Blogit - Mikael Jungner

Mielenosoitus taloudellisen realismin puolesta

laitinen_yle — Wed, 22 Jun 2011 20:15:17 +0000

Kreikkalaiset, joilla on jokaista kansalaista kohti velkaa jo noin 30 000 euroa, osoittavat kaduilla mieltä sen puolesta, että taloudellisesti kestämätön meno saisi vain jatkua. Mitäpä jos suomalaiset osoittaisivat mieltä, että hallitus ei jatkaisi lisävelkaantumista kuten se tekee?
Nyt tuleville sukupolville, lapsilleni ja lapsenlapsilleni, kasataan vain yhä lisää velkataakkaa maksettavaksi joskus tulevaisuudessa. Tähän periaatteelliseen riitaan koko hallitusneuvottelutkin olivat kompastua. Tähänkö pyrittiin?

Olen jo pitkään ihmetellyt kuinka sinänsä fiksut poliitikot aliarvioivat äänestäjien käsityskyvyn. Pelätään sitä, että äänestäjät älähtävät, jos heille ei aina vain luvata jotakin lisää.

Kyllä kansa taloudellisen realismin näinä epävarmoina aikoina ymmärtää, vaikka poliitikot eivät sitä uskaltaisikaan tunnustaa.

Mitä, jos lähdettäisiin kadulle mieltä osoittamaan realistisen talousajattelun puolesta!

Mitähän valtiovarainministeri Jutta Urpilainen vastaisin tällaiselle mielenosoittajajoukolle?

Joukossa marssisi myös mm. Ruotsin Konjunkturinstitutetin vasemmistolainen tutkimusjohtaja Juhana Vartiainen. Hän on nykyisin samanlainen totuudentorvi kuin valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Raimo Sailas (sd.) on ollut jo pitkään.

http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Taloustuntijat+teilaavat+uuden+hal...

Entisenä yleläisenä muistui mieleen sekin kuinka toimitusjohtaja Mikael Jungner saneerasi kovalla kädellä Yleisradiota, saneerasi kun oli taloudellinen pakko. Poliitikko, kansanedustaja, sdp:n puoluesihteeri Mikael Jungner kuitenkin neuvotteli nyt tiiviisti sen puolesta, että valtiontaloutta ei paljonkaan saneerattaisi ja lisävelkaantumista jatkettaisiin. Taisi kuitenkin olla turha toive, jos tuoretta pääministeriä Jyrki Kataista on uskominen.

http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2011/06/katainen_varoitti_tal...

Turha toive saattaa olla myös se, että Kreikka toteuttaisi myös käytännössä ne taloudelliset sopeutustoimet, joista parlamentti pakon edessä niukasti päätti. Savossa on monimielinen sanonta: paljonhan se olis kahta hyvvee tehä, luvata ja totteuttoo.
http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2011/06/kreikan_hallitus_hyva...

Valon juhla, juhannus, kuitenkin on tätä kirjoitettaessa aivan nurkan takana. Tosin päivä alkaa taas vähän kerrassaan lyhentyä. Älkää vaipuko kuitenkaan synkkyyteen. Kyllä aurinko aina nousee, ennemmin tai myöhemmin.

P.S.

The Economist - lehdessä on selkeäsanainen analyysi Kreikan taloudellisesta tilanteesta ja eri ratkaisuvaihtoehtojen merkityksestä. Ei mitään poliittista munkkilatinaa.

http://www.economist.com/node/18866979?story_id=18866979

Lainaus

Tervetuloa höynäytettäväksi

laitinen_yle — Fri, 28 May 2010 20:01:17 +0000

Tulee dejavu – olo – tämän olen kokenut ennenkin – kun näin puoluekokousten aikaan toukokuun lopulla 2010 kuuntelee poliittisia puheita. Vaikkapa sitä, että hyvätuloisille lisää veroja valtiontalouden pelastamiseksi. En koskaan ole saanut poliitikoilta kunnon vastausta kuka on hyvätuloinen. En siihenkään kuka on rikas….. paitsi muutamat optiomiljonäärit, joita jo uskalletaan mainita nimeltä kuten Mikael Lilius. Entäs se hyvätuloinen? Kun keskiansiot liikkuvat vähän vajaassa 3000 eurossa , niin sen ylittävät olisivat loogisesti ajatellen jo hyvätuloisia. Jos siis näitten suureen enemmistöön kuuluvien ´hyvätuloisten´- paremminkin keskituloisten- veroja kiristettäisiin, niin kyllähän valtion kassaan alkaisi kilistä rahaa. Se olisi kuitenkin poliittisesti kovin uhkarohkeaa. Suurin äänisaaliskin tulee juuri tältä keskituloisten – ”hyvätuloisten” – joukolta. Jos taas aivan ylimmän 5 prosentin oikeasti hyvätuloisten verotusta kiristettäisiin rutkasti, niin ei sekään rahapulaa paljoa helpottaisi. Vaikka aivan kaikkein hyvätuloisimpien verotus nostettaisiin 100 prosenttiin – rahat ryövättäisiin - niin valtion kassaan ei silti jäisi yhtä paljoa kuin keskituloisten verotusta selvästi kiristämällä. Hoh – hoijaa…. vaikeaa on kansaa huitaja…. jos kansa vain vaivautuu ottamaan asioista selvää. Mutta kuinka moni vaivautuu? Monien poliitikkojen – varsinkin oppositiossa olevien - onneksi vain harva. Mitä sitten jää jäljelle, jos valtio ja kunnat tarvitsevat lisää rahaa? Tämä kysymys sisältää sen ajatuksen, että valtion ja kuntien ei tarvitsisi järkeistää ja tehostaa toimiaan. No, kysymys oli siis tyhmä. Tai ei sittenkään niin tyhmä. Kun valtion ja kuntien on poliittisista ja ay – poliittisista syistä niin vaikeaa tehostaa toimintojaan, niin jäljelle jää verojen korottaminen. Keskituloiset varokaa, verot nousevat. Niin, mutta työtähän ei haluttu verottaa. Mitäs sitten verotetaan? No, nostetaan vaikka arvonlisäveroa, jota ensin laskettiin ruoan osalta ja sitten hilattiin hieman takaisin. Kun kiinteistöt eivät mihinkään karkaa, niin vähän lisää veroja kesämökeille, tonteille, omakotitaloille ja metsämaalle. Mutta eihän se käy. Liian monella keskituloisella ja sen alle jäävällä on omakotitalo. Taas ovat äänet vaarassa. Entäs metsäomaisuus? Ei sekään käy, kun on päätetty olla puun myyntiverotuksessa. Taas olisivat äänet vaarassa. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle mitä ei voida tehdä kun puolueilla ja etujärjestöillä on päätöksenteossa omat läänityksensä. Vain kunnon lama kuten 1990 – luvun alussa voi pakottaa tekemään välttämättömiä muutoksia. Vai olisiko tässä ratkaisu. Mehän teemme päätöksemme tunteiden perusteella kuten SDP:n puoluesihteeriksi valittu Mikael Jungner julisti YLE:n pressiklubissa. Vieläpä päätämme ihan järkevästi tunteidemme mukaan. Voi mikä järjettömyys! Mielikuvien perusteella siis tehtäisiin oikeampia päätöksiä kuin asioista tietäen. Mitenkäs kävi, kun ministerit Astrid Thors ja Matti Vanhanen luulivat tunteidensa perusteella, että venäläisen mummon oleskeluongelma ratkeaisi vain pikkuisen lakitekstiä muuttamalla. Eipä tunne ollut tiedon väärti. Suomi on hyväksynyt mm. Schengenin sopimuksen ja se meitä velvoittaa myös oleskelulupa-asioissa. Toisaalta jos venäläinen mummo lasketaan perheenjäseneksi ja otetaan Suomen sosiaaliturvan piiriin, niin satoja ellei tuhansia muita isovanhempia saadaan kaupan päällisiksi yhdenvertaisuuden nimissä. Onko meillä hyvästä tahdosta huolimatta tähän varaa? Poliittista huijausta on, että tätä taloudellista realiteettia ei uskalleta pohtia ymmärrettävästi. Siis mihin meillä on oikeasti varaa? Jos poliitikko tällaista keskustelua virittelee, niin kohta on rasistin merkki otsassa . Parasta lopettaa ennen kuin leimakirves heilahtaa. Hyvät ensi eduskuntavaalien äänestäjät. Ottakaa vaikka huviksenne etukäteen selvää asioista. Sen jälkeen teillä on monta hauskaa hetkeä kuunnellessanne poliitikkojen väittelyjä. Mistä puhutaan, mistä ei puhuta ja millaisia MIELIKUVIA yritetään rakennella.

Lainaus

Toimitusjohtaja Jungnerista Mikael Jungneriksi

laitinen_yle — Fri, 30 Apr 2010 11:10:34 +0000

Hyvä Mikael,

kun tätä kirjoitettaessa valmistaudut vapaan miehen vappuun 2010 - kuten minäkin nykyisin -, niin se on huikea tunne. Kaikki on mahdollista, ainakin noin ajatuksissa. Tosin kohdallani meneillään on elämän loppusuora, Sinulla se on vasta keskivaiheilla.

Olen kuunnellut, katsellut ja lukenut monia läksiäishaastattelujasi. Huikean brändin olet itsestäsi luonut. Monissa haastatteluissa on ollut myös mielenkiintoista asiaa. Visionäärisyyttä, jossa kaikki tosin eivät tahdo pysyä aina perässä.

Erityisesti jäi mieleeni, että ei kukaan Yleä voi johtaa. Tottahan se on, vaikka sitä kovasti yritit. Ei Ylen toimitusjohtajalle ole annettu koko talon johtamisvaltaa eikä anneta. Koeta siinä sitten johtaa ja turvata vielä oma paikkasi poliittisissa ja muissa paineissa.

Toisaalta halusitkin, että ei Ylen työntekijöitä pidä kovin yksityiskohtaisesti määräillä. Tämän ehdottomasti allekirjoitan. Jos luovuus päästetään kohtuudella valloilleen, niin sitähän ei pidättele mikään.

Suunta ja jonkinlaiset raamit kuitenkin aina tarvitaan tai muuten mistään ei tule mitään. Mutta mitä sanovat johtajat, jos eivät voikaan määräillä? Siinäpä se tarkka paikka on.

Ilta-Sanomien jutussa pelkäsit, että kohta ei kutsuta enää mihinkään nyt kun aikaakin olisi. Toimitusjohtajana kutsuttiin, mutta aikaa ei ollut.

Sellaista se elämä on. Ei minuakaan aikanaan YLE:n toimittajana kutsuttu minun itseni takia vaan tehtäväni takia. Nyt kutsut ovat loppuneet. Miksi kutsuttaisiin?

Taitaa olla niin, että mitä isommalla ja näkyvämmällä pallilla henkilö istuu, niin sitä vaikeampaa on käsittää oma asemansa. Sitä luulee helposti, että MINÄ olen se jota arvostetaan, kutsutaan sinne tänne ja pidetään hyvänä.

Eihän se näin ole. Se on kova paikka hyväksyä oman persoonansa painoarvo, kun ´kaluunat´on otettu pois kuin komentavalta kenraalilta. Olet vain sitä mitä olet, hyvä jätkä tai paskiainen. Todellinen ihminen.

Monissa työtehtävissä, vähemmän ja enemmän merkittävissä olleena tiedän hyvin miten asema vaikuttaa. Eräskin tunnettu poliitikko takavuosina oli kovin hyvää pataa kanssani ison lehden politiikan toimittajana, mutta pienempään siirryttyäni hyvä kun vaivautui sanomaan päivää vanhalle työtuttavalle.

Ei siinä mitään henkilökohtaista ollut. En vain ollut enää yhtä hyödyllinen – tai hyödytön – kuin ennen. Näin se elämä menee, ainakin työelämä.

Näin eläkkeellä taas on ollut huvittavaa tavata eläkkeelle siirtyneitä poliitikkotuttavia. Nyt ollaan kaikki tasa-arvoisia ja taas sanotaan päivää ja jutellaan. Mukavahan se on menneitä muistella ja arvioida sidoksista vapaana nykypäivää.

Sinulla Mikael on vielä monta vuotta eläkeikään, jos nyt ylipäätään maltat koskaan eläkkeelle asettua. Mitä se asettuminen muuten on? Ei ainakaan kiikkutuolissa istumista kuten moni ajattalee.

Menestystä joka tapauksessa tulevissa tehtävissäsi. Ehkä elämä on myös opettanut ja vältät vanhoja mokiasi. Niin, tunnustit jopa julkisesti, että mokiakin YLE:n toimitusjohtajana olet tehnyt. Kaikki eivät tunnustaisi, ainakaan julkisesti.

Lainaus

Haastattelussa Mikael Jungner

Maarit Piippo ja Samuli Sulamäki — Wed, 07 Apr 2010 11:52:17 +0000

Etusivun toimituksen Maarit ja Samuli marssivat toimitusjohtaja Jungneria tenttimään kännykkävideokamera kädessään lakkautetun Puhekupla-palstan hengessä. Haastattelu purkitettiin toimitusjohtajan officessa tiistaina 7. huhtikuuta Qik-videopalvelun kautta.

Haastattelu on paremmalla äänentoistolla kuunneltavana ja ladattavissa podcastina YLE Areenassa

Mitä kuuluu tänään?

Yllättävän paljon hoppua. On vietävä asioita maaliin ja samalla kiihtyvässä tahdissa tulee erilaisia ideoita, mitä voisin tehdä Ylen jälkeen. Kiireistä, mutta samalla rentoa. Erikoista on, että puolentoista kuukauden takainen pettymys on hävinnyt, ja maailma näyttää aurinkoiselta.

Oletko onnistunut vielä siinä, että et tunne kiirettä?

En tunne kiirettä, mutta olen huomannut, etten ehdi tavata kaikkia ihmisiä, joiden kanssa haluaisi tavata ennen lähtöä. Kalenteri on täynnä.

Olet kertonut haastattelussa, että Yle oli alussa sokki? Miksi se oli sokki, ja mitä Yle on sinulle tällä hetkellä?

Suurin sokki oli kankeus ja byrokraattisuus. Miten näin luovalla toimialalla näin luovia ihmisiä voidaan hallinnoida näin tsaarinaikaisesti.

Tällä hetkellä Yle on kohta arvokas, rakas muisto. Paljon ystäviä ja ymmärrystä. Samalla pilotti tai prototyyppi uudenlaisen avoimen johtamistavan toimimisesta käytännössä. Moni on sitä mieltä, että Ylessä on tapahtunut paljon hyviä asioita, mutta olisin voinut käyttäytyä toisin. Ei ymmärretä, että tämä on sama paketti. Yle on nyt hyvä esimerkki avoimuuden ja riskinoton merkityksestä. Lisäksi Yle on vaimon työpaikka.

Mitä tarkoitat samalla paketilla?

Jos kankeahkon, vanhanaikaisen, riskiä kaihtavan kulttuurin muuttaa , ainoa tapa tehdä se, on rikkoa kaikki käsitykset, jotka yhteisöllä on oikeasta toiminnasta. Kriisiyttää perinteiset, vakiintuneet ajatustavat. Tai tehdä muutos mokailemalla, ottamalla riskiä, poikkeamalla vakiintuneesta kaavasta, jolla perinteisesti toimitaan. Yleensäkin rikkomalla pönötyskulttuuria, joka on levinnyt joka puolella.

Kun haastatellaan ihmisiä kadulle, ja kamera käynnistyy, iso osa ihmisistä alkaa näyttelemään itseään, ottavat roolin. Kun kysytään, mitä katsot tv:stä, ihmiset vastaavat, että dokumenttejä - ja tilastojen mukaan he katsovan ihan jotain muuta. Turhia kommervenkkejä tulee, kun on kun ihmiset esittävät jotain roolia, jota kuvittelevat, että heidän pitää näytellä.

Luuletko, että Ylessä on tarpeeksi valmista jatkaa tavoitteidesi mukaan, kun uusi toimitusjohtaja tulee? Onko Yle valmis lähdöllesi?

Ei Yle ole millään lailla valmis. On paljon pomoja, jotka haluavat sääntöjä ja kontrollia. Sillä hetkellä kun poistun ovesta vappuna, tulee imperiumin vastaisku. Se on nyt yleläisistä työntekijöistä kiinni. Jos he haluavat jatkaa sillä tiellä joka on saavutettu, sen puolesta pitää taistella. Muuten se menetetään. Jos taas sillä ei ole väliä, ei menetys tietysti haittaa.

Ylen työkulttuurin tulevaisuus on ylen työtekijöiden käsissä. Pitää muistaa, että täällä on paljon ihmisiä, jotka olivat äärimmäisen eri mieltä mun kanssa avoimuudesta. He ovat varmaan nyt tyytyväisiä ja ajattelevat, että palataan takaisin siihen perinteiseen.

Mitkä olivat henkilökohtaiset tavoitteesi toimitusjohtajuudelle? Oletko onnistunut niissä? (Yleisökysymys, blogi)

Ensinnäkin Suomen siirtyminen digiin, toiseksi Ylen talouden kääntyminen voitolliseksi ja kolmanneksi Ylen tekeminen vahvaksi internetissä – se onnistui liiankin hyvin. Sanoma etunenässä moni kilpailijamme ajattelee, että Yle tuhoaa suomalaisen median – mikä on mielestäni erikoista tappiomielialan levittämistä.

Neljäs tavoite oli työkulttuurin muuttuminen avoimeksi, keskustelevaksi ja moderniksi. Sekin onnistui. Kun alussa kysyttiin, kuinka moni yleläinen on tyytyväinen avoimuuteen, lukema oli noin 30-40 prosentin tietämillä, nyt lukema on lähellä 70 prosenttia. Positiivisten ja aurinkoisten yleläisten määrä on tuplaantunut, ja olen siihen ihan hemmetin tyytyväinen.

Mitkä tavoitteet eivät toteutuneet ja miksi?

Oltaisi voitu edetä nopeammin. Jos vuonna 2006 saneeraus olisi tehty viisaammin, työkulttuuri olisi muuttunut nopeammin. Oli tarpeetonta kovuutta, joka tuhosi työkulttuuria ja lykkäsi muutoksia. Netin kanssa oltaisi voitu edetä paljon nopeammin. Se missä nyt ollaan, oltaisiin saavutettu nopeammin, jos olisimme investoineet rohkeammin.

Jos aloittaisin uudestaan, käyttäisin lisää avoimuutta ja lisää rohkeutta. Nyt on sellainen olo kuin olisi saanut olympialaisissa hopeaa, kun olisi voinut saada kultaakin!

Mikä on Yle-urasi sykähdyttävin hetki?

Naimisiinmeno ja Euroviisut. Se kun ennen toimitusjohtavan valintaa hallintoneuvoston kokouksessa työntekijöiden edustaja piti puheen, jossa hän voimakkaasti kannatti jatkokauttani. Ei tule heti mieleen yritystä, jossa henkilöstö lobbaa toimitusjohtajan puolesta. Se oli todella arvokasta.

Iso osa henkilöstöä oli avoimen pettyneitä kun toimitusjohtajan valinta tuli esille. Miltä sen tuntui?

Tuntuu, että moni koki että kyseessä oli ikään kuin petos. Ylen ongelma on se, että Yle on elänyt ainakin viimeiset 20 vuotta epävarmuudessa. Aina jokin laki muuttuu ja Yleltä viedään rahoja, ja nyt tuntui, että taas tämä meni näin. Uskon että talon syövereissä on myös ihmisiä, jotka ovat riemuissaan, mutta eivät ole kehdanneet sitä näyttää.

Mikä oli aallonpohja Yle-urallasi?

Ehkä 2007-2008 vuodenvaihteessa, kun johtoryhmän, henkilöstön ja hallituksen enemmistö oli sitä mieltä, että johtoa pitää vaihtaa. Ikään kuin juuri ennen aamua yö on synkimmillään. Silloin kahden saneerauskierroksen jälkeen tuli vielä kolmas ja kaupalliset mediat potkivat kuin vierasta sikaa, silloin tosi monelta loppui usko.

Oli absurdia, että olin puoli yhdeksän uutisissa suorassa lähetyksessä, jossa multa kysyttiin, oliko asiallista lähteä häämatkalle. Tunnelmat olivat niin kireitä, vaikka nyt sille on helppo nauraa.

Miten Yleisradio on muuttunut toimikautesi aikana?

Työkulttuurin muutos on kaikkein suurinta. Vaikka kyllä täällä yhä kohdellaan ihmisiä paikoin huonosti. Mutta valtavirta on se, että ihmiset saavat päättää omista asioistaan, ihmisiä kunnioitetaan ja työkulttuuri on keskustelevaa.

Sairauspoissaolot ovat vähentyneet huomattavasti, koska simputtava työkulttuuri on väistynyt. Kaikki muu on seurannaista tästä. Olemme vahvoja netissä, koska porukka on niin innostunutta, tekee ja kokeilee. Uskon että talous ja tehokkuus johtuvat myös tästä työkulttuurista.

Miten itse olet muuttunut Yle-urasi aikana?

Olen joutunut ottamaan minulle outoa vastuuta. Kun alussa oli satoja, jopa tuhansia ihmisiä, jotka uskoivat siihen mitä teen – ei niinkään minuun, vaan siihen mitä edustan. Se tarkoittaa sitä, että minun pitää ruveta käyttäytymään sen arvostuksen mukaisesti. Se oli vähän outo juttu. Huomasin, että jos teen jotain typerää, kysymys ei ole enää siitä, että nolaan itseni, vaan vedän lokaan ne monet ihmiset, jotka uskovat minuun. Se on jalostava tunne. 44-vuotiaana ei voi tehdä samoja asioita, joita tekee 28-vuotiaana.

Millainen ihminen olisit, jos et olisi tullut Yleen töihin?

Olisin rikas ja todennäköisesti aika ärsyttävä. Kun Microsoftilla kuultiin, että olen siirtymässä Yleisradioon, tuli ihan käsittämättömiä tarjouksia. Olisin päässyt johtamaan Euroopan-laajuisia toimintoja, ja tarjolla olisi ollut runsaskätisiä optio-ohjelmia.

Ärsyttävyys olisi tullut siitä, että kun olen jatkuvasti onnistunut lähes kaikessa, niin sellainen voittokulku tuppaa tekemään ihmisestä aika ärsyttävän. Ylessä on ollut sen verran vastatuulta, että se oli jopa hyväksi.

Millaisenä näet tulevaisuuden Yleisradion?

Riippuu, mitä eduskunta päättää. Ääripäänä olisi se, että Yle on ehtymätön sampo joka takoo hyvinvointia suomalaiseen talouteen ja kulttuuriin. Toinen vaihtoehto on se, että Yle on tylsä ja virallinen, joka ei kiinnosta ketään. On riski, että rahoitusta muuttamalla, lainsäädäntöä kaventamalla tai työkulttuuria tuhoamalla Ylestä tulee tylsä peruskaura.

Onko mielestäsi menossa Ylen alasajo kaupallisten toimijoiden hyväksi? (Yleisökysymys, Facebook)

Ne yrittävät sitä kovasti, mutta tähän mennessä eivät ole onnistuneet siinä. Joko Yle on hemmetin lahjakas tai sitten ihmiset tykkäävät Ylestä enemmän kuin kehtaavat myöntää.

Vastaavaa kampanjaa en muista, jossa Yleä on potkittu päähän kaikenlaisissa kolumneissa ja työryhmissä, ja silti Yle porskuttaa vahvempana kuin koskaan.

Tuleeko Ylen rahoitus selviämään?

Eduskunta on toiseen kertaan luvannut, että Yle saa 480 miljoonaa euroa. Käytännön sovellutus selviää syksyllä. Ylellä pitäisi olla kaikki valmius vastata kilpailijoiden konnuuksiin. Olen itse puhelimen päässä, jos tarvitaan neuvoja.

Onko toimintasi sosiaalisissa medioissa ollut määrätietoista hommaa? Mihin olet pyrkinyt aktiivisuudellasi sosiaalisissa medioissa? (Yleisökysymys, blogi)

Sosiaalinen media on vasta alussa ja tulee mullistamaan maailmaa, koska se poistaa portinvartijuuden medialta ja poistaa mahdollisuuden salata tietoja. Se tuo vapaan antiikin Kreikan ihanteen, jossa ihmiset voivat henkilökohtaisesti olla suoraan kanssakäymisissä ja tehdä asioita.

Tämä on todennäköisesti modernin ihmisen suurin vallankumous. Jotta siitä jotain ymmärtää, pitää olla Facebookissa, Twitterissä ja Youtubessa – sitä pitää elää ja kokeilla, jotta sitä voi ymmärtää. Tämä muutos on menossa Yhdysvalloissa ja Ruotsissa, mutta Suomessa se yskii, koska meillä on liian tärkeitä pomoja, jotka ylpeilevät sillä, etteivät mene Facebookiin. Omalla esimerkilläni olen halunnut itse oppia ja näyttää muillekin, että tulkaa – tulevaisuus on täällä.

Näetkö, että sosiaalinen media voisi syventää kommunikaatiota?

On kulttuurinen ongelma, että modernissa sosiaalisen median maailmassa tunteet ovat yhtä tärkeitä kuin tieto. Ja subjektiivisuus on arvokkaampaa kuin objektiivisuus, joka sinällään on harha. Jossa aitous on tärkeämpää kuin asema. Jossa mielipide on se, joka ratkaisee. Tavallaan sosiaalisen median maailmassa on pöyristyttävää, että ulkopuolinen tulee määrittelemään, mitä teet. Koska se mitä teet, on sitä mitä teet – se ei ole ulkopuolisen auktoriteetin päätettävissä.

Kun tätä kautta lähtee purkamaan asiaa, sosiaalinen media on juuri niin monipuolista hyödyllistä, kuin käyttäjä haluaa - voit käyttää sitä miten haluat. Voit pelata virtuaalifarmilla tai olla yhteydessä maailman tärkeimpien tiedemiesten kanssa vaikka Twitterin kautta.

Voisi sanoa, että perinteinen journalismi on paljastunut äärimmäisen kalpeaksi ja riittämättömäksi. Kun mietin itsestäni kirjoitettuja juttuja, harvassa faktat ovat paikoillaan. Itse asiassa on illuusio siitä, että meillä on joku laadukas journalismi ja sitten tällainen kummallinen kansalaisjournalismi. Todellisuudessa monopolit, säästöohjelmat ja laiskuus ovat johtaneet aika kepeään journalismiin, kun taas sosiaalisen median nousu toivottavasti pakottaa valtamediat panostamaan hyvään journalismiin, joka käytännössä tarkoittaa aikaa.

On jännää, että perinteisestä ajattelussa työnteko, hyödyllisyys ja tylsyys kulkevat käsi kädessä, ja kaikki mikä on kivaa, on epäilyttävää. Ajatellaanpa verkostunutta Helsinkiä, kun Helsinkiin tulee iso lumisade. Jos jokainen asukas menee ulos tekemään duunia 20 minuutin ajan, ne lumet on hoidettu puolessa tunnissa koko kaupungissa.

Jos ihmiset käyttää 3 miljardia tuntia kuukaudessa Facebookissa, mitä jos ne käyttäisivät 3 miljardia tuntia johonkin muuhun? Jos suomalaiset katsovat ja kuuntelevat Yleä neljä miljardia tuntia vuodessa, mitä jos se käytetään johonkin muuhun? Ollaan käsittämättömien voimien kanssa tekemisissä. Lisäksi yleensä ihmiset tekevät vapaaehtoisesti parempaa jälkeä kuin pakon edessä.

Ylellä on mahdollistajastrategia – miksi useammat tahot eivät ole tarttuneet sen mahdollistamaan yhteistyöhön?

Ylessä on vielä muutosvastarintaa, asioiden toteutus kestää kauan. Se, että Yle on suunnan näyttäjä netissä, on sen ansiota että meidän strateginen ajattelu osui niin nappiin kolme vuotta sitten. Kilpailijoilla taas käytännön toteutus on äärimmäisen tehokasta, mutta niiden strateginen ajattelu on suossa. Se, että mahdollistajastrategia edistyy niin hitaasti, johtuu siitä ettei Ylessä osata oikein toteuttaa sitä. Lisäksi yhteistyötahot vähän pelkäävät sitä.

Ylen mahdollistajastrategiassa on yhdistetty avoimen lähdekoodin idea broadcastiin – siitä on kysymys. Lähtökohta on se, että tv-luvan maksajat ovat maksaneet siitä mitä Yle tekee, siksi Ylen tarjonta kuuluisi kaikille ja kaikkialla. Viimeisimpänä uutuutena saatiin YLE Areena saatiin Elisa-viihteeseen, ja ensi viikolla isoa jatkoa tälle seuraa.

Mutta lempihankkeeni, Ylen sisältöjen leimaaminen common criteria -lisenssillä on aika jäissä, koska tekijänoikeus järjestöt pelkäävät sitä kuin ruttoa. Jos suunta ja tahto on selvä, tämä etenee, mutta jos fokus häviää, tulee jokin jenkkifirma, joka pesee tämän kaiken.

On tärkeää muistaa, että Yhdysvalloissa tämä evoluutio etenee tosi nopeasti. Jos odotamme liikaa, amerikkalaiset kerää rahan ja osaamisen ja tulevat jenkkimarkkinoille, ja siinä Alma ja Sanomat laulavat hoosiannaa kun isot firmat pistävät niitä mennen tullen. Toistaiseksi isoja firmoja ei kiinnosta Eurooppa, ei etenkään Suomi, mutta sitten kun se on konseptoitu valmiiksi ja tuodaan tänne, jos suomalainen strategia-ajattelu on lapsen kengissä, siinä ei jää kiveä kiven päälle, kun ne pistää sen palasiksi.

Itsenäisyyden alkuajoilla Suomessa oli kokeilevaa autoteollisuutta, mutta ei ole enää, kun amerikkalaiset tulivat. Tavallaan Suomessa eletään nuijasotavaihetta ja 2-3 vuoden päästä kun ne firmat tänne rantautuu, voi arvata miten siinä käy. Saattaa tietysti olla, että Suomi on niin pieni maa, etteivät amerikkalaiset firmat tule tänne ollenkaan – se on se kaikkein surkein vaihtoehto. Jäämme kaiken ulkopuolelle, parhaat suomalaiset voimat muuttavat ulkomaille, ja käyvät kesälomalla mökkeilemässä kotimaassa. Siksi olisi kiire ottaa otetta ja lähteä tekemään asioita eri otteella.

Mitä toisit amerikkalaisesta yhteiskunnasta Suomeen, etenkin työyhteisöihin?

Piilaakson. Suomessa on muutamia perusongelmia: ensinnäkin se, että suomalaiset rakentavat sääntöjä, se tuo toimintaan kankeutta. Mitä tahansa jos yrittää, ihmiset ajattelee, mitä toiset ajattelee. Se johtaa henkiseen halvaantumiseen. Toinen on auktoriteettiusko - se että asema puhuu, ihan sama mitä tekstiä sieltä tulee. Saattaa tulla uskomatonta roskaa, ja sitä journalistit yrittävät selventää. Suomessa on loistavia ajattelijoita, vaikkapa Saku Tuominen tai Roope Mokka – niitä ei hirveästi ole pyydetty puhumaan medioissa.

Kolmas asia, jonka pitäisi muuttaa, on erilaisuuden sietämättömyys. Evoluutio toimii monimuotoisessa luonnossa, samoin kulttuurinen evoluutio toimii monimuotoisessa yhteiskunnassa. Hirveästi nähdään vaivaa, että kaikki olisivat samassa muotissa. Erilaisuuden sietämättömyys on jopa raivoa, erilaiset pitää laittaa jotenkin kuriin. Jos joku jotain yrittää, mikä se luulee oikein olevansa. Se on huonoa itsetuntoa.
Puolet suomalaisista kärsii uhrin asenteesta, että maailmassa tapahtuu ikäviä asioita, enkä voi vaikuttaa niihin.

Tässä oli muutama ero Piilaakson ihmisiin. Jos Suomi haluaa pärjätä, pitäisi muuttaa meidän kansanluonne. Se on ihan tehtävissä oleva juttu. Ensin pitää antaa ihmisille valta päättää näistä asioista. Yle on minun pilottihankkeeni näistä asioista. Siten, että Ylestä on poistettu rajaava hierarkia ja koulukiusaamisjohtaminen, ja tilalle on annettu vapautta ja liikkumavaraa.

Yleläiset itse ovat tehneet tämän kaiken, kun heille annettiin siihen tilaa. Olen varma, että Suomessa on tuhansia työpaikkoja, joissa on ihan sama juttu. Koulussa meihin juurrutetaan passiivinen tottelevaisuus. Amerikkalaisissa koulussa on hyvää se, että käytetään paljon aikaa ryhmätöihin ja esiintymiseen, sellaisiin asioihin, joilla on paljon merkitystä aikuisuudessa. Olen käyttänyt satoja tunteja oppiakseni derivoimaan, mutta en ole tarvinnut integraalilaskuja kertaakaan työelämässäni! Mikä hukkainvestointi. Sen sijaan esiintymistaito, johtamistaito, ryhmätyöt – niistä olisi ollut todellista hyötyä.

Koulut olisivat hyvä ympäristö aloittaa tämä muutos. Jos opettajat päättää, he voivat yhdessä päivässä viedä muutoksen oppilaisiin. Ei tarvita lainsäädäntöä, vaan vain katsekontakti, jolla saa opettajat vakuutetuksi. Jos Suomeen haluttaisiin langaton verkko – mitä jos kaikki poistaisivat kotiverkostaan salaussanansa, niin yhdessä illassa meillä olisi koko maankattava langaton verkko, joka ei maksaisi yhtään senttiä lisää. Nämä ovat esimerkkejä siitä, että näkökulmaa vaihtamalla voitaisiin saada aikaan iso vallankumous.

Mitä ominaisuuksia ehdottomasti säilyttäisit suomalaisuudesta?

Rehellisyys on tosi tärkeää, se on ihan poikkeuksellisen korkealla tasolla. Lisäksi tasa-arvo on korkealla, vaikka meillä onkin autoritäärisiä rakenteita, ne ovat ihan leikkiä, jos verrataan englantilaiseen tai amerikkalaiseen systeemiin, jossa ihmisen puhetyyli määrittää sosiaalisen luokan. Säilyttäisin vielä suhteen luontoon on myös ainutlaatuista.

Ei ole kyse siitä, että suomalaisissa olisi jotain vikaa, vaan että meillä on käyttäytymistapoja, jotka aiheuttavat meille turhaa stressiä. Elämä voisi olla ihan aidosti hauskaa - sen ei tarvitsisi olla niin synkkää. Miksi työelämän pitää olla niin tylsää ja ahdistavaa? Jos tekisi sellaisen tuunaa oma duunisi -kampanjan, se saattaisi muuttaa tätä maata ihan huikeasti niin että tuottavuus, tehokkuus ja bruttokansantuote nousisivat – ja kaikilla olisi hauskempaa.

Jari Lahden Uudet palvelut ja Elävä arkisto olivat klassinen keissi siitä, että niille annettiin tietyt määrärahat ja vapaus tehdä ihan mitä haluaa, ja minä pidin huolen siitä, etteivät byrokraatit pääse sinne väliin, ja tulokset ovat ihan häikäiseviä. Ne ovat tehokkuudeltaan ja luovuudeltaan ihan eri luokkaa kuin jos ne olisivat jotenkin keskusjohdettuja.

Mitä ajattelet virheiden tekemisestä? Pitäisikö niitä välttää? Voiko niistä oppia jotain, ja miten?

Joistain virheistä voi oppia ja joistain ei. Perusjuttu on riskinotto, vähintään joka neljännen yrityksen pitäisi päätyä epäonnistumiseen. Jos näin ei ole, riskinottokyky on liian korkea. Se että tekee virheitä, ei tarkoita, että epäonnistutaan, vaan sitä ettei oteta tarpeeksi riskejä.

Kannattaa keskittyä tekemään asioita ja ottaa riskejä. Taru sormusten herrassa kirjassa enteillä oli varaa olla ottamatta riskejä, koska heillä oli aikaa, mutta hobitit eivät eläneet ikuisesti, heillä oli kiire toimia.

Olet kertonut eräässä jutussa pitäväsi kirjoittamisesta? Jos saisit kirjoittaa kirjan, mitä se käsittelisi?

Eka kirja kertoisi elämän tarkoituksesta, mutta kun valitettavasti en ole löytänyt sitä vielä, niin kaikkein helpointa olisi kertoa oman elämänsä sattumuksista. Kirjoittaminen pakottaisi oppimaan asioista. Ihmisten lyhyt muisti estää näkemästä kehää, jota kierrät. Jos pysähdyt ja kirjoitat, niin näet, että vedät kolmen vuoden kehäpäätelmiä - ja on aika kasvaa. Kirjoittamalla näet, onko tällä kevyellä läpällä mitään taustaa ja syvyyttä.

Olet pelaajamiehiä. Milloin ihminen on liian vanha tai liian arvokkaassa asemassa pelaamaan?

Pelasin jossain vaiheessa myös nettipokeria, mutta kun voitin niin paljon, oli pakko lopettaa. Ajattelin että jos jatkan näin, liiallinen raha tekee minusta pinnallisen materialistin. Olisi äärimmäisen tylsää, jos olisi rahaa kaikkeen, mistä silloin saisi jännitystä elämäänsä? Miljoona euroa tuhoaisi lähes jokaisen ihmisen elämän.

Ihminen on liian vanha pelaamaan, kun kaikki leikkimieli ja innokkuus on kuollut. Sen huomaa siitä, että on muuttunut oman itsensä karikatyyriksi ja muistuttaa pelottavaksi omia vanhempiaan. Silloin pelaaminenkin loppuu.

Mikä on lempi sushilajisi? Entä paras ruokalajisi Ylen ruokaloissa?

Ravunpyrstö, oliko se siis ebi. Ylessä suosikkiruoka on Tohlopin nakkikastike ja perunamuusi. Aina kun menen Tampereelle, jännään onko listalla nakkikastiketta.

Mitkä ovat tulevaisuuden haaveesi?

Lapsuuden haaveeni oli se, että pääsisin avaruusalukseen, joka kiihdyttäisi niin lähelle valonnopeutta ja aika sen avaruusaluksen ympärillä menisi niin nopeasti, että alkuräjähdys palautuisi siihen omaan pisteeseen ja räjähtäisi uudestaan ja saisin nähdä avaruusaluksesta alkuräjähdyksen. Myöhemmin opin, ettei alkuräjähdyksessä voi olla avaruuden ulkopuolella, niin että näkee sen - joten mulle on tullut vähän vaatimattomampia unelmia.

Tämän hetken unelma on saisin tehdä hienoja asioita upeiden ihmisten kanssa. Voisin unohtaa organisaatiot, muutosvastarinnan ja kuukausipalkan ja tehdä tärkeitä asioita ihmisten kanssa, jotka hiffais saman tien, mistä on kysymys ja jotka voisivat antaa toisilleen. Tämä kuulostaa aika utopistiselta, mutta itse asiassa olen löytänyt tällaisia porukoita. On kaikenlaisia hankkeita menossa, jotka tuntuvat tosi nastalta ja intohimoja herättävältä. Alkaa tuntua siltä, että luovalla ideoinnilla ja verkostoituvalla työtavalla jopa tienaa paremmin kuin tavallisella työllä.

Saattaa olla että tämä on liian hyvää ollakseen totta, kun kuukauden päästä kysyt, voin olla huomattavasti kyynisempi. Olisi myös nastaa hankkia kaksipaikkainen avoauto ja huristella vaimon kanssa ympäri Suomea – mitä julkisen palvelun yleisradion toimitusjohtaja ei olisi ikinä ennen voinut tehdä, mutta kansalainen, työtön Mikael Jungner voi.

Missä aiot työskennellä Ylen jälkeen? Koska paljastat sen?

En tiedä, mitä tulen tekemään, joten tiedä, koska voin paljastaa sen. Yksi vaihtoehto on, että menen johonkin yritykseen tai politiikkaan tai kolmas se, että teen nastoja asioita nastojen ihmisten kanssa. Toivon että voisin päättää sen ensi syksynä. Yleensähän käy niin, että tällaisissa tilanteissa tulee jokin elämää suurempi missio, joka vie mennessä. Kun kohtalo kutsuu, silloin kannattaa kuunnella.

Olemme kuulleet huhun, että Reino Paasilinna liimasi lähtiessään johtajan paikalta tarrapintaiset jalanjäljet lattiaan matkallaan huoneestaan ulko-ovelle. Aiotko sinä tehdä jonkin tempaisun, esimerkiksi tervata Ison Pajan edessä kykkivän patsaan?

En aio tehdä mitään tuollaista. Luulen, että suurin jäynä on jo se, että vaan poistuu täältä. Tämä on ollut ihan huikea viisi vuotta, täällä on loistavia ihmisiä, Yle-fani lopun elämäni ja diggaan jopa Ylen hallitusta, vaikka ne tekikin tällaisen päätöksen. Voisin ehkä tarjota kaikille yleläisille pitsat, mihin mulla ei ole rahaa, kun en jäänyt Microsofille. Mietin, jos keksin jotain, niin kerron.

Haluatko sanoa jotain, mitä emme huomanneet kysyä?

Toivottavasti joku huomaa, miten poikkeuksellista lahjakkuutta on onnistuttu keräämään Ylen uusiin palveluihin. Tämä ei ole mitään small talkia, vaan sinne on Jari Lahti kerännyt ihan käsittämättömän koosteen suomalaista osaamista. Se on jotain ainutlaatuista. Sitä kannattaa vaalia kuin Suomen arvokkainta perintökalleutta. Siitä kannatta pitää meteliä. Sanoin Lahdelle, jos Ylessä tilanne käy hankalaksi ja ei pelitä, sen porukan kannatta lähteä in corpore, sillä se porukka on tiiminä ihan ihan poikkeuksellista. Pitäkää yhtä!

Lainaus

Mitä sinä haluaisit kysyä Mikael Jungnerilta?

Samuli Sulamäki — Tue, 30 Mar 2010 10:22:43 +0000

Mikael Jungner ei ole enää pitkään Yleisradion toimitusjohtaja, joten minä ja kollegani Maarit Piippo päätimme, että meidän on pakko käydä haastattemassa Mikaelia vielä kun ehtii.

Jungner on ollut erittäin aktiivinen internetissä ja vienyt yhtiötä voimakkaasti nettiin, joten sovimme haastattelun aiheeksi Yleisradion ja internetin suhteen ja väistyvän (ja erittäin pidetyn) toimitusjohtajan henkisen testamentin yhtiöllemme.

Koska minä ja Maarit olemme kuitenkin vain kaksi ihmistä, olisimme innoissamme, jos saisimme laajempia näkökulmia haastatteluumme. Siksi heitämmekin nyt kysymyksen ilmoille: Mitä sinä haluaisit kysyä Mikael Jungnerilta? Tai oikeastaan, mitä haluaisit, että me kysyisimme?

Haastattelu tehdään keskiviikkona 7. huhtikuuta ja toivoisimmekin kommenttejanne tai kysymyksiänne hyvissä ajoin ennen sitä. Kysymyksiä voi jättää joko tämän blogimerkinnän kommentteihin, Suomen Yleisradio -Facebook-sivulle tai lähettää Twitterin kautta. Twitteristä meidät löytää nimimerkeillä samuliyle ja maaritylefi. Valitsemme lukuisista saamistamme kysymyksistä kaikkein osuvimmat mukaan haastatteluun!

Haastattelu striimataan suorana tähän samaan blogiin, joten pääsette kuulemaan vastaukset (ja näkemään mokailumme) sensuroimattomana!

Lainaus

Mikael Jungnerin ajatuksia mediasta

Reija Hyvärinen — Thu, 10 Dec 2009 10:44:54 +0000

Lataa video: Jugnerin ajatuksia mediasta

Lainaus

Mikael Jungner: Viisautta maailmalta

narhija — Wed, 28 Oct 2009 12:35:30 +0000

Niin opiskeluni Stanfordissa kuin YLEn johtoryhmän tutustuminen Japanin mediamaailmaan sai osakseen julkista kiinnostusta. Nämä matkat ovat kuitenkin vain osa suurempaa kokonaisuutta.

Jo vuosia sitten toimme Yhdysvalloista huippukonsultin rakentamaan YLEn muutosopaskoulutusta. Kuluvan vuoden alussa käynnistyi High Potentials -koulutus yhteistyössä Aalto-yliopiston kanssa. Aalto-yliopisto kouluttaa viitisentoista yleläistä tulevaisuuden johtajaa modernin johtamisen, prosessijohtamisen, luovuuden johtamisen ja innovaatiojohtamisen saloihin.

Keväällä käynnistyi erillinen innovaatiovalmentajien koulutusohjelma. Noin 30 yleläisen kautta tuomme innovaatioajattelun osaksi jokaisen yleläisen päivittäistä työtä. Edinburghin tv-festivaaleille osallistui 12 yleläistä. Joukko olisi voinut olla suurempikin. Johtoryhmä on Japanin lisäksi käynyt ammentamassa oppia Lontoossa ja Yhdysvalloissa. Parhaillaan valmistellaan ensi vuodeksi uutta High Potentials -koulutusta yhteistyössä muutaman muun suomalaisen mediatalon kanssa. Stanfordin kanssa selvitetään mahdollisuutta pohjoismaisena yhteistyöhankkeena kouluttaa kymmenkuntaa YLEn kokenutta päällikköä räätälöidyllä kurssilla uuteen johtajuuteen ja strategiatyöhön. Johtoryhmästä on käyty Trainers Housen huippukoulutuksessa. Selvittelyssä on mahdollisuus kokeilla niin Harvardin kuin ranskalaisen Inseadinkin opinahjojen osaamista.

Miksi näin?

Perussyy on, että suomalainen media on kovin kangistunut niin uudessa mediassa, strategia-ajattelussa kuin johtamisessa. Oppia pitää hakea ulkomailta. Samalla haetaan yhteistä säveltä ja ymmärrystä siihen, miten YLEn kaltaisen organisaation pitäisi tulevaisuudessa toimia. Toki luomme myös verkostoja maailman visionäärien kanssa. YLEn rahoitus on tiukka ja tullee näillä näkymin tiukkenemaan entisestään.

Siksi YLEn vahvuudet on etsittävä strategiasta, uudesta johtamistyylistä, ketterästä organisaatiosta, intohimosta, innovaatioista ja inspiroivista kumppanuuksista. Näitä vahvuuksia joudumme etsimään maailmalta.

Stanfordissa kiinnitin huomiota kiinalaisten suureen määrään. Kiinalaisia virkamiehiä, yritysjohtajia, yrittäjiä ja akateemikkoja on Yhdysvalloissa koulutettavana huikeita määriä. Kiina haluaa nousta maailman kärkeen myös osaamisessa. Syksyllä rohkaisin useita suomalaisia huippuvirkamiehiä ja poliitikkoja hakemaan uusia ajatuksia Yhdysvalloista. Vastaus oli karu. "Ei uskalla, kun siitä voisi nousta kohu". Näinhän se menee. Viime sunnuntaina iltapäivälehden toimittaja soitti YLEn johtoryhmän Japanin matkasta. Ainoa aidosti kiinnostanut asia tuntui olevan lentolippujen hinta.

Lainaus

Mikael Jungner: Journalismista

narhija — Mon, 26 Oct 2009 07:51:28 +0000

Silminnäkijä -ohjelmassa esitettiin vakavia väitteitä pääministeristä. Vakavia olivat myös pääministerin vastaväitteet. Tällaisissa tilanteissa journalististen periaatteiden ja toimintatapojen merkitys korostuu. Tässä muutama havainto aiheesta.

YLE ei ole tässä asiassa osapuoli. Kovistakin syytöksistä huolimatta YLE ei ole ketään vastaan. Me teemme journalismia, vastaamme kysymyksiin, perustelemme ratkaisumme ja annamme samalla kaiken tarvittavan tilan ja kunnian meitä arvosteleville henkilöille ja argumenteille. Todellista riippumattomuutta on kyky kohdata avoimesti vastaan tuleva kritiikki.

Meillä on selkeät journalistiset vastuusuhteet. Ohjelmasisällöstä päätetään linjassa toimittajasta päätoimitusvastuussa olevaan. Yhtiön johto ei puutu journalismiin. Samalla YLEn johto kuitenkin turvaa journalistisen vapauden yhtiön toimittajille. Tämä takaa YLEn riippumattomuuden. On oikein, että toimitusjohtaja ei tiennyt etukäteen Silminnäkijä -ohjelmasta. On oikein, että toimitusjohtaja ei tunne lähdesuojan alaista aineistoa. On oikein, että mahdollisesta lisätiedon antamisesta päättävät journalistisesti vastuunalaiset henkilöt, ei toimitusjohtaja. Nämä asiat kuuluvat journalistisen päätöksenteon piiriin.

On sattuma, että maan hallitus on linjaamassa YLEn rahoitusta samaan aikaan pääministerin aiempaa toimintaa kritisoivan ohjelman jälkeen. Tämä sattuma osoittaa hyvin YLEn journalistisen riippumattomuuden. Ohjelmantekijöiden ei pidä ohjelmia tehdessään miettiä esimerkiksi YLEn rahoitusta tai omistajasuhteita. Ohjelmien teon taustalta on löydyttävä vain ja ainoastaan journalistiset periaatteet.

Monet ovat kysyneet YLE Uutisten ja Ajankohtaisohjelmien suhteesta. Ne on tarkoituksella organisoitu eri ohjelmistoalueisiin. Syitä on monia ja ratkaisusta voi toki olla toistakin mieltä. Olennaista on kuitenkin selkeät pelisäännöt. Molemmat organisaatiot käyttävät journalistista harkintaansa itsenäisesti.

Samalla on kuitenkin varmistettava, että eri toimitukset ovat tietoisia toistensa tekemisistä. Julkaisutavan, -järjestyksen ja -ajankohdan päättää viimekädessä kulloisenkin jutun omistaja.

Oma toimitusjohtajan tehtäväni on selkeä. Ensin varmistan, että ohjelmien teossa on noudatettu journalistisia laatukriteerejä ja sovittuja päätöksenteon muotoja. Tähän riittää tekijöiden ja vastuullisten sana. Toiminta YLEssä perustuu keskinäiselle luottamukselle. Tämän jälkeen toimitusjohtajan on tarvittaessa puolustettava ja tuettava jokaista yleläistä työssään.

Toimitusjohtajatuen antaminen ei kuitenkaan ole pääsääntö, se on harkiten käytettävissä vain kaikkein haastavimmissa tilanteissa. Pääsääntöisesti ohjelmantekijöitä tuetaan päätoimittajavastuulliselta taholta.

Lainaus

Jungnerin viihdelinja Tuomiolla

Matti Virtanen — Mon, 10 Aug 2009 13:02:32 +0000

Johanna Korhosen eurovaaliehdokkuus katkaisi Tuomion kevätkauden kuin kettu kanan lennon, mutta nyt vaalit ja niihin liittyvät karanteenit ovat ohi. Toisen tuotantokauden toiseksi viimeinen jakso "Pasilan markkinahäirikkö" nähdään tänään maanantaina 10.8.2009 TV2:ssa kello 22:05.

Joku voisi epäillä, että huhtikuussa kuvattu ajankohtaisohjelma on elokuussa auttamatta vanhentunut. Joku erehtyisi. Jaksoa valmisteltaessa meillä oli tiedossa, että Mika Lintilän työryhmä jättää ehdotuksensa Ylen rahoituksesta ja valvonnasta Tuomion nauhoitusten jälkeen. Niinpä meidän oli riideltävä aiheesta ns. yleisellä tasolla.

Miksi Yle on suututtanut kaupalliset kilpailijansa jakelemalla uutisia ilmaiseksi ja häiritsemällä siten mm. Suomen Tietotoimiston liiketoimintaa? Miksi Yle sijoittaa valtavia summia urheilun suurtapahtumiin, jotka voitaisiin aivan hyvin esittää myös mainoskanavilla? Miksi Yle tekee internetiin kaikenlaista turhan tuntuista tavaraa, jonka yhteys ohjelmiin on epäselvä? Aikooko Yle viihdelinjallaan taannuttaa suomalaiset aivottomiksi ajanviettäjiksi?

Osa Ylen kilpailijoiden viime vuosina esittämistä moitteista on ymmärrettäviä. Tuskin syyllistyn liikesalaisuuden paljastamiseen tunnustamalla, että monet Ylen asia- ja ajankohtaisjournalistit ovat katselleet urheilun ylivaltaa ja viihteellistymistä huolestuneina. Toisaalta juuri toimitusjohtaja Mikael Jungneriin kohdistunut kritiikki on mennyt ajoittain mauttomuuksiin. Ei hän tätä taloa kuitenkaan ihan diktaattorina pyöritä.

Jungnerin medianäkyvyys on sitä luokkaa, että joku voi kysyä pitääkö Ylen omien ajankohtaisohjelmien osallistua sen edistämiseen. No, ajankohtaisohjelmissa voidaan käsitellä joko tunnettujen ihmisten tekemisiä, jos ne koskettavat suuria kansanjoukkoja, tai sitten tuntemattomien ihmisten touhuja, joilla ei ole yhteiskunnallista merkitystä. Valinta on vaikea, koska ns. tavalliset ihmiset ovat usein mielenkiintoisempia kuin julkkikset. Mutta eivät aina; julkkiksillekin on annettava mahdollisuutensa. Jungner tarttui tähän tilaisuuteen ennakkoluulottomasti myöntämällä Tuomiolle haastattelun, jota molemmat osapuolet käyttävät todistusaineistona.

Tapio Liinojan tuomaroimassa Tohlopin tuomioistuimessa on tällä kertaa syyttäjän osassa Jan Erola, ja hänellä on todistajinaan päätoimittaja Matti Apunen Aamulehdestä sekä koomikko-toimittaja, mm. Nelosen B-Studiota vetänyt Lotta Backlund.

Yleisradion ja Jungnerin puolta pitää Johanna Korhonen. Hänen todistajansa ovat uutispäätoimittaja Jouni Kemppainen Ylen uutisista sekä emerituspäätoimittaja Erkki Laatikainen. Korhonen marssittaa todistajan aitioon myös yllätysnimen, joka ilmeisesti sai Helsingin Sanomat mainitsemaan, että Tuomio-ohjelmaa olisi tehty "puolitosissaan".

Höpsistä. Todellisuudessa Tuomiota on tehty puoliksi leikillään. Seuraavassa jaksossa kahden viikon kuluttua on syytettynä itse Urho Kekkonen. Hänen toimintaansa on useimmiten suhtauduttu totisesti, mutta UKK:n hahmon kirvoittama leikkimielisyys on lisääntymään päin.

Tuomion loppuratkaisu on totuttuun tapaan kirjaimellisesti katsojien käsissä. Jokainen voi äänestää syytetyn syyllisyydestä tai syyttömyydestä ohjelman aikana lähettämällä tekstiviestin numeroon 17176: Jos Jungner on mielestäsi syyllinen, näppäile viestiksi Tuomio 1 - jos hän on syytön, viesti on Tuomio 2 - äänestyspäätöstä voi perustella tämän palstan kommenteissa.

Matti Virtanen

tuottaja

P.S. Ohjelma on nähtävissä Yle Areenassa kuukauden ajan, eli syyskuun 9:nteen saakka.

Lainaus