Blogit - laulaminen

Kaikki virolaiset osaavat laulaa

Jaana Semeri — Wed, 04 Nov 2009 12:01:16 +0000

Olen käynyt Tampereen yliopistoa, jossa oli ylioppilaskunta, johon kaikki kuuluivat. Tampereella on myös joukko varsin aktiivisia ainejärjestöjä. Mutta osakuntaelämä on minulle aivan vierasta. Tartossa sitä tietenkin on, hyvinkin perinteistä.

Kurssitoverini Heidi toimii suomalaisen osakuntaelämän ytimessä, Helsingin yliopiston Pohjois-Pohjalaisessa Osakunnassa. Sen keskuspaikanhan me tavalliset ihmiset tunnemme bilepaikka Bottana. Tarton ylipiston setlskond on heidän veljesosakuntansa ja syy siihen, miksi Heidi on täällä.

Tartossa on myös monia muita ylioppilasjärjestöjä. Toinen opettajamme Miina, itsekin vielä opiskelija, vei meidät yhtenä päivänä tutustumaan omaansa, korporatisiooni Amicitiaan. Sen veljesjärjestö Suomessa on Helsingin yliopiston Wiipurilainen Osakunta.

Omakotitaloalueella, pienen sievän puutalon toisessa kerroksessa oli huolella vaalittu, minun silmiini jotenkin sotia edeltävän ajan porvarisodin oloinen huoneisto. Tiedättehän, kuin Suomisen Ollin perheen koti. Parkettilattiat, mukavat sohvat, seinillä tauluja ja seinustoilla lipastoja. Ei uskoisi, että huoneisto on vain vajaan parinkymmenen vuoden ikäinen ja nykyaikaisten nuorten naisten yhdistyksen koti.

Amicitia on alkujaan perustettu vuonna 1924, mutta Neuvosto-Eestissä korporaatiot olivat kiellettyjä. Amicitiakin aloitti toimintansa uudelleen parikymmentä vuotta sitten. Miina liittyi siihen, koska häntä miellyttivät Amicitian johtoajatukset.

Itse nimi Amicitia tulee latinasta ja tarkoittaa ystävyyttä. Järjestön johtokäsitteet ovat Julgus, Lootus ja Ausus. Vapaasti vironkielisestä selityksestä suomennettuna: voittaa vastukset ja tehdä uutta; toteuttaa unelmansa ja olla aloitteellinen; kantaa vastuuta itsestään ja toisista.

Paljon ehti Miina kertoa meille tihkusateisena aamupäivänä Amicitian tiloissa. Kuten, että järjestön värit ovat sireeni, tummanvihreä ja kulta, koska eräs perustajajäsenistä oli nähnyt sireeninoksan kultaisessa maljakossa ja ihastunut siihen. Että korporaatiot ovat aina joko miesten tai naisten yhteisöjä. Että he Amicitiassa pitävät esitelmiä eri aiheista ja laulavat paljon. Että korporaatiot pohjautuvat saksalaiseen keskiaikaiseen opiskelijaperinteeseen ja jotenkin myös Vapaamuurareihin.

Viimeksi mainittu seikka sai niskakarvat pörhistymään. Samoin se, että huoneistossa olevaa järjestön puheenjohtajiston pöytää tai lippua ei vieras saanut edes koskettaa. Minussa heräsi suomalainen demokratiahenki. Vapaamuurarit, apua! Ja sitä pöytää teki niin mieli koskettaa. Mutta Miina on tosi kiva opettaja, joten annoin olla.

Sen sijaan kun Miina väitti, että kaikki virolaiset osaavat laulaa, silloin oli pakko pistää vähän vastaan. Olin nimittäin kysynyt, mitä tekisi sellainen uusi opiskelija, joka haluaisi liittyä Amicitiaan mutta ei osaa laulaa. Miina näytti hämmästyneeltä ja väitti ettei ole mahdollista, ettei joku osaisi laulaa.

Virolaisilla on jänniä myyttejä itsestään. Niin kuin meillä suomalaisillakin. Mehän taas kuvittelemme olevamme hiljaisia. Amicitiassa meidän monikulttuurinen ryhmämme hyvin viihtyi hyvin. Kahvi, tee ja pikkupurtava maistui kaikille. Ja kurssin bilettäjät, puolalainen Artur ja jemenin-virolainen Keis ottivat ansaitut tirsat upottavalla sohvalla Miinan puhellessa...

Ps. Opin juuri, että strutsi on viroksi jaanalind. Osui ja upposi! Pää se on pensaassa minullakin monesti, kun pitäisi jotain fiksumpaa saada aikaiseksi.

> Takaisin Kulttuurikunnon sivulle

Lainaus

Huutoja ja kuiskauksia!

Juha Ahonen — Mon, 10 Aug 2009 09:22:22 +0000

Alku- ja välikilpailut ovat takana ja finalistit valittu. Sibelius-Akatemian konserttisalin penkkejä kuluttaessani olen monen laulajan kohdalla kirjoittanut itselleni muutaman sanan tämän äänestä ja esiintymisestä. Jäin pohtimaan, miksi olen tehnyt niin. En ole suinkaan ainoa, joka on varustautunut kuuntelukokemukseen ohjelmavihkon ja kuulakärkikynän kanssa. Voiko laulamista, tai musisointia ylipäänsä arvostella ja asettaa paremmuusjärjestykseen? Mikä saa yleisön antamaan jollekin esiintyjälle aplodit huutojen ja tömistyksen kera, kun toinen saa osakseen vain innostuneet ja kohteliaat aplodit?

Olen huomannut itsessäni vuosien saatossa prosessin, joka on muuttanut suhtautumistani laulamiseen ja esiintymiseen. Alkujaan olen ollut äärimmäisen kiinnostunut laulajan äänestä, siitä kuinka hän ääntään soittaa ja kuinka alkuvoimainen hänen äänensä on. Alkuvoimaisuuden ymmärrän käytännössä tarkoittaneen itselleni lujaa, muhkeasti soivaa ääntä. Äänen on tullut soida kauttaaltaan melko tasaisesti, mutta ennen kaikkea lujaa. Ei ole ollut väliä, onko luja ja muhkea ääni tuotettu vapaasti vai painamalla.

Kontratenorien tapa käyttää päärekisteriä on korvissani kuulostanut aiemmin vain heikkolahjaisten miehenpuolikkaiden huomionkipeydeltä. Alkuvoimaisessa mylvinnässä on sen sijaan ollut sitä jotain. Siinä on soinut suomalainen luonto kahlitsemattomana. Vapaa mies se siinä myrskyä vasten huutaa ja tuntojaan purkaa.

Myöhemmin olen yrittänyt oppia kuulemaan laulajan tekemiä nyansseja, kuinka hän kertoo minulle tarinaansa. Minua on koskettanut erityisesti se, jos laulaja on uskaltanut poimia sanoja esiin ja värittää niitä äänellään. Erityisen hienolta on tuntunut, jos hän on saanut yksityiskohdista punottua kokonaisuuden, joka kantaa laulun alusta loppuun saakka.

Jossain vaiheessa minua ei enää tyydyttänyt loputtomien yksityiskohtien suo. Minua alkoi tympiä se, että joka mutkassa sanoja painotetaan eri tavoin, ja laulussa esiintyvissä samanlaisina toistuvissa fraaseissa hengitetään eri tavoin, vain jotta saadaan vaihtelua tekemiseen.

Näiden kilpailujen aikana olen nauttinut suuresti saadessani istua salissa ja kuunnella erilaisia laulajia, heidän persooniaan ja tapaansa tehdä musiikkia. Jonkun laulajan kohdalla olen ihaillut hänen vapaata ja suurta ääntään. Toisen kohdalla nautintoa on tuottanut kaunis hymy ja tapa, jolla hän kehollaan viestittää laulun sisältöä kuulijoille. Jotkut laulajat hallitsevat äänensä erittäin hyvin ja ottavat siitä irti sen, mitä otettavissa on. Joidenkin laulajien äänenhallinta ei ole vielä varmaa, mutta materiaali on niin hieno, että sitä kuuntelee myös keskeneräisenä. Joskus olen myös ymmärtänyt pysähtyä ja jäänyt kuuntelemaan laulajan ja pianistin yhteistyötä. Tuntuu hienolta, kun huomaa pianistin hengittävän laulajan rytmissä ja auttavan tätä yli hankalan kohdan.

Mitä pitempään olen laulajia vuosien saatossa kuunnellut ja mitä enemmän olen itsekseni laulamisen syvintä olemusta etsinyt, sitä enemmän olen alkanut nauttia siitä kirjosta, jonka erilaiset esiintyjät, konserttitilanteet ja äänitteet tarjoavat. Olen saanut mielestäni yhden vahvimmista oivalluksistani musiikista silloin, kun kuuntelin erään Mirjam Helin -voittajan levytystä Sibeliuksen lauluista. Jäin pohtimaan, miksi hänen ja pianistin yhteistyö kosketti minua niin voimakkaasti. Teknisen taidon ohella minua jäi puhuttelemaan tapa, jolla molemmat elivät musiikissa. Kahden muusikon läsnäolosta ja yhteistyöstä syntyy jotain uutta. Syntyy ikään kuin kolmas persoona, joka on läsnä vain hetken ja katoaa, kun soitto ja laulu taukoavat. Silti tämä kolmas persoona jättää lähtemättömän jäljen, muistikuvan, jonka haluaa kokea uudelleen, ja jonka kanssa haluaa päästä kosketukseen aina, kun se vain on mahdollista.

Lainaus

Välieräesityksiä / Clips from the Semi-finals

Sandra Saulo — Sun, 09 Aug 2009 17:37:22 +0000

Sathurday:
>Part 1: David DQ Lee, Sangmin Lee, baritoni,Yulia Lezhneva
>Part 2: Timothy Mix, Kaisa Ranta

Sunday:

Bo Yang, tenori, kiinalainen
Vincento Bellini: Per pieta, bell'idol mio.
>Watch / Katso klippi

Azamat Zheltyrguzov, baritoni, kazakstanilainen
Pjotr Tshaikovski: To bylo ranneju vesnoi (Oli varhainen kevät).
>Watch / Katso klippi

Elizabeth Bailey, soprano, britannialainen
Claude Debussy: Romance.
>Watch / Katso klippi

Daejin Bang, baritoni, korealainen
Franz Schubert: Liebesbotscahft.
>Watch / Katso klippi

Katharina Göres, sopraano, saksalainen
Richard Strauss: Ständchen.
>Watch / Katso klippi

Melis Jaatinen, mezzosopraano, suomalainen
Johannes Brahms: Zigeunerlieder 2. Hochgetürmte Rimaflut 3. Wisst ihr, wenn mein Kindchen am allerschönsten ist?
>Watch / Katso video

Kishani Jayasinghe, sopraano, srilankalainen
Jean Sibelius: Svarta rosor
>Watch / Katso video

Laura Jokipii, koloratuurisopraano, suomalainen
Leonard Bernstein: Cunegonden aaria 'Glitter and be gay' (Candide)
>Watch / Katso klippi

Keunghea Kang, sopraano, korealainen
Jean Sibelius: Var det en dröm?
>Watch / Katso video

Mikhail Korobeynikov, basso, venäläinen
Gioacchino Rossini: Basilion juoruaaria 'La calunnia è un venticello' (Sevillan parturi)
>Watch / Katso video

Lainaus