http://blogit.yle.fi/asiasana/maitohylly fi http://blogit.yle.fi/kulttuurikunto-ai-tah/analogiboxi-top-gear-ja-surnud-kala <div class="field field-name-body field-type-text-with-summary field-label-hidden"><div class="field-items"><div class="field-item even" property="content:encoded"><p>Pienet asiat muuttuvat merkityksellisiksi ja vähän tuntuu paljolta, kun asioita ei ole liikaa. Kun <em>Kaubamajan piim</em>hyllyssä tuttua on vain Valion Gefilusjugurtti, se maistuu paremmalta kuin koskaan. Ei tule mieleen kaivata A-plussaa tai mitään muuta.</p> <p>Ei asioiden tietenkään tarvitse olla tuttuja. Se muukin, mitä on, riittää. Vanhanaikainen mittanauha kangaskaupassa, erinomainen konvehti kahvilassa. Olen kokenut saman asuessani Tammisaaressa. Siellä oli yksi hyvä kesäkahvila ja kahvilassa ihanaa mansikkakakkua. Se riitti. Vaikka kahvila oli suurimman osan vuotta kiinni, kesä riitti.</p> <p>Mutta on jotain, jota täällä saisi olla. En olisi ikinä uskonut, että kaipaan digiboxia ja ennen kaikkea tallentavaa digiboxia niin paljon! Ihmettelijöille suosittelen kokemusta reaaliaikaisten analogilähetysten armoilla. Että niitä mainoksia RIITTÄÄ! Koko ajan samoja. Samojen ohjelmien kanavamainoksia. Puhdistusainemainoksia. Ja varsinkin, aivan loputtomasti, sampoomainoksia. Tuntuu, että vahvat hiukset ovat tärkein asia maailmassa Virossakin...</p> <p>Muilta osin virolainen televisio, niin vironkielinen kuin venäjänkielinen, on miesten maailma. Kumi palaa telkassa kaikilla kanavilla. Zorrot ja mutantit riehuvat leffapuolella; <em>CSI </em>ja sen kaverit hallitsevat sarjoja. Ja kakkoskanavan säätytöillä on joko vähän päällä tai <strong>Dolly Partonin </strong>muodot. Itse esiintyminen on silti virolaisen pidättyväistä, jopa silloin kun vuorossa on säätiedotteen perään horoskooppitiedote. Asiaohjelmista toiset ovat suomalaisia letkeämmän tuntuisia, mutta niissäkin miehet puhuvat.</p> <p>Mies näkyy myös katukuvassa. Kun talo on uusi, se on mahtipontinen ja auto, jolla poimitaan vaimo tai tyttöystävä kyytiin, on poikkeuksetta uusi. Perinteisen virolaisen kirjakaupan, <em>Rahva raamatin </em>listalla Top Gear -hemmo <strong>Jeremy Clarckson </strong>on kolmanneksi myydyin. Ja lähikorttelissa rakennetaan suurta liiketaloa, jonka nurkalla muurataan ihan oikeaan vanhanajan malliin kiviaitaa. Miehiä telineillä!</p> <p>Mutta niihin pieniin asioihin. Eilen alkoi viron kielen opiskeluni ja paikka on <em>Tartu ülikooli Keele keskus</em>. <em>Kaksümmentä tunnid </em>viikossa. Tänään opimme asioiden nimiä. Suurimman vaikutuksen minuun teki <em>surnud kala</em>.</p> <p>Opimme, että kissa on <em>kass </em>ja kuvassa sen eteen oli piirretty kalan luuranko. Juttelimme aiheesta kuollut kala. Tuntui jotenkin surulliselta, kun opettaja vakuutti, että kyllä, virossa myös syödään <em>surnud kala</em>.</p> <p><em>Tervitades<br /></em>Jaana Semeri<br />  </p> <p> </p> <p><a href="http://kulttuurikunto.yle.fi">Takaisin Kulttuurikunnon sivuille</a></p></div></div></div><ul class="links inline"><li class="quote first last"><a href="/comment/reply/2274?quote=1#comment-form" title="Quote this post in your reply.">Lainaus</a></li></ul> Thu, 10 Sep 2009 11:50:22 +0000 Jaana Semeri 2274 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/kulttuurikunto-ai-tah/analogiboxi-top-gear-ja-surnud-kala#comments