalivieras saattoi myös kuulla, kuinka rakennetaan massiivinen vertaisoppimisen yhteisö verkkoon: Build a Massive Peer Learning Community Online (#sxsw #P2PU).

Eric Ries kertoi uuden kirjansa pohjalta yrittäjyyden ytimestä Toyotan lean-ajattelun hengessä. The Lean Startup: The Science of Entrepreneurship (#sxsw #LeanStart).

SXSW-festivaalin hyvään henkeen kuuluu myös maailmanparannus: tässä aiheesta luento: Envisioning a Better World Together at SXSW 2011 (#sxsw #BetterWorld).

Aivan jokaiselle tapahtuman noin viidelle tuhannelle ohjelmanumerolle oli osoitettu oma hashtag. Joitakin käytettiin vilkkaasti. Tapahtuman aikana syntyi myös tuhat Storify-koostetta.

Nyt näin tapahtuman jälkeen SXSW-verkkosivusto on yksi iso verkko-oppimateriaalikirjasto. Useat esityksistä on taltioitu ja kuunneltavissa audiona jälkeenpäin – esimerkiksi tämä lisätystä todellisuudesta ja transmediaisesta tarinankerronnasta kertova Creating The Code: A BBC Transmedia Documentary. Tallenteet on upotettu itse ohjelmakaavioon - ja joitakin löytyy tästä videos & podcasts -listauksesta.

Suomalaisista tapahtumassa olivat puhujina ainakin Jyri Engeström, Mikko Hyppönen ja Pekka Pekkala. Jos mielit itse ehdottaa aihetta ensi vuoden ohjelmaan, pane kalenteriisi merkintä 25.7.2012 - silloin avautuu PanelPicker -verkkopalvelu, jossa vuoden 2013 festivaalin ohjelmaan otetaan ehdotuksia vastaan.

(Muokattu 17.3. - korjattu Highlig.ht linkki, lisätty maininnnat Mikko Hyppösestä ja video-podcast-sivusta.)

Lainaus

Pääpalkinto on lähellä

Timo Harakka — Fri, 17 Feb 2012 13:26:15 +0000

Päivitys 2.3.: Yhdistä lukija ja kirja -kilpailu on aivan loppumetreillä. Paras tulos on kahdeksan oikein, eli vain kaksi kirja-lukijaparia on vaihdettava päittäin. Pääpalkinto odottaa nopeaa ja nokkelaa!

Valtakirjat on nyt valittu

Saimme valppailta lukijoilta satamäärin ehdotuksia ensi kesän sarjaan 10 kirjaa vallasta. Kaunis kiitos!

Kirjo oli riemastuttava. Totta on, että Vaahteramäen Eemeli on väkevä kuvaus 1800-luvun patriarkaatista, jossa isä käyttää valtaansa ja lukitsee pitelemättömän poikansa vajaan vuolemaan puu-ukkoja – ja tästä rasavillistä itsestään tulee aikanaan kunnanvaltuuston puheenjohtaja, kuten Astrid Lindgren muistuttaa.

Totta on, että Tenavissa Tellu ensin kiusaa Jaska Jokusta ja sitten terapeuttina kerää uhriltaan rahatkin. Totta on, että Linnan Pohjantähti on paikoin yhtä kafkamainen kuin Kafkan Linna.

Totta on sekin, että Raamatulla ja keittokirjoilla on käytetty paljon valtaa – mutta tälläkin kertaa pitäydymme kaunokirjallisuuteen.

Kutsuimme ohjelmasarjaan kymmenen tunnettua suomalaista yhtä laajalta säteeltä kuin aina ennenkin. Heitä yhdistää vain lukuinto ja heittäytymisen rohkeus. Eräät valtiaat osoittavat myös kiitettävää itseironiaa...

Vieraamme poimivat ehdotuksista omansa: joko vanhat suosikkinsa, tai kysymyksiä herättäneet, tai jopa uudet tuttavuudet. Uskallan väittää, että yhdistelmät ovat yllättäviä ja herkullisia.

10 kirjaa vallasta lupaa ensi kesän torstai-iltoihin mielenkiintoisia yhteentörmäyksiä!

KIRJAT

Margaret Atwood: Orjattaresi
William Golding: Kärpästen herra
René Goscinny – Albert Uderzo: Asterix ja Caesarin lahja
Laila Hirvisaari: Minä, Katariina
Veikko Huovinen: Veitikka
Franz Kafka: Oikeusjuttu
Väinö Linna: Tuntematon sotilas
Amélie Nothomb: Nöyrin palvelijanne
George Orwell: Eläinten vallankumous
William Shakespeare: Macbeth

VIERAAT

A: Heidi Hautala, kehitysministeri
B: Pirkko K. Koskinen, entinen apulaisoikeusasiamies
C: Irina Krohn, Elokuvasäätiön toimitusjohtaja
D: Lilli Paasikivi, Kansallisoopperan tuleva taiteellinen johtaja
E: Maria Pettersson, City-lehden päätoimittaja
F: Olli Rehn, EU-komission varapuheenjohtaja
G: Raimo Sailas, valtiovarainministeriön valtiosihteeri
H: Kari Uusikylä, kasvatustieteen professori
I: Olavi Uusivirta, näyttelijä-laulaja
J: Merja Ylä-Anttila, MTV3:n vastaava päätoimittaja

Julistamme kilpailun: yhdistä kirja ja lukija. Tehtävä ei todellakaan ole helppo, mutta annan matkan varrella lisää vihjeitä.

Laittakaa arvaukset liikkeelle – palkinto ja kunnia odottavat voittajia kisan kaikissa loppuvaiheissa.

Ja kommentoikaa: mitkä valinnat osuivat oikeaan, mitkä tärkeät valtakirjat puuttuvat listalta? Entä keneltä vieraalta odotatte eniten?

Lainaus

Lopettakaa työttömäksi kouluttaminen!

Virpi Hukkanen, toimitaja, A-talk — Mon, 24 Oct 2011 10:37:14 +0000

Taiteen ja viestinnän opetusta karsitaan ammattikorkeakouluista. Hyvä, opetusministeriö!

Mutta miksi vasta nyt? Opinahjo toisensa jälkeen on perustanut taiteen ja viestinnän opetuksen linjoja viimeiset 20 vuotta. Graafikoiksi, taiteilijoiksi, muusikoiksi, kuvaajiksi ja toimittajiksi on koulutettu paljon enemmän ihmisiä kuin alat ovat vetäneet töihin.

Ylikouluttaminen on tuottanut ennen kaikkea pettyneitä nuoria aikuisia. On surullista nähtävää, kun artenomit, medianomit ja maisterit huomaavat kolmi- ja nelikymppisinä yhä vain yrittävänsä päästä alalle. Tekstiilitaiteilijalle tai teatteripuvustajalle ei aukene työpaikkaa ja freekeikoilla ei elä. Media-alalle valmistuneelle irtoaa tuotantotalosta pesti vain palkattomana harjoittelijana.

Vilkaisu työvoimaviranomaisten tilastoihin kertoo yhtä rujoa viestiä. Esimerkiksi ammattikorkeista ja taidekorkeakouluista valmistuvia graafisia suunnittelijoita on työttömänä lähes 800, mutta avoimia työpaikkoja heille on tarjolla vain 14. Sairaanhoitajien työmarkkinat taas näyttävät aivan toisilta. Heitä on tilastojen mukaan työttöminä vajaat 50, kun heille avoimia työpaikkoja on lähes 1800 kappaletta.

Ei ole kenenkään etu kouluttaa nuoria väärälle alalle.

Lainaus