Helsingin musiikkitalon karmeat kahvilahinnat

laitinen_yle — Thu, 01 Sep 2011 08:39:43 +0000

Helsingin musiikkitalon hienon avajaistilaisuuden juhlavierashumussa harva ajatteli arkipäivää. Musiikki soi ja ilmaistarjoilu toimi, mutta arki koittaa.

Musiikin ystävänä kiirehdin heti katsomaan musiikkitaloa kun sen ovet ja kahvila avautuivat 1.9. 2011. Kahvilan (Restel hoitaa) hinnat olivat järkytys. Kahvikuppi a´2,50 € ja ilmalla kohotettu pulla a´3 €. Siis yhteensä 5,50 €. Tosin santsikupin olisi saanut, mutta eihän kahvia juomalla juoda, tulee huono olokin.

Uteliaana minua kiinnosti mitä kahvi maksaisi illalla konserttien yhteydessä. Peräti 4 (neljä) euroa kuppi! Järjetön hinta, miten lie hinnoittelija ollut järjissään tai hurahtanut liika ahneeksi. En tosiaankaan ole kahvilan tuleva asiakas enempää päivällä ja varsinkaan illalla

---------------------------------------.

Päivitys edelliseen 16.9. 2011:

Konsertin väliajan kahvikupin hintaa oli nyt laskettu 3:een euroon asiakkailta tulleen kritiikin takia. Hinta on kuullemma kahviannokselta eli santsikupin saisi. Käytännössä se on mahdotonta, sillä ruuhkan takia 20 minuutin väliaika riittää nipin napin siihen, että pääsee tiskille edes jotakin ostamaan.

---------------------------------------

Restel voi pitää hintansa, mutta minä eläkeläisenä pidän rahani. Sellaista markkinatalous on.

Ravintolan hintoihin en vielä päässyt tutustumaan, koska ravintolaa ei ollut avattu. Kovin kallis senkin arvelen olevan.

Näin alussa monet firmat varmaankin vievät asiakkaitaan musiikkitaloon ja maksavat mikä pyydetään. Se on tuloksesta/verotuksesta pois ja vähennyskelpoista. Alussa ahne hinnoittelu voi kannattaa, mutta pidemmällä tähtäimellä (pitkässä juoksussa?) ei.

Musiikkitalosta, joka on tarkoitettu kaiken kansan, varakkaiden ja vähemmän varakkaiden, musiikki- ja tapahtumapaikaksi tulee luotaantyötävä, ylätason kuva. Vain varakkaille ja firmoille. Eihän siinä näin pitänyt käydä, eihän?

Ravintolatarjoilu on musiikkitalossa ulkoistettu ja Restel toimii kuten toimii. Kaikki vaikuttaa kuitenkin kaikkeen haluttiinpa sitä tai ei. Ehkä musiikkitalon johtaja Helena Hiilivirta voisi joskus illalla ostaa ihan omalla rahalla neljällä eurolla kupin kahvia ja kokeilla miltä se itsestä tuntuu.

Kahvikupin hinnasta Hiilivirta ei tosin päätä, mutta voisi kuitenkin tehdä pienen testin talon piikkiin menevien vieraittensa kestittämisen lomassa.

Olinpa unohtaa oluen. Pieni olutpullo, 1/3 litraa, maksaa musiikkitalossa 5,50 € minulle kerrottiin. Siis vain pieni pullo. Eipä tule juopoteltua sitten musiikkitalolla konserttien yhteydessä eikä muutenkaan

.(Päivitys 16.9. 2011: Nyt keskioluesta pyydettiin 5,20 € pikkupullolta eli hintaa on laskettu hieman.)

Lähdenkin tästä nyt (1.9. 2011) Islantiin vilkaisemaan millainen uusi musiikkitalo
http://en.harpa.is/en/
siellä vajaan 330 000:n asukkaan maassa on valmistunut. Pääsalissa on kuitenkin enemmän paikkoja kuin Helsingin musiikkitalon pääsalissa.

Täytyy juoda myös kupponen kahvia ja vertailla hintoja kahden musiikkitalon välillä.
Toivottavasti tulivuoret eivät nyt ala purkautua.

P.S.

Kolmen ja puolen tunnin lennon jalkeen perilla. Reykjavikin hiljan avatun musiikkitalon (yhdistetyn musiikki-, kongressi- ja oopperatalon) kahviossa kuppi kahvia maksaa 330 kruunua eli noin 2 euroa, siis selvasti vahemman kuin Helsingin musiikkitalossa.

Puolen litran hanaoluen saa 850 kruunulla eli 5.20 eurolla. Kohtuuhintaista. Sen sijaan 1/3 litran olutpullosta veloitetaan 5,50 euroa. Kannattaa siis juoda hanaolutta. Sita voisi olla Helsinginkin musiikkitalossa.

Lauantaina on tarkoitus kuunnella musiikkitalossa jazzia. Arviota akustiikasta tai musiikista ei tule, koska en ole kuin pelkka musiikin kuuntelija.

Musiikkitalo sinansa on huikea arkkitehtooninen kokemus. Rakennus, joka ei koskaan ole aivan samanlainen.

P.P.S

Tarkempi tutustuminen musiikkitaloon

http://en.harpa.is/facilities/

osoitti kuinka monikayttoinen talo on, eika ihme. Pieni maa ei voi rakentaa erikseen oopperataloa ja musiikkitaloa kuten Suomessa. Harpa on hyvin mokikayttoinen: kokoustiloja, oopperaa ja hyvin eri makuihin sopivia konsertteja. Itse kuuntelin funky- jazzia korvia koettelevasti vahvistettuna paasalissa.

Talon akustiikka on ratkaistu seinaverhojen asentoja muuttelemalla ja tarvittaessa vaikka esiitymislavan kattoa laskemalla. Olisi ollut mukava kuulla miten se toimii ilman vahvistimia.

Kongressitoiminta on lahtenyt hyvin kayntiin. Viikonvaihteessa 1100 psykologia ja kayttaytymistieteiden edustajaa piti eurooppalaista kokoustaa. Muista isoja kokouksia on ollut ja lisaa tulossa.

Mutta musiikkikin soi isommissa ja pienemmissa saleissa meren aarella.

Lainaus

Saako arkkitehtejä arvostella?

laitinen_yle — Sat, 05 Sep 2009 14:54:23 +0000

Arkkitehtien kiitettyjäkin luomuksia katsellessani mieleeni on tullut epäilys, että arkkitehdithän ovat melkein diktaattoreita. Eivät diktaattoritkaan kansaa paljon kuuntele.

Hyvä esimerkki kahdenlaisesta arkkitehtien ajattelusta on Alvar Aallon suunnittelema Finlandia – talo ja parin vuoden päästä valmistuva Helsingin musiikkikeskus (musiikkitalo).

Kuuntelin lauantaina 5.9. 2009 musiikkikeskuksen ´raksabileissä´ keskuksen suunnitellutta LPR – arkkitehdit OY:n edustajaa. Lähtökohtana suunnittelussa ei ollut arkkitehtooninen monumentti sen itsensä takia, johon käyttäjät saavat aikanaan sopeutua kuten parhaiten taitavat.

Musikkikeskuksen suunnittelun lähtökohtana oli musiikki, akustiikka ja oheistoiminnat, joita arkkitehdit, arkkitehtuuri, palvelee. Varsin järkeenkäyvää.

Vähän matkan päässä on paljon kiitelty, Alvar Aallon suunnittelema ja 1971 valmistunut Finlandia – talo. Salin akustiikka on kehno, mutta eipä sitä saa juuri parantaakaan, koska suuren Aallon virheitäkään ei saa korjata.

On melkein pyhäinhäväistys edes puhua, että SUURI ARKKITEHTI olisi joskus tehnyt virheitä.

Vanhoja virheitä sen sijaan saa tehdä uudelleen kuten Finlandia - talon käpristyvien marmorilaattojen kallis uusinta osoittaa. Uudetkaan marmorilevyt eivät nimittäin kestä suorina talon seinässä Helsingin raassa ilmastossa. Käykää vaikka itse katsomassa.

Uusinnan taustalla vaikuttaneet arkkitehdit ajoivat kuitenkin tahtonsa läpi, päättäjät päättivät, ja helsinkiläiset maksavat nyt arkkitehtien diktatuurin laskua. Ei oikein järkeen käyvää.

LPR – arkkitehtitoimisto näytää ainakin Helsingin musiikkitalon tapauksessa ottaneen käyttäjien kuuntelijan roolin arkkitehtoonisia ratkaisuja suunnitellessaan. Sellaista kaivattaisi arkkitehtien joukossa enemmänkin.

Konserttisalien akustiikkaa suunniteltaessa kaikki vaikuttaa kaikkeen aina tuoleista lähtien. Parhaillaan testataan mm. millaiset tuolit olisivat hyvännäköisiä, mukavia istua ja parhaiten akustisia päämääriä tukevia.

Toisenlaisesta arkkitehtoonisesta ajattelusta tulee mieleen vuonna 1993 valmistunut tasavallan presidentin virka-asunto Mäntyniemi. Sen suunnittelivat Reima ja Raili Pietilä.

Rakennuskompleksi sai paljon kiitosta, kunnes presidentin puoliso Tellervo Koivisto harmitteli julkisuudessa kuinka epämukavaa talossa on asua. Komeroitakaan ei ollut tarpeeksi. No, ei ollut, kun talo oli suunniteltu pääasiassa silmää hivelemään, ei asuttavaksi.

Samanlaista kritiikkiä kyllä kuulee aivan tavallisten kerrostalojenkin arkkitehtuurista. Vai ovatko grynderit panneet ahneudessaan arkkitehdit jo liian ahtaalle, kun komeroistakin on säästettävä?

Jos rakennussuunnitelmat pitävät, niin Helsingin musiikkikeskus avataan 1.9. 2011. Näin talon johtaja Helena Hiilivirta raksabileissä ilmoitti. Avajaisten jälkeen testataan palveleeko talon arkkitehtuuri myös käytännössä käyttötarkoitustaan niin hyvin kuin suunnittelupöydällä kuviteltiin.

Lainaus

Blogit - Helsingin musiikkitalo

Helsingin musiikkitalon karmeat kahvilahinnat

Saako arkkitehtejä arvostella?