Blogit - julkinen palvelu

Onnea Nuoret Leijonat – ja Ylen julkinen palvelu!

Reija Hyvärinen — Mon, 11 Jan 2016 07:42:37 +0000

Kirjoittaja on Ylen viestintäjohtaja.

Julkisesta palvelusta eli Ylen perustehtävästä puhuminen on joskus vaikeaa: puhuako Ylen monipuolisesta tarjonnasta vai lain määrittelemästä tehtävästä. Mitä ihmettä se julkinen palvelu oikein on?

Viime viikkojen urheiluesimerkki tarjoaa hyvän mahdollisuuden kertoa, mistä julkisessa palvelussa on kyse.

Ensiksi ja vielä kerran: onnea Nuoret Leijonat! Huikea joukkue tsemppasi MM-kultaan ja suomalaiset seurasivat nuoren joukkueen kasvutarinaa lumivyöryn lailla kasvavina tv- ja radioyleisöinä. Puljut, Laineet ja Kalapudakset ovat huipputyyppejä ja pelasivat unelmien turnauksen, mutta kansanilmiö tästä joukkueesta kasvoi nimenomaan Ylen julkisen palvelun ansiosta.

Viimeistään nyt on selvää, että tässä pienessä ja pohjoisessa maassa voi syntyä koko kansaa kohauttavia, yhteisiä elämyksiä ja ilmiöitä vain, jos Ylen julkinen palvelu tekee ilmiöstä ison ja koko Suomen kokoisen. Maksukorttien takana urheilu jää harvojen herkuksi ja näivettyy. Siellä junioripelit ennen pelattiin. Siellä myös kulttuuri kituu, jos elää ollenkaan. Maksukorttien taakse, varjoihin, sirpaloituu muukin yhteinen julkisuus, jos julkista palvelua ei ole.

Yhteinen julkisuus on juuri sitä, mitä viime viikkoina saimme kokea. Se on osallisuutta johonkin itseä isompaan. Lätkäjunnuista ollaan ylpeitä yhtä hyvin ruotsinkielisellä Pohjanmaalla kuin Pohjois-Karjalassa.

Kun me yleläiset iloitsemme nuorten MM-turnauksen huimista katsojaluvuista televisiossa, meidän kannattaa iloita nimenomaan lukusarjasta. Meidän kannattaa nähdä se ilmiö, joka alkoi joukkueen vaatimattomasti menneistä harjoituspeleistä vailla tv-näkyvyyttä, eteni välisarjan reilun miljoonan katsojalukuihin ja huipentui loppuottelun 2,4 miljoonan katsojan piikkiin.

Tärkeää on se, että Yle tavoitti turnauksen edetessä joka päivä uusia katsojia suomalaisia yhdistävän ilmiön äärelle. Yle tavoitti peli peliltä enemmän myös nuoria, naisia ja niitä Yle-kriittisiä suomalaisia, joilla ei ehkä muuten ole juuri mitään kontaktia Yleen.

Tarvitsemme siis jatkossakin urheiluoikeuksia kulttuuri- ja journalismisisältöjen rinnalle.

Ja vielä kiitos koko Ylen tiimille, joka huhki töitä turnauksen ajan, tv:ssä, radiossa ja Yle Areenassa. Loistavaa työtä. Meillä on töissä maailman parhaita ammattilaisia!

Lainaus

Sivistys, tasa-arvo ja yhteisyys – Ylen tehtävänä myös tänään

Ismo Silvo — Fri, 18 Dec 2015 11:32:19 +0000

Kirjoittaja on Ylen julkaisujohtaja.

Julkisen palvelun yleisradiotoiminnan juuret ovat liberaalin oikeusvaltion aatteessa. Julkisen palvelun radio luotiin aikanaan osaksi tasa-arvoista eurooppalaista oikeusvaltiota, ei osaksi muuta mediamarkkinaa. Maissa, joissa vahvaa oikeusvaltion aatteellista kasvualustaa ei ole, julkinen yleisradio kituu oman arvomaailmansa epävarmuudessa tai poliitikoiden kurituksessa.

Tunnetuin julkisen palvelun tehtäväilmaus on BBC:n luojan ja valistusmies John Reithin 1920-luvun tiivistys: inform, educate and entertain. Julkinen palvelu kasvoi valistusaatteesta. Se julisti ilmaisun vapautta, ihmisen kykyä tasavertaisiin moraalisiin tuntemuksiin, ja käsitystä ihmisestä itseään kehittävänä eettisenä toimijana. Nämä arvotavoitteet ovat yhä Euroopan yleisradioliiton EBU:n ydin.

Pohjoismaissa valistuksen radioaate sai hyvä vastakaiun ja se yhdentyi vahvaan kansansivistysaatteeseen. Kansalaisia tuli kehittää tiedoiltaan ja taidoiltaan tasapainoisiksi yhteisön toimijoiksi. Sivistysajatus ohjaa edelleen Ylen ohjelmistopolitiikkaa, ja pohjoismaisen julkisen palvelun yleisradiotoiminta on jatkumo valistuksen sivistysajattelulle.

Julkisen yleisradioaatteen ytimessä on kolme periaatetta: tasa-arvo, oikeus oman äänen kuulumiseen yhteisessä julkisuudessa sekä julkisen yhteisön oikeus määritellä viestinnän sisällöt riippumattomasti.

Tasa-arvo

Tasa-arvon periaate on kirjoitettu myös Yle-lain johtolauseeseen: Ylen pitää tarjota palveluitaan jokaiselle yhtäläisin ehdoin.

Tasa-arvon toteuttaminen on ankara ja velvoittava tehtävä. Ylen on aidosti ymmärrettävä ihmisten erilaiset käsitykset tietämisen, sivistymisen ja viestimisen tarpeista ja keinoista. Ihmiset ovat erilaisia ja se on arvokasta.

Kummallista kyllä, juuri tämä tasa-arvon palvelu on herättänyt kritiikkiä. Kun Yle pyrkii vastaamaan kansalaisten tasa-arvon oikeuteen, sitä moititaan markkinaosuusrohmuilusta tai pyrkimyksestä tavoittaa “kaupallisesti kiinnostavat” yleisönosat, kuten nuoret.

Ylen kyky tyydyttää eri ryhmien, nuorten tai varttuneempien, tarpeita voi olla riittämätön. Silloin on parannettava suoritusta, ei luovutettava. Tehtävärajaus, joka sulkisi kokonaisia ryhmiä pois julkisen yleisradiotoiminnan piiristä, hylkäisi tasa-arvon velvollisuuden ja käpertyisi pian elitismiin ja hyvin palveltujen ylivaltaan.

Yhteinen julkisuus

Julkinen palvelu on jokaisen osallisuutta yhteiseen julkiseen tilaan. Pirstoutuvassa ja globalisoituvassa maailmassa tämä on yleisradiotoiminnan tulevaisuuden kovin haaste.

Demokraattinen päätöksenteko tapahtuu edelleen kansallisesti. Se voi toteutua legitiimisti vain niissä rajoissa, joihin yhteinen julkinen tila yltää. Julkisen palvelun idea on, että jokainen saa tuntea itsensä osaksi yhteistä julkisuutta, edes hetkittäin. Se kertoo arvostuksesta, luo osallisuutta ja ravitsee kasvua julkisen yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi.Yhteisen julkisuuden luominen edellyttää riittävää suuruutta. Laaja tehtävä mahdollistaa sen, että Yle voi tarjota mahdollisimman monelle osallisuuden ja näkyvyyden yhteisessä julkisuudessa.

Luottamus Yleen – ja koko yhteiskuntaan – säilyy ja kasvaa tästä kokemuksesta.

Yhteisön määräysvalta

Julkisessa yleisradiotoiminnassa yhteisö itse määrittää kertomuksiaan. Yleisradio on tietoa ja tarinoita, jotka yhteisö kokee tärkeiksi ja tarpeellisiksi kertoa. Kyse ei ole siitä, mikä on julkisen palvelun rooli viestintämarkkinoilla, vaan kyse on yhteisen julkisuuden roolista kulttuurissa ja demokratiassa.

Yle on vaikuttavin työkalu, joka suomalaisella viestintä- ja kulttuuripolitiikan päättäjällä on käytössään. Julkista yhteisöä Suomessa edustaa kansan valitsema eduskunta ja sen valitsema hallintoneuvosto. Yleisradio-aatteen näkökulmasta yhteisön kontrolli on järjestetty meillä tyylikkäästi. Käytännössä Yleä koskeva sääntely ja tehtävänanto edellyttävät eduskunnan yhteistä tahdonilmaisua. Eurooppalaisessa vertailussa Yle onkin sisaryhtiöidensä joukossa vähiten ”hallituksen radio”.

Lähiaikojen merkittävä kysymys on, haluammeko me Suomessa viedä tämän julkisen palvelun idean myös tulevaisuuteen.

Lainaus

Turha huoli, herra Hakkarainen

Janne Yli-Äyhö — Mon, 23 Nov 2015 09:56:11 +0000

Janne Yli-Äyhö on Ylen tuotantojohtaja.

Kansanedustaja Teuvo Hakkarainen kertoi marraskuun alussa huoliaan yleläisten kortinpeluusta. Lausunto oli repäiseväksi tarkoitettu. Tietenkään se ei kuvaa meitä.

Kansanedustaja Hakkaraisen kommenttia voisi ajatella kuitenkin muistutuksena siitä, että julkisena, verorahoitteisena toimijana meidän Ylessä pitää jatkuvasti kehittää tehokkuuttamme.

Aiemmat ansiot eivät tarkoita, että tämä työ olisi ohi. Toimintaa pitää parantaa jatkuvasti ja yleläiset ovatkin monessa kohtaa osoittaneet kykynsä uudistua ja kehittää alaa ja työtä, niin että meihin käydään tutustumassa pitkin Eurooppaa ja muuta maailmaa. Esimerkkeinä voisi mainita tiedostopohjaisen, digitaalisen ohjelmatuotantoprosessin, automaation käytön uutisstudiossa ja mittavan Sotshin olympialaistuotannon toteutuksen etänä Pasilasta käsin. Olemme myös purkaneet ylimääräistä tuotantokapasiteettia ja hankkiutuneet turhista seinistä eroon.

Mitä voisimme vielä tehdä? Uusi teknologia antaa mahdollisuuksia toteuttaa asiat uudella tavalla. Ylen ammattilaiset valjastetaan miettimään, miten parhaat käytännöt viedään kaikkeen toimintaan. Jokainen meistä tietää, että on asioita, jotka eivät toimi niin kuin pitäisi. Nyt niihin on syytä tarttua.

Uudet toiveet Ylen sisällöille ja samanaikaiset kustannuspaineet pitävät meidät kiireisinä. Voimmeko löytää keinoja, joilla voimme valmistautua tuotantoihin paremmin, virtaviivaistaa tekemistä ja näin vähentää hukkaa? Voimmeko vähentää ylitöitä paremmalla suunnittelulla? Hankimmeko oikean kokoisia tuotantovälineitä ja teemmekö tuotannot oikean kokoisina? Jos uutisissa halutaan lisää kevyttä ja ketterää videotuotantoa, niin mikä on raskaan tekniikan oikea määrä?

Monella toimialalla on otettu käyttöön jatkuvan parantamisen periaatteet ja ketterät menetelmät. Nämä sopivat myös mediayrityksen kehittämiseen. Se on usein niin sanotun maalaisjärjen käyttöä. Apuna voi käyttää yksinkertaisia työkaluja. Pidetään paikat järjestyksessä, visualisoidaan toiminnan ohjaaminen ja mittarit, kokeillaan ja edetään uusissa asioissa reippain askelin, vakioidaan tehtävä työ, analysoidaan systemaattisesti työnkulut ja laitetaan hihat heilumaan.

Lainaus

Ylen sivistystehtävä on tärkeämpi kuin koskaan

Ville Vilén — Mon, 21 Sep 2015 06:38:40 +0000

Ville Vilén on Luovat sisällöt -yksikön johtaja.

Sivistys on vaikea sana. Sille ei ole juurikaan vastineita muissa kielissä ja se herättää mielleyhtymän tyhmästä kansasta, jota viisaampien täytyy sivistää.

Sivistyksen kantasana on civis eli kansalainen, mutta sivistys on muutakin kuin tiedon kaatamista kansalaisen tyhjään päähän. Siihen kuuluu myös avarakatseisuus, henkinen kasvaminen ja sydämen sivistys.

Ylellä on laissa määritelty sivistystehtävä. Yhtiön tulee ohjelmistossaan ottaa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat sekä tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen.

Laki on viisaasti kirjoitettu ja sanat ovat painavia. Se, miten tehtävää toteutetaan tässä ajassa, riippuu tietenkin tulkinnasta ja tulkitsijasta. Suomessa yleisradiolaki on kirjoitettu monia naapurimaitamme väljemmäksi, joten on selvää, että erimielisyyttä tulkinnasta syntyy.

Tulkitaanpa Ylen sivistystehtävää miten tahansa, siinä on syvä inhimillisyyden pohjavire. Ihmisen arvostaminen on myös yksi yhtiön arvoista.

Yhtiön arvoihin kuuluu myös riippumattomuus. Se tarkoittaa sellaista journalistista otetta, jossa ei oteta puolia vaan tarjotaan foorumi tärkeimpien asioiden käsittelylle ja haastetaan käsittelijät.

Journalisti ei voi tehdä työtään uskottavasti olemalla vahvasti jotakin mieltä asioista, jotka eivät ole faktoja vaan mielipiteitä. Tässä meidän täytyy olla erityisen tarkkoja. Esimerkiksi maahanmuuttoa koskevassa keskustelussa mielipiteet, arvot ja faktat ovat sekoittuneet pahasti ja sosiaalinen media hämmentää soppaa

Ylen sivistystehtävä on tärkeämpi kuin koskaan.

----

Tutustu Yle-lain määrittelyyn Ylen tehtävästä.

Lainaus

Hätäapu-Yleä ei Suomi tarvitse

Ismo Silvo — Tue, 08 Sep 2015 06:31:28 +0000

Ismo Silvo on Ylen julkaisujohtaja

Suomi keskustelee jälleen Ylen roolista ja resursseista. Hyvä niin. Julkisen palvelun elinvoima kumpuaa yhteisönsä kiinnostuksesta. Kansallinen keskustelu on julkisen palvelun menestyksen ravinto ja kehityksen valo!

Kuten muihinkin aatteisiin, suhtaudutaan julkisen palvelun yleisradioaatteeseen usealla tavalla. Keskustelussa esiintyy muutama perustapa ymmärtää Ylen rooli. Minä luokittelen nämä suhtautumistavat kolmeen aatemalliin: yhteisen julkisuuden Yle, kulttuuripoliittinen Yle ja hätäapu-Yle. Nämä ovat kuin kolme sisäkkäistä venäläistä puunukkea, ensimmäinen laajimpana ja muut pienenevästi sen sisällä.

Yhteisen julkisuuden yle-aatteen idea perustuu ihmisten tasa-arvoon yhteiskunnan ja kulttuurin jäseninä. Kaikkien on voitava kokea, edes hetkittäin, itsensä osaksi julkista yhteisöä. Kaikilla on oikeus tulla kuulluksi, nähdyksi ja osallistua julkiseen keskusteluun. Tässä yhteisessä julkisuudessa demokratia tekee päätöksiään ja synnyttää arvostuksiaan.

Yhteisen julkisuuden yle-aate ei lähtökohtaisesti vilkuile sivuille eikä katso mitä muu mediamarkkina tarjoaa. Yhteisö määrittää, millaista viestintää ja kulttuurisisältöä tuotetaan. Tällaisen Ylen tavoitteenasettelu on poliittista, ja tämän yle-aatteen mukaan hyvin toimiva julkinen palvelu on osa hyvin toimivaa julkista demokraattista yhteiskuntaa.

Kun tämä uloin kuori kierretään auki, sisältä löytyy kulttuuripoliitinen yle-aate. Se on toinen tapa ymmärtää Ylen tehtävä. Se on edellistä suppeampi, eikä se olisi kaikkien Yle. Se ei tavoittele korkeita demokratian ja tasa-arvon ihanteita, vaan tarjoaa yhden keinon hoitaa kansallista media- ja kulttuuripolitiikkaa. Yle on tässä ajattelussa veroin rahoitettu elinkeino- ja toimialapoliittinen instrumentti, jolla tuotetaan suomalaista mediasisältöä ja kulttuuria. Yle on tietyn suuruinen poliittisesti päätetty huoltovarmuusinvestointi suomalaiseen kulttuuriin.

Sisimpänä pienimpänä puunukkena on hätäapu-yle. Julkisen palvelun tehtävänä on tämän näkemyksen mukaan tehdä se, mikä kaupallisesti toimivalta medialta jää tekemättä. Demokraattinen yhteisö luovuttaa Ylen toimeksiannon poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle. Yle varmistaa sen, että kaikki tarpeellinen viestintä minimissään tulee tarjotuksi. Näin Yle hätäapuna tai mediakentän hengenpelastajana valvoo, että mikään välttämättömäksi katsottu mediapalvelu ei kokonaan häviä upoksiin.

Tämän aatteen Yle olisi kuin erikoiskirjasto, joka tarjoaa spesialiteetteja pienelle joukolle, jos kaupallinen media onnistuu hyvin, ja hätäapua suuremmalle joukolle, jos kaupalliset ajat ovat huonot. Hätäapu-yle ei ylety tavoittamaan yleistä ja yhtäläistä julkisuutta. Missään Länsi-Euroopan demokratiassa ei tällaista julkisen palvelun mallia ole valittu.

Suomi on valitsemassa itselleen sopivinta Yle-ratkaisua. Tähän saakka on päädytty valitsemaan yllä olevista ensimmäinen, yhteisen julkisuuden Yle. Yhteiseen julkisuuteen perustuvalla toimeksiannolla on kyetty saamaan käytännössä koko suomalainen yhteiskunta julkisen viestintäyhteisön piiriin. Samalla Yle on kanavoinut varoja suomalaiseen kulttuurituotantoon enemmän kuin mikään muu yksittäinen toimija. Lisäksi on voitu varmistaa erityispalvelut, joita kukaan muu toimija ei ole tuottanut.

Yhteisen julkisuuden yle-aatteen juuret ovat liberaalin oikeusvaltion ideassa. Julkinen palvelu synnytettiin aikanaan osaksi tasa-arvoisten ihmisten oikeusvaltiota, ei osaksi mediamarkkinaa. Eurooppalaiset demokraattiset oikeusvaltiot ovat kerta toisensa jälkeen päätyneet tämän mallin taakse. Kun katsoo maailmaa ympärillämme, en voi kuin todeta, että nyt jos koskaan tätä Yle-aatetta on tarve ja velvollisuus viedä tulevaisuuteen.

Lainaus

Yle on Suomen kokoava voima

Gunilla Ohls — Wed, 02 Sep 2015 05:32:04 +0000

Gunilla Ohls on Ylen strategiajohtaja.

Yle on aina vienyt mediaa uuteen aikaan ja vuosikymmenten jalanjäljet ovat vaikuttavat. Jaetut, yhdessä koetut hetket ovat lähes yhdeksänkymmenen vuoden ajan muokanneet kansakuntaamme. Ja jokainen meistä kantaa Yle-muistoja mukanaan.

Kun internet murtaa olemassa olevat rajat, niin kansalliset kuin teknologiset, olemme jälleen uuden edessä. Sekä media-ala että koko yhteiskunta joutuvat miettimään, miten tästä selvitään.

Sanomalehtien digitulojen kasvu korvaa vain osan niiden printtitulojen menetyksestä. Uutisten tapakäyttö murenee samalla kun sosiaalisen suosittelun merkitys kasvaa. Uudet alalle tulijat, kuten YouTube ja Netflix, ovat vakava uhka perinteisten televisioyhtiöiden ansainnalle. Esitysoikeuksista kilpaillaan uusien globaalien toimijoiden kanssa. Suomessa kaiken lisäksi talouden jatkuva taantuma lisää kaupallisten mediayhtiöiden ahdinkoa. Viikoittaiset uutiset irtisanomisista ja uusista fuusioista vetävät hiljaiseksi.

Anssi Vanjoen johtama työryhmä pohtiikin syksyn kuluessa suomalaisen median toimintaedellytyksiä. Ensi vuonna liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner saa erillisen selvityksen Ylen tehtävästä ja roolista. On hyvä, että median tilannetta tarkastellaan laaja-alaisesti ja monesta näkökulmasta.

Samalla on tärkeää vaalia vuosien aikana rakennettuja, ainutlaatuisia arvoja ja toimintatapoja. Yle on poliittisesti ja kaupallisesti riippumaton ja läsnä sekä maailmalla että koko Suomessa. Ylellä on valtavat arkistot ja tekninen osaaminen toteuttaa suuria tuotantoja ja tapahtumia. Ylellä on monta tietä suomalaisten sydämiin. Näistä elementeistä Ylen merkityksellisyys on rakentunut.

Mikä on Ylen tulevien vuosien suunta? Viimeaikaiset uudistukset, kuten Vaaligalleria, Uutisluokka, Yle Tunnus ja Yle Folk ovat hyviä esimerkkejä tulevasta. Ylen oikeutus tulee suomalaisten hyvästä palvelemisesta. Tämä ei hoidu juhlapuheilla ja korulauseilla, vaan teoilla, joilla on merkitystä.

Digitaalisuus tarjoaa mahdollisuuksia tehdä entistä koskettavampaa ja vaikuttavampaa sisältöä. Ylen tarjoama julkinen palvelu on tässäkin ajassa jokaisen suomalaisen oikeus. Olisi outoa ajatella, että Yle ei tämän päivän myllerryksessä kaikin voimin pyrkisi vastaamaan suomalaisten uusiin tarpeisiin.

Yle ottaakin tulevaisuuden haasteet rohkeasti vastaan. Aiomme edelleen olla Suomen kokoava voima. Mitä enemmän ihmisten mediankäyttö sirpaloituu ja yhteiskunta moninaistuu, sitä haastavampi tämä tehtävä on. Mutta kansakuntamme tarvitsee ehkä kipeämmin kuin koskaan liimaa ja yhteen hitsaamista. Lupaamme tehdä kaikkemme, että suomalaisilla jatkossakin on yhdessä koettuja hetkiä ja mahdollisuus kuulua yhteen.

Olemme koko kansan Yle ja haluamme että jokainen suomalainen kokee Ylen omakseen. Tämä ei tapahdu itsestään, eikä pelkästään perinteisillä sisällöillä ja perinteisten televisio- ja radiokanavien voimin. Mahdollisuudet kuluttaa ja itse tehdä mediasisältöjä milloin ja missä vaan, vaativat Yleltä perinteisten toimintatapojen radikaalia muuttamista.

Ilman läheistä vuorovaikutusta suomalaisten kanssa, ilman merkittävää palvelukehitystä ja ilman yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa kasvava joukko suomalaisia uhkaa jäädä ilman henkilökohtaista suhdetta Yleen. Vastuumme on tehdä parastamme, jotta ihmiset kokevat saavansa vastinetta rahoilleen.

Suomi ansaitsee jatkossakin moniäänisen ja laadukkaan mediatarjonnan kansalaisilleen. Ylellä on tässä selkeä missio. Haluamme olla ihmisten Yle, hyvä kumppani suomalaisten asialla.

Lainaus

"It is innovative. It experiments. It connects with the local creatives." - But there are still things to do.

Hans Laroes — Thu, 28 May 2015 10:22:16 +0000

Hans Laroes is Project leader PSM values review / EBU.
twitter: @hanslaroes

So, what does it means when you open the doors and say: come and take a look? Check our performance and organization. Tell us what we are doing wrong and what we are doing right?

In my opinion: you have an open mind, and you are strong enough to face criticism.

This is what Yle did, engaging in the Public Service Media Review.

It is a consequence of the promises Yle made to society, together with all the other members of the EBU in the declaration “Empowering Society”.

But these promises should be followed-up and checked. This is the basis for the Review.

Experienced outsiders from other broadcasters in countries, were invited to perform the check. To do this so-called peer-review.

The basic idea is: every Finn owns her or his public broadcaster. They pay for it. So it better be good and innovative. A vital part of the national economy and creative industry. Reaching everyone within society.

This is especially important when the global brands take control. Netflix, HBO, Google, they seem to be sexy and cool. But not Finnish. Yle is. It is innovative. It experiments. It connects with the local creatives. It brings Finnishness to Finland. It talks the languages of the country.

We (those outsiders) came up with recommendations to further strengthen Yle’s performance.

We especially suggested Yle to focus more on diversity; this could be done much better. And we wanted Yle to go into more partnerships with the civil society. To start creating an agenda for cooperation, also with the (regional) newspaper industry.

We were impressed by innovations like the news-app and appreciated an experiment like Kioski. It shows how important it is for an organization like Yle to go and think digitally.

In the end we all were convinced: Yle strives to be a better broadcaster every year. Most important: adds value to society.

Yle should not be applauded for that. It’s what they are there for. But it is very important to know, and to be proud of: Yle delivers.

Yle: PEER-TO-PEER REVIEW ON PSM VALUES

Yle on laadukas ja moderni julkisen palvelun toimija

Lainaus

Arvokasta elämää

Mari Tähjä — Fri, 17 Apr 2015 07:36:24 +0000

Mari on asiantuntijatyössä Ylen strategiaosastolla.

Kuinka moni meistä ajattelee päivittäin arvojaan? Ja osaammeko elää niiden mukaan?

Palasin juuri kahdeksan kuukauden vuorotteluvapaalta töihin hyvillä mielin. Maailmankuvani oli asettunut uusiin mittasuhteisiin, olennainen erottunut tarkaksi hälinän keskeltä. Olen kerrannut ja päivittänyt omat arvoni.

Myös Yle pohtii uusia mahdollisuuksia yhteiskunnallisen arvonluontiin.

3 näkökulmaa, 6 roolia

Ylen strategiaosasto ja muutostoimisto Wevolve tekivät viime syksynä selvityksen Ylen yhteiskunnallisen arvonluonnin uudet mahdollisuudet.
Työssä määriteltiin kolme uudenlaista tapaa luoda yhteiskunnallista arvoa:

Ylen tulisi tuottaa

avoimesti ja yhteistyössä palveluita ja sisältöjä, joilla on yhteiskunnallista merkitystä
tarjota uudenlaisia alustoja yhteistyölle sekä ohjata niiden käyttöä yhteiskunnallisesti merkittävien aiheiden käsittelyyn
mahdollistaa yhteiskunnallisesti merkittävää toimintaa avoimesti jaettujen resurssien ja mediatyökalujen avulla.

Tämän lisäksi työn tuloksena luotiin kuusi uutta roolia. Näissä mahdollisissa rooleissa Yle voisi luoda yhteiskunnallista arvoa aiempaa runsaammin ja laajemmin.

Ylen tulisi olla

suomalaisen yhteiskunnan suunnannäyttäjä
aktiivinen ja ratkaisukeskeinen muutosvoima
vaihtoehtoisten ja monipuolisten näkökulmien edistäjä
avoimen demokratian ja kansalaisyhteiskunnan mahdollistaja
media-alan kehittäjä ja rakentaja
luovien yhteisöjen ja ihmisten voimaannuttaja.

Mitä tämä oikeastaan tarkoittaa? Ja kuinka paljon Yle on jo nyt tätä kaikkea?

Arvokkaita sisältöjä

Minulle Yle Puheen Emilia Kukkalan ensimmäinen ohjelma talouskasvusta ja sen vaihtoehdoista oli riemastuttava kokemus.

Samaan aikaan, kun media kantoi huolta perinteisestä markkinataloudesta ja sen olemattomasta talouskasvusta, kertoivat Parecon Finlandin puheenjohtaja Antti Jauhiainen ja talouskulttuurin tutkija Paavo Järvensivu Aalto-yliopistosta vaihtoehtoisia näkemyksiä osallisuustaloudesta ja degrowth-ajattelusta.

On siis olemassa vakaata uskoa sen kaltaiseen talousajatteluun, joka tähtää onnellisuuden ja hyvinvoinnin lisäämiseen ei-kulutuksellisin keinoin: jakamalla työtä, kuluttamalla vähemmän, käyttämällä aikaa taiteeseen, musiikkiin, perheeseen, kulttuuriin ja yhteisöön.

Virkistävä näkökulma, joka voimaannutti kuulijaa muistuttamalla erilaisista arvoista ja tavoista toimia!

En myöskään usko, että kukaan, joka sattui näkemään kodittoman Miskan Kioskin haastattelussa, voi enää ohittaa rautatieasemalla yksinäistä, hieman suttuista istujaa niin, ettei sisältä vihlaise.

Ylen toimittaja Rakel Liekki mahdollisti alkuvuodesta Kioskin lähetyksessä sen, että nuori koditon sai tarinansa kerrottua tavalla, jossa katsojan piti pinnistellä oman todellisuutensa läpi, jotta pystyi kohtaamaan tiedon elämän epätasa-arvosta Suomessa.

Ylen, Suomen elokuvasäätiön ja Avekin yhteistyönä toteutettu Susanna Kuparisen ja Jari Hanskan minidokumenttisarja Porttikielto Poriin oli puolestaan hämmentävän hieno ja vähintään yhtä epämukava kokonaisuus. Minidokumenttisarjan toteutus, aiheet ja henkilöt; niin tekijät, haastateltavat kuin kulisseissa häärääjät, toimivat tavoilla, jotka kolkuttelivat arvomaailmaa monelta suunnalta. Halusin kysyä, voiko näin tehdä, mutta en ollut ihan varma, kenelle kysymyksen osoittaisin.

Ymmärrystä elämästä ja yhteiskunnasta

Nämä esimerkit Ylen sisällöistä oli helppo löytää, sillä ne peilaavat omaa arvomaailmaani tai testasivat sen kestävyyttä. Koen, että Ylellä on jo rooli yhteiskunnassa ja arvonluonnissa, kun se tarjoaa leveän kaistaleen ymmärrystä elämästä ja yhteiskunnastamme.

Wevolven mukaan yhteiskunnallisesta arvonluonnista on tulossa yleisesti hyväksytty ja odotettu tapa määritellä yritysten ja organisaatioiden toiminnan lähtökohtia ja tavoitteita.

Olisiko tarina julkisen palvelun tehtävästä helpompi pukea sanoiksi ja teoiksi, jos ottaisimme lähtökohdaksi ja tavoitteeksi yhteiskunnallisen arvonluonnin ja arvojen kohtaamisen, puolesta ja vastaan? Se herättää ja aktivoi. Ja jos hyvin käy, sillä voi muuttaa maailmaa.

Lainaus

Yle haluaa olla yhteiskuntaa koossa pitävä voima - miten sitä mitataan?

Tuija Aalto — Wed, 11 Mar 2015 13:01:04 +0000

Ylen tiedottaminen omasta taloudestaan jakaa edelleen kansalaisten mielipiteitä. Noin puolet (49 %) pitää tiedottamista läpinäkyvänä ja noin kaksi viidesosaa (41 %) on päinvastaista mieltä tästä asiasta (ks. Ylen Arvo suomalaisille -tutkimuksen raportti). Olin puhumassa tiistaina Helsingin yliopiston Avoimessa yliopistossa 10.3. 2015. Viestintäkentän ajankohtaiset ilmiöt -luentosarjassa.

Luennon aiheena oli "instituutio muutoksessa". Lopussa listaankin, mikä muuttuu, ja toisaalta mikä ei muutu.

Muuttuu

Vastaanotto kohti henkilökohtaisia laitteita ja yksilöllistyvää käyttöä
Sisältö & kerronta kohti monimediaisia konsepteja ja transmediaisuutta
Julkaiseminen kohti temaattisia paketointeja ja kuratoituja kokonaisuuksia
Toimintatapa kohti avoimuutta ja verkostoja

Ei muutu

Ylen pyrkimys tehdä tärkeistä asioista kiinnostavia
Ylen pyrkimys olla yhteiskuntaa koossa pitävä voima – monimuotoisuuden johtamisella kohti erilaisten yhteisöjen osallisuutta.

Osallisuuden mittaaminen?

Meitä kiinnostaa kehittää asiakkuusymmärrystä siihen suuntaan, miten sitoutuneet yleisöt saavat aikaiseksi toimintaa, joka synnyttää yhteiskunnallista arvoa. Siksi kaikenlaiset hyvät esimerkit vaikuttavuusarvionnista ovat nyt tervetulleita vaikkapa kommenttina tähän kirjoitukseen.

Demokratian edistämisessä nyt tietenkin kaikkein ajankohtaisinta olisi saada jokainen äänestyskelpoinen kansalainen äänestämään eduskuntavaaleissa. Siinäpä yksi iso onnistumisen mittari: äänestysprosentti. Sen mahdollisesta nousemisesta ei kuitenkaan mikään yksi tiedotusväline voi yksin ottaa kunniaa. Parhaimmillaan yhteiskunta onkin moniäänisenä.

PS. Ylen vaaligalleriaan saatiin 90 % kansanedustajaehdokkaista.

Lainaus

Ydinvelvoitteemme: tasapuolinen saatavuus

Ismo Silvo — Mon, 16 Feb 2015 06:55:03 +0000

Ismo Silvo on Ylen julkaisujohtaja.

Ylen strategia merkitsee muutoksia Ylen tarjontatapaan. Ylelle on tärkeää, että muistamme näisssä muutoksissa Yle-lain velvoitteet. Haluamme säännöllisesti kerrata, mikä on julkisessa palvelussa olennaisinta.

Minusta yksi tärkeimpiä julkisen palvelun velvoitteita on lain vaatimus tuoda Ylen palvelut jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Tämä perustuu tietysti ajatukseen, että jokainen suomalainen on julkisen viestintäyhteisön tasa-vertainen jäsen.

Nyt kun panostamme verkkopalveluihin eli laajakaistan kautta saataviin palveluihin, edistämmekö tasa-arvoa ja yhtäläistä saatavuutta? Vai syrjimmekö heitä, joilla ei syystä tai toisesta ole verkkoliittymää?

Saamme tämän vakavan kysymyksen jatkossa usein vastattavaksemme.

Laki ja laajakaistajakelu

Suomessa ja Ylessä on aina ajateltu, että yhtäläinen saatavuus toteutuu yleisradioverkon avulla. Kuulemme näkemyksiä, että vain tämä verkko kykenee tosiasiassa toteuttamaan Ylen palveluiden yhtäläisen saatavuuden. Sehän saavuttaa käytännössä kaikki kotitaloudet, laskennallisesti yli 99,9 %.

Mitä Yle-lakimme sanoo laajakaistajakelusta? Lain tärkein pykälä (joka pääosiltaan laadittiin alun perin vuoden 2002 lakiversioon) kuuluu:

”Yhtiön tehtävänä on tuoda monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkisen palvelun sisältöpalveluja voidaan tarjota yleisissä viestintäverkoissa valtakunnallisesti ja alueellisesti.”

Hallituksen perusteluissa lain tarkoituksista (HE 241/2001 vp) käy varsin selvästi ilmi, mitä ajateltiin, kun tätä pykälää vuonna 2002 muotoiltiin. Jo silloin internetin vyöry oli selvää. Oheispalveluilla tarkoitettiin ohjelmien kyljessä lähetettäviä erityisryhmille suunnattuja palveluita – siis erityisesti ohjelma- ja äänitekstityksiä. Lisäpalveluilla tarkoitettiin ohjelmiin liittyvää lisäinformaatiota. Käytännössä nykytermein ohjelmien internet-sivustoja.

Mutta tuo lainkohta ”…ja muita julkisen palvelun sisältöpalveluita..” on sellaisenaan hiukan erikoinen. Mitä nämä muut sisältöpalvelut ovat?

Teksti on tarkoituksella, viisaasti ja kaukonäköisesti ajateltu linjaus. Lain perusteluissa kerrotaan muiden sisältöpalveluiden selvästi tarkoittavan, että Yle voi tarjota radio- ja televisio-ohjelmapalveluitaan enenevästi muissa kuin ”perinteisissä televisio- ja radioverkoissa”. Siis sellaisia palveluita, joita aiemmin on levitetty yksinomaan yleisradioverkkojen kautta. Ei näiden samoja sisältöjä tarvitse olla, ja ne saavat olla ihan oikeita televisio- ja radiopalveluita. Aivan kuten nyt tarjotaan ”vain Areenassa” -ohjelmia, tai av-mediaa sisältäviä uutissivustoja tai jatkossa ”vain Areenassa” -paketteja ja -kanavia.

Yle voi siis lain mukaan jakaa palveluitaan yleisradioverkkojen ja yleisten viestintäverkkojen kautta. Kunhan yhtäläinen saatavuus peruspalveluissa toteutuu. Edellisen jakelun maksaa Yle osana omia kustannuksiaan, jälkimmäisen jakelun maksaa kuluttaja laajakaistaliittymämaksussaan. Tämä ero ei mielestäni ole ratkaiseva Yle-lain edellyttämän yhtäläisen saatavuuden kannalta. Myös antennijakelun varassa oleva kuluttaja joutuu maksamaan erilaisia antenneihin, vahvistimiin, johdotuksiin jne. liittyviä ”tilaajakustannuksia”.

Laajakaista tavoittaa ja ei tavoita

Tasavertaisuuden kannalta on kuitenkin olennaista on, että antenniverkon ohella kuluttajalla on tosiasiallinen mahdollisuus saada riittävän nopea laajakaistaliittymä. Ja että sellaisen hankintakustannukset eri puolilla maata eri kuluttajille ovat jokseenkin yhtäläiset. Tähän tähtää maamme laajakaistapolitiikka, jota myös Yle määrätietoisesti tukee.

Markkinakilpailu lienee jo huolehtinut hintojen kohtuullisuudesta, mutta nopeuksissa haja-asujat jäävät jälkeen. Jos kuluttajan nykyoikeus saada käyttöönsä lakisääteisenä yleispalveluna meganen liittymä olisi samalla myös tosiasiallinen maksimikapasiteetti merkittäville kuluttajaryhmille, ei yhtäläinen saatavuus toteutuisi.

Ylen on tulevina vuosina käytännössä vaikea merkittävästi laajentaa näitä ”vain verkossa” kulkevia televisio- ja radiopalveluita, ennen kuin suorituskykyinen, kohtuuhintainen tilaajaliittymä on maamme joka hehtaarilla. Toisaalta laajakaistaliittymä on myös jossain määrin antenniliittymää tasa-vertaisempi: se mahdollistaa Ylen palveluiden saatavuuden moninaisimmissa arjen käyttötilanteissa. Laajakaistayhteys kulkee verovelvollisen mukana, eikä saatavuus jää jumiin antennitöpseliin.

Yle haluaa katsoa kansalaisten tasa-arvon perään ja tunnustaa kotitalouksien realiteetit. Koko kansan Ylen on vaikea edetä vain nopeimpien mukana. Ylen odotetaan puolustavan kansalaisten tasavertaisuutta ja tämän vuoksi Yleä arvostetaan. Uskon myös, että Yle toiminnallaan luo painetta ja edistää tasa-arvoisen laajakaistasaatavuuden tosiasiallista toteutumista.

Yle-lain oikeutus tarjota vain laajakaistaverkossa kulkevia palveluita on kuitenkin jo olemassa.

Lainaus