Mitä arvostelut merkitsevät

Iikka Vehkalahti — Fri, 16 Oct 2009 13:34:36 +0000

Tänään ohjaaja Arto Halonen odotti lehtien arvosteluja elokuvasta Magneettimies ja myös Dokumenttiprojekti Goes Cinema hankkeelle niillä on merkitystä. Mutta vievätkö arvostelut katsojia elokuvateattereihin tai television ääreen?

Arto Halosen Pekka Strengistä kertova Magneettimies on saanut poikkeuksellisen laajan ja kiittävän vastaanoton lehdistössä. Otetaanpa niistä muutama esimerkki. Yksi oli Kansan uutisten Viikkolehti, joka käytti koko etusivunsa elokuvalle sekä osan pääkirjoituksestaan selittäen, miksi etusivu on käytetty Magneettimiehelle. Siksi, että ”todellisten klassikoiden merkitys vain korostuu vuosikymmenten kuluessa”. (Lainaus tarkoittaa Strengiä ei Halosen elokuvaa.)

NYT-liitteessä näkemyksellinen Leena Virtanen toteaa, että kulttuuriteko on pompöösi sana, mutta että nyt sitä tekee mieli käyttää ja päättää tekstinsä.... 1970-luvulla miehetkin olivat feminiinisiä. Tällaisia: ”Mukana mulla on paperilunta, satujen tulla. Olen unta.”

Itse elokuvassa Keijo Siekkinen puolestaan sanoo Strengistä, että on helppoa olla mies metsällä, mutta todellista luonnetta vaatii katsoa herkkyyttään silmiin. ( Tunnustaudun Siekkisen tulkinnan kannattajaksi).

Ilta-Sanomien usein kriittinen Tarmo Poussu innostuu kehumaan elokuvaa Halosen ehkä parhaimmaksi jne..

Mutta vievätkö arovstelut ihmisiä katsomaan elokuvaa elokuvateatteriin ? DPGC:ssa ( Dokumenttiprojekti Goes Cinemassa sitä on mietitty useamman kerran). Kansakunnan olohuone sai erinomaiset arvostelut, katsojia hyvin vähän. Täynnä Tarmoa sai paljon julkisuutta, elokuvateattereissa katsojia vähän.

Elokuvateatteri on erilainen julkaisualusta kuin televisio tai festivaali. Kovin innolla en ainakaan minä lähde Helsingin Tennispalatsiin katsomaan dokumenttielokuvaa. Tai dokumenttielokuvista välittävät eivät lähde elokuviin. tai jos lähtevät, niin eivät silloin katsomaan dokumenttia.

Tarvitaan joku erityinen syy lähteä. Ja se voi löytyä myös arvosteluista silloin, jos arvostelijan tekstistä välittyy henkilökohtaisen kokemisen, haltioitumisen tunne. Eli , vaikka kuinka suuresti lehdessä kirjoitettaisiin ja kehuttaisiin, niin ei se auta, jos tekstistä puuttuu henki.

Minulle Leena Virtasen teksti kolahti. Ehkä myös sen takia, että se oli asetettu näyttävästi esille otsikolla Sisältäni portin löysin.

Ps. Ei Magneettimies ole minulle Suuri eikä virheetön elokuva, mutta se on idealismin etsinnässään ( tiedän: seuraava sana on pompöösi) ylevöittävä elokuva. ) Ja ensimmäisen kerran pidin sitä katsellessani vanhan tuttuni musiikista.

Lainaus

Dokumenttiprojekti Goes Cinema

Iikka Vehkalahti — Fri, 11 Sep 2009 05:00:00 +0000

Tänään saa ensi-iltansa elokuvateattereissa usealla paikkakunnalla Jukka Kärkkäisen Kansakunnan olohuone. Dokumentti on myös ensimmäinen prosessissa, joka kantaa nimeä Dokumenttiprojekti Goes Cinema.

Dokumenttielokuvat eivät Suomessa ole olleet mitään hittejä elokuvateattereissa, monestakin syystä.Kuten: montaa niistä ei ole edes tuotettu alun perin elokuvateattereita ajatellen. Toisaalta Ylessä taas on kiroiltu, että elokuvateatteri on kuitenkin syönyt dokumentin uutuuden ja julkisuuden niin, että elokuvan tullessa vihdoin televisiosta se on koettu jo ”vanhaksi”.

Niinpä – ja monista muista syistä johtuen – syntyi ajatus Dokumenttiprojekti Goes Cinema -projektista, joka on lähtenyt matalalla profiililla liikkeelle tänä syksynä.

Ei, kysymys ei ole siitä että Dokumenttiprojekti olisi siirtynyt toimimaan myös elokuvateatterilevittäjänä. Kysymys on enemmänkin Dokumenttiprojektin brandin (jonka tuntee enemmistö suomalaisista) hyväksikäyttämisestä dokumentin aseman vahvistamiseksi myös elokuvateattereissa ja toisaalta Dokumenttiprojektille etenemistä eri julkaisualustoille (kuten Lonnrot2017.fi nettiin).

Koko prosessi lähti liikkeelle Ilkka Matilan (BioRex Cinema) otettua yhteyttä Dokumenttiprojektiin ja tarjotessa yhteistyötä.

Pitkän tarinan lopputulos on ollut kaksikin palaveria, jossa on ollut mukana tuottajien, eri festivaalien (kuten Docpoint ja R&A) levittäjien (BioRex Cinema, Pirkanmaan Elokuvakeskus), elokuva-alan organisaatioiden (kuten Elokuvakontakti) ja Dokumenttiprojektin edustajia. Ja joista viimeisessä perustettiin Dokumenttielokuvan Tuki ry, joka tarkoin valituilla toimenpiteillä pyritään edistämään dokumenttielokuvan asemaa maassamme. Myös muiden kuin Dokumenttiprojektin yhteistuottamien dokumenttien.

Dokumenttiprojekti Goes Cinema prosessissa tavoitteena on luoda julkaisuketju,

1) jossa jo rahoitusvaiheessa tiedettäisiin, että tämä dokumenttielokuva tähtää myös elokuvateattereihin,
2) jonka elokuvan tuotantoprosessista eri osapuolten toimesta pyritään tiedottamaan koko ajan
3) Josta elokuvasta hyvissä ajoissa tiedetään, millä festivaalilla se saa ensi-iltansa
4) Josta elokuvasta on tiedossa myös elokuvateatteri levittäjä hyvissä ajoin (DPGC on avoin kaikille levittäjille)
5) Jonka elokuvateatteri ensi-ilta pyritään ajoittamaan oikein suhteessa festivaaliensi-iltaan
6) Josta tiedotetaan käyttäen hyväksi myös Dokumenttiprojektin toimintamahdollisuuksia Yleisradiossa
Jne…

Tänä syksynä elokuvateattereihin menee kolme dokumenttielokuvaa DPGC:n leimaa kantaen. Jukka Kärkkäisen Kansakunnan Olohuone palkittiin jo Tampereella. Arto Halosen Magneettimies Kertoo Pekka Strengin tarinan ensi-illan ollessa 16.10. The Yes Men Fix The World puolestaan voitti sekä Sundancen että Berliinin festivaalien yleisösuosikkipalkinnot.

PS.DPGC:n Facebook-ryhmä lupaa viidellä paikkakunnalla yhteensä 50 vapaalippua Kansakunnan olohuoneen näytöksiin.Se ei ole ainoa syy liittyä ryhmään.

Lainaus

Blogit - elokuvateatteri

Mitä arvostelut merkitsevät

Dokumenttiprojekti Goes Cinema