Blogit - työelämä

Millainen olisi aivojen unelmaloma?

Fri, 16 Dec 2011 13:59:22 +0000

Aivoterveyden merkitystä ei voi liikaa korostaa. Ihmisen muisti, oppiminen, koko ihmisenä oleminen on aivojen elinvoimasta kiinni. Juntturaan ajetut aivot tunnistaa esimerkiksi uniongelmista ja muistin pätkimisestä.

Aivot tekevät minusta minut, ja tällä hetkellä en hirveästi tykkää minusta. Olen äreä, hajamielinen, hidas ja tavallista vakavampi. Haluan virkistyä.

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Mikael Sallinen on varma, että ensimmäisenä aivojen unelmalomasuunnitelmissa olisi nukkuminen. Ei kuitenkaan ympärivuorokautinen velttoilu pyjamassa, vaan hyvät 7-9 tunnin unet ja sen ympärillä paljon monenlaista touhuamista. Vain kunnon univajeesta kärsineen kannattaa tankata loman alussa unta tuhdimmin.

Joululaulujen laulaminen on hyvää aivohoitoa. Jo pelkkä musiikki on nannaa, mutta musisointi muiden kanssa yhdessä on todellista hunajaa aivoille. Loilottamisen kaveriksi aivot kaipaavat myös hiljaisuutta. "On hyvä kokeilla miltä oleminen tuntuu ilman jatkuvaa hälinää", sanoo Sallinen.

Jos haluaa antaa aivoille tähtisadetikun kipinöitä, kannattaa joulupöytään kattaa yllättäviä makuelämyksiä. Korttipeli antaa aivoille enemmän kuin television katsominen.

Ja tonttulakki on aina hyvä valinta.

Millaista elämysherkkua sinä aiot aivoillesi tänä jouluna tarjota?

Lainaus

Kadonnut sukupolvi

Eve Mantu - hämmentynyt tuleva mentori — Fri, 21 Oct 2011 11:54:00 +0000

Olen lupautunut nuorelle mentoriksi. Amigo-hankkeen mentorisuhde kestää vuoden ja se on vastuullista ja ohjattua vapaaehtoistoimintaa.

Mietin lakkaamatta mitä ihmettä minulla muka on annettavana. Olen itse kaikin tavoin keskeneräinen ja ihmettelevä. Aikaakaan ei töiden lisäksi tunnu olevan mihinkään.

"Se, että me seuraamme uutisia syrjäytymisestä ja muista ongelmista luo harhan, että me olemme valveutuneita. Emme kuitenkaan ole mukana kantamassa vastuuta ratkaisuista. Me seuraamme ja keskustelemme ja filosofoimme ja analysoimme, mutta ehkä se seuraava askel olisi itse osallistua ja vaikuttaa, elää ja kokea se todellisuus, mistä uutiset kertovat", sanoo Liisa Björklund Helsingin Diakonissalaitokselta.

"Olemme saavuttaneet lakipisteen hoivan, tuen ja avun ulkoistamisessa. Julkisen palvelujärjestelmän rahkeet eivät riitä siihen mitä ihmiset toisiltaan tarvitsisivat. Lähimmäisyyttä. Voiko olla kanavia kenen tahansa tavallisen ihmisen osallistua lähimmäisyyden tuottamiseen muillekin kuin sille omalle lähipiirilleen?"

Lainaus

KKO pelasti kuluttajaviraston sukupuoleen perustuvalta syrjinnältä

laitinen_yle — Fri, 18 Mar 2011 22:02:14 +0000

Kun nykyisin ollaan kovin tarkkoja sukupuoleen kohdistuvasta syrjinnästä, niin tämä on kummallinen tosikertomus millä perusteella korkein oikeus kumosi 1996 alempien oikeusasteiden mielestä miestä syrjivän ratkaisun valittaessa toimittajaa Kuluttaja – lehteen.
Jos korkein oikeus ei olisi tullut apuun, niin kuluttajavirasto ja sen lehti olisivat joutuneet hyvin kiusalliseen asemaan, kun mukana oli myös ripaus miestä koskevaa ikäsyrjintää.

Kuva:YLE

Lopputuloksen kannalta tragikoomista on, että korkeimman oikeuden ratkaisu samalla laajensi työnantajien mahdollisuuksia palkata toimeen melkein kenet tahansa, jos tehtävä määritellään riittävän väljästi.

Miten niin tragikoomista? Siksi, että kantajana oli ammattiliitto, Suomen Sanomalehtimiesten liitto, nykyisin Journalistiliitto.

Minua aikanaan koskeneet paperit sattuivat käteeni laatikoitani penkoessani. Kun näistä 1990 – luvun tapauksista on aikaa jo viitisentoista vuotta, niin voin jo suhtautua koko juttuun huvittuneesti.

Toisaalta tapahtumilla on yhä ajankohtaisia yhtymäkohtia tämänhetkiseenkin työelämään. Miten ammattitaitoa valintatilantessa arvioidaan? Tippuuko hakija, jos on ylikoulutettu tai liian kokenut kyseiseen tehtävään?

Ikäkin on tärkeä. Eikö työyhteisön keski-ikää vanhempi olekaan sovelias tähän yhteisöön? Tulisiko kokeneesta henkilöstä uhka asemaansa pelkääville pikkupäälliköille?

Aloitetaan kuitenkin alusta. Elettiin vuotta 1992 ja kuluttajaviraston Kuluttajatietoa viranomaisjulkaisusta haluttiin kehittää ihan oikea lehti. Siis tämä nykyinen Kuluttaja.
http://www.kuluttaja.fi/fi-FI/

Olin työtön kun silloiselta Uudelta Suomelta olivat loppuneet rahat. Enpä ollut ainoa. Työpaikkoja vain oli peräti harvassa, kun lama iski täydellä teholla Suomeen kuin tsunami nyt Japaniin.

Minulla, silloin 48 – vuotiaalla, oli yli 20 vuoden kokemus enemmän ja vähemmän vaativista sanomalehtimiehen tehtävistä aina päätoimittajuutta myöten. Sanomaosakeyhtiön toimittajakoulukin oli käyty, mutta valtiotieteen opinnot jääneet kesken kuten niin monelta toimittajalta siihen aikaan.

Kuluttaja-lehden paikkaa haki myös minua huomattavasti nuorempi, paljon vähemmän kokemusta omaava nainen, jolla oli kuitenkin akateeminen loppututkinto. Hänet valittiin etukäteissuunnitelmien mukaan, koska hän oli avustanut säännöllisesti lehteä.

Silloinen Sanomalehtimiesten liitto ja kova juristinsa Pirkko Pesonen lähti ajamaan asiaani, koska haluttiin selvittää mitä käytännössä tarkoittaa toimittajan täysi ammattitaito. Tehtävään edellytettiin ainoastaan tätä, ei muuta. Myös tasa-arvolain mukaisen sukupuolisen syrjinnän mahdollisuus kiinnosti.

Helsingin raastuvanoikeus ja Helsingin hovioikeus antoivat kuluttajavirastolle odotetusti langettavan tuomion. Virasto sai kuitenkin valitusluvan korkeimpaan oikeuteen.

Kiistaksi nousi onko työssä hankittu laaja, monipuolinen kokemus valintaperusteena painavampi peruste kuin akateeminen, teoreettinen loppututkinto, jota ei edes edellytetty, ja toista hakijaa selvästi vähäisempi ja suppea-alaisempi kokemus.

Ikänikin (silloin 48 v.) vaikutus tuli ´raskauttavana´ asiana selvästi esiin lehden silloisen toimitussihteerin todistajalausunnosssa. Tosin tämä pöytäkirjalausunto ihme kyllä sivuutettiin kokonaan oikeudessa:
”...ja varsinkin, kun meillä on päätoimittaja, joka on 34 – vuotias ja sitten minä itse (silloin 36 – 37 v.), niin kyllä sanoisin. että siihen työympäristöön sopisi paremmin nuorempi henkilö.”

Sekin perustelu sivuutettiin, että määräaikainen, alle vuoden mittainen työsopimus tehtiin pelkästään budjettiteknisistä syistä. Tarkoitus oli kehittää lehteä kuten ilmoituksessa kerrottiin, antaa sille rahaa ja vakinaistaa toimittaja seuraavassa budjetissa kuten myös tehtiin.Kuluttaja - lehti onkin nykyisin kunnon lehti.

Oikeuskäsittelyn edetessä lopulta korkeimpaan oikeuteen saakka kävi selväksi kuinka teoreettisesti oikeuslaitoksen huipulla ajatellaan. Yhä enemmän sai painoa akateeminen tutkinto, jolla lehden tuotetestien ja muiden varsin vaatimattomien toimitustöiden tekemisen kannalta ei paljoa merkitystä ollut.

Käytännössä me molemmat hakijat, nainen ja minä, olimme ylikoulutettuja ja kokeneita lehden avoinna olevaan vaatimattomaan tehtävään. Nykyisin koulutustason yhä vain noustua tällaisia tilanteita on yhä enemmän.

Huomasin myös hierarkisen vaaran, jota en silloin ymmärtänyt. Kun Kuluttaja-lehti ilmoitti julkisesti haluavansa kehittyä kunnon julkaisuksi, niin minä onneton entisenä päätoimittajana kehuin valitsijoilleni kuinka innokas olin olemaan mukana tässä lehden kehittämisessä.

Virhe, virhe. Minun olisi pitänyt kertoa olevani kiinnostunut vain tuotetesteistä, koska tällaista tekijää he halusivat. Totta kai erilaiset testitkin kiinnostivat, sehän on osa normaalia toimitustyötä tällaisessa lehdessä.

Byrokraattisessa virastossa laaja-alainen innokkuuteni nähtiin kuitenkin uhkaksi. Viraston päätökset tehdään ylhäällä, siellä paukutetaan rumpua, jonka tahtiin alaiset marssivat kiltisti.

Vähän samaan törmäsin myöhemmin YLE:ssäkin työskennellessäni. Älä ajattele liian laaja-alaisesti, sellainen ajattelu on varattu muille kuin tavallisille työntekijöille.

Sellaisenkin ennakkoasenteen huomasin oikeusprosessin kuluessa, että ammattitaitoisen toimittajan mukautumiskykyyn ei uskottu. Saman olen kyllä havainnut muuallakin. Jos olet tehnyt jotakin työtä jonkin aikaa, niin kohta esimiehet eivät usko sinun muuta osaavankaan.

Antakaa ihmeessä rohkeasti uusia mahdollisuuksia. Havaitsette pian kuinka alaisestanne puhkeaa kuin uusi kukkanen.

Tässä kuluttajaviraston oikeusprosessissa korkein oikeus lopulta pelasti viraston pulasta ja kumosi alempien oikeusasteiden tasa-arvolain sukupuolista syrjintää koskeneet tuomiot.

Lehteä avustanut nainen valittiin jo aiemmin tehtävään kuten minun oli heti ensi tapaamisessa annettu ymmärtää, vaikka en sitä heti uskonut.

Harmi kun en koskaan ehtinyt tutustua kilpakumppaniini. Olisi voinut olla vaikka kuinka mukava ihminen. Nyt hän on jo manan majoilla, joita kohti itsekin päivä päivältä lähestyn.

Korkeimman oikeuden tuomio
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1996/19960141?search%5Btype%5D=pi...
oli myös Sanomalehtimiesten liitolle pettymys.
”Täytettävää tointa koskevien kelpoisuusehtojen puitteissa kuluttajavirastolla on ollut oikeus tasa-arvolain vastaiseen syrjintään syylistymättä arvioida ja painottaa hakijoiden ansioita tavalla, jonka se on parhaiten arvioinut edistävän työnantajan tarpeita.”

Tämän mukaan nykyisinkin eletään.

Luotanko sitten korkeimman oikeuden ratkaisuihin? Luotan ja en luota kuten moni muukin. Ylemmäksi ei enää Suomessa voi mennä. Onneksi on Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, jolta Suomi on saanut valitettavan monta langettavaa tuomiota.

http://www.echr.coe.int/ECHR/EN/Header/The+Court/Introduction/Informatio...

Lainaus

Monisählääjäsuomalaisen huoneentaulu

Eve Mantu - siis hetkinen, mikäs tää juttu olikaan — Tue, 01 Feb 2011 08:14:47 +0000

Aivoni tekevät tenän monta kertaa päivässä.

Istahdan tietokoneeni ääreen jatkamaan töitä, enkä muista mitä pitikään tehdä.

Tulen töistä kotiin, ja typerryn tekemättömien töiden edessä. Seison ja yritän päättää mistä aloittaisin. SYSTEM ERROR.

Mikä avuksi ylikuormittuneen rusinan virkistämiseksi?

Mitä sinä kirjoittaisit monisählääjäsuomalaisen huoneentauluun?

Lainaus

Reilua etnoruokaa?

Kati Juurus — Mon, 11 Jan 2010 13:17:04 +0000

MOT:n Kiinalaisesta sopasta piti tulla alun perin nepalilainen keitto.

Helsinkiin on viime vuosina syntynyt parikymmentä nepalilaisravintolaa. Luku on hämmentävän suuri siihen nähden, ettei maailmalla nepalilaisravintoloita ole mitenkään joka korttelissa, eikä Suomella ja Nepalilla ole historiallisesti läheisiä suhteita.

Viime kesänä kuulin huhuja Helsingin nepalilaisravintoloissa vallitsevasta käytännöstä. Huhujen mukaan suuri osa nepalilaisista ravintoloitsijoista ja keittiötyöntekijöistä tulee samalta seudulta, Gulmin piirikunnasta.

Ravintoloitsijat hakevat työntekijöitä suoraan kotiseudultaan: sukulaisia tai muiden työntekijöiden sukulaisia. Tulijat ovat usein huonosti koulutettuja, kielitaidottomia maalaispoikia, joilla ei ole tietoa Suomen oloista tai lainsäädännöstä. Heille on helppo maksaa alle alan työehtosopimuksen.

Ryhdyin selvittämään asiaa, mutta nepalilaisyhteisö sulkeutui kuin simpukka. Kukaan ei halunnut puhua toimittajalle – puhumattakaan että antaisi edes anonyymia haastattelua televisioon.

Samaan aikaan alkoi sitten paljastua, että ongelmia on myös monissa muissa etnisissä ravintoloissa: kiinalaisissa, suomalais-pakistanilaisissa – ja suomalaisissakin, kuten Cafe Mandarinin esimerkki kertoo. Ongelman laajuus yllätti, ja valvovien virkamiesten turhautuneisuus häkellytti.

Kun ohjelma oli melkein valmis, kolme nepalilaista ravintolatyöntekijää lähestyi minua lopulta kirjeitse. Tässä otteita:

”Kaikissa nepalilaisravintoloissa on tapana, että julkaistaan työpaikkailmoitus työvoimatoimiston (mol.fi) sivulla, mutta torjutaan kaikki työnhakijat sanomalla että he eivät osaa tehdä nepalilaista ruokaa, ja sitten tuodaan ihmisiä suoraan Nepalista. He jopa ottavat tuhansia euroja tulijoilta, mutta uhrit eivät halua sanoa asiasta mitään.”

”Olen ollut tässä maassa yli seitsemän vuotta. Aloitin työt heti seuraavana päivänä saapumiseni jälkeen. Tein töitä 9:stä keskiyöhön seitsemänä päivänä viikossa kolmen vuoden ajan, koska minun oli pakko. - - Keskimäärin työskentelin melkein 430/440 tuntia kuukaudessa, mutta sain palkkaa alle sadasta tunnista kuukaudessa. En koskaan saanut mitään lisiä kuten viikonloppulisiä, lomarahaa, iltalisää, en mitään. - - Omistajat tuovat uusia työntekijöitä Nepalista eivätkä anna töitä vanhoille työntekijöille. Nyt en saa työtä enkä rahaa työstä jonka jo tein. En voi puhua tästä avoimesti, koska minua pelottaa.”

”Tulin tänne 5 vuotta sitten työviisumilla. Tulin sukulaiseni kautta. Olen työskennellyt viisi vuotta nepalilaisessa ravintolassa, mutta en ole saanut sitä mitä lain mukaan pitäisi saada. Olen työsyrjinnän uhri. Nepalilaisia työntekijöitä hyväksikäytetään nepalilaisissa, intialaisissa ja bengalilaisissa ravintoloissa. - - Jos Suomen hallitus kiinnittäisi enemmän ja paremmin huomiota, tämä asia olisi jo ratkaistu. Kun hallituksen virkamiehet tulevat käymään, he vain kurkistavat keittiöön, jääkaappiin ja uuniin, mutta eivät ole kiinnostuneita työntekijöiden oloista. Joten jos Suomen hallitus tekisi jotain, se helpottaisi myös nepalilaisten työntekijöiden asemaa.”

Sain kirjeet nepalilaisen välikäden kautta – en siis ole tavannut niiden kirjoittajia. En ole voinut varmistaa niiden aitoutta. Niistä saa kuitenkin käsityksen, että nepalilaisissa ravintoloissa on ongelmia siinä missä kiinalaisissakin.

Mitä tehdä kuluttajana, jos rakastaa etnistä ruokaa, muttei haluaisi riistää työntekijöitä?

Jos valvovat virkamiehet eivät osaa päätellä, missä ravintoloissa asiat ovat kunnossa ja missä eivät, ei sitä kyllä varmuudella päättele kuluttajakaan. Melko hyvä keino silti on. Jos ravintola myy ruokaa selvästi halvemmalla kuin kaikki muut, voi alkaa epäillä jotakin.

”Jos se pizza maksaa jatkuvasti vitosen, niin asiat ei ole kunnossa”, sanoi eräs hotelli- ja ravintola-alan vaikuttaja nyrkkisääntönä.

Lainaus

Sosiaalisen median koulutusohjelma SOMA täsmentyy

Tuija Aalto — Thu, 12 Nov 2009 17:20:14 +0000

YLEn, Metropolia ammattikorkeakoulun ja yhteistyökumppaneiden Sosiaalisen median opintokokonaisuus SOMA alkaa täsmentyä. Kurssien hinnat ja kevään kurssien lähipäivien ajankohdat on nyt selvillä.

Ilmoitus kurssista julkaistaan Journalisti-lehden koulutusnumerossa ensi viikolla.

Sosiaalisen median koulutusohjelma SOMA

 Miten Facebook, Twitter ja YouTube taipuvat journalistin työvälineiksi? Mitä toimittaja voi tehdä verkossa? Miten saada yleisöt - lukijat, kuuntelijat ja katsojat - osallistumaan journalistiseen prosessiin? Millaisia työvälineitä, ympäristöjä ja yhteisöjä on? Miten tehdään verkostohaastattelu? Ovatko tilapäivitykset journalismia? Mitä on vaikuttava verkkoläsnäolo ja miten sitä mitataan? Tarjoamme journalisteille mahdollisuuden perehtyä näihin kysymyksiin uudessa SOMA-koulutuksessa. Kurssin järjestävät yhteistyössä YLE ja Metropolia Ammattikorkeakoulun mediakeskus Valo.

Koulutus on suunnattu netissä jo ensiaskelensa ottaneille - liikkeelle ei siis lähdetä ihan alkeista.  

  Koulutus muodostuu kolmesta lähipäivästä ja niiden välillä tapahtuvasta ohjatusta ja itsenäisestä oppimisesta.   Koulutuksessa tehdään suoraan omaan työhön liittyvä projekti osittain esimiehen ohjauksessa.

Koulutuksen jälkeen työntekijä löytää omassa työssään keskeiset välineet ja käyttää niitä luovasti. SOMA-koulutuksen käynyt on omassa työyhteisössään sosiaalisen median käytön opas.   

 Koulutukseen osallistuva tarvitsee kannettavan tietokoneen ja mediakännykän, jossa datapaketti.  

Aikataulu ja paikka: 

Metropolia Ammattikorkeakoulu, Tikkurila ja YLE, Pasila.  

SOMA 1 -pilotti: Lähipäivät: 14.1., 18.2., 25.3. Osallistumismaksu 680 euroa. Kouluttajat SOMA 1 - pilottikurssillla: Lehtori Juhana Kokkonen ja projektisuunnittelija Jussi Linkola Metropoliasta, kehityspäällikkö Tuija Aalto, strateginen suunnittelija Pirkka Aunola sekä tuottaja Arttu Silvast YLEstä sekä online manager Kari Haakana Sanoma Magazines Finlandista.

 SOMA 2 kevät 2010 Lähipäivät: 11.3., 15.4. 20.5. Kurssimaksu 880 euroa

SOMA 2. ja 3 - koulutusten tarkat sisällöt määräytyvät ykköspilotin kokemusten perusteella.

SOMA 3 syksy 2010: Ajankohta varmistuu myöhemmin. Kurssimaksu 1300 euroa. Kurssi järjestetään, mikäli ilmoittautuneita on vähintään 15.

Koulutus on tarkoitettu journalisteille, viestinnän/journalismin opiskelijoille ja muille aiheesta kiinnostuneille.

Opintokokonaisuuden suorittaminen tuottaa 5 opintopistettä (3,5 opintoviikkoa), jotka ovat täysimääräisesti hyväksiluettavissa Metropolia Ammattikorkeakoulun viestinnän koulutusohjelman opinnoissa.

Ilmoittautumiset: Jussi Linkola, Metropolia

Tiedustelut kurssin sisällöistä ja tavoitteista: Juhana Kokkonen, Metropolia ja Tuija Aalto, YLE

Lainaus

Tuulahdus Tuusulasta

Matti Virtanen — Wed, 18 Feb 2009 09:46:29 +0000

Tuusulan käräjäoikeus on vapauttanut Yleisradion ja toimittaja Martti Backmanin syytteistä oikeudenkäynnissä, joka käsitteli 18. lokakuuta 2004 lähetettyä MOT-ohjelmaa "Haamukoulutusta ja orjatyövoimaa".

Valtionsyyttäjä Mika Illmanin mielestä ohjelma sisälsi kaksi törkeää kunnianloukkausta, koska siinä kerrottiin kahden työvoimakonsulttiyrittäjän laskuttaneen Uudenmaan TE-keskusta tekemättömistä töistä. Toinen rikolliseksi epäilty kohta oli maininta siitä, että yrittäjät olivat laskuttaneet viranomaista tekaistuista harjoittelupaikoista.

Käräjäoikeuden ratkaisu käy ilmi tästä tiedotteesta. Sen mukaan Backman ei ole syyllistynyt väitettyyn kunnianloukkaukseen valheellisia tietoja tai vihjeitä levittämällä, eikä hän ole myöskään halventanut asianomistajia.

Backman oli käräjäoikeuden mielestä "oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla" varmistanut tietonsa riittävän monesta lähteestä. Ohjelman toimittamisen ja lähettämisen ajankohtana kaikki lähteet, vastapuolen kantaa lukuun ottamatta tukivat yhdenmukaisesti ohjelman johtopäätöksiä.

Laamanni Heli Lehto-Kinnusen ratkaisu poikkeaa tältä osin eräiden muiden tuomioistuinratkaisujen linjasta, joiden mukaan toimittajan pitäisi etukäteen tietää miten joku viranomaisprosessi jutun kohdetta vastaan tulee päättymään.

Jos Tuusulan käräjien ratkaisu jää ylemmissä asteissa voimaan, jäljellä on mielenkiintoinen kysymys: miksi ihmeessä Uudenmaan TE-keskus veti oman rikosilmoituksensa näitä konsultteja vastaan takaisin ja sai ilmeisesti aiheellisen rikostutkinnan pysäytettyä?

Matti Virtanen

tuottaja, MOT

P.S. 24.2.2009: Saamiemme tietojen mukaan molemmat osapuolet tyytyvät Tuusulan käräjäoikeuden ratkaisuun, eli se jää lainvoimaiseksi.

Lainaus