Blogit - Facebook

Osallistu Elävän arkiston 70-luvun innoittamaan kuvakisaan

Juhana Säilynoja — Thu, 18 Jul 2013 10:36:06 +0000

Osallistu Elävän arkiston kuvakisaan! Lähetä aito tai 70-luvun innoittama valokuva osoitteeseen elavaarkisto@yle.fi. Palkitsemme joka viikko yhden kuvan 70-luku- ja arkistohenkisellä palkinnolla. Osallistuthan vain kuvilla, joihin sinulla on oikeudet. Toimitus tallentaa kuvat katsottaviksi Elävän arkiston Facebook-kansioon. Kisa voimassa 4.8. 2013 saakka.

Kuvat ovat katseltavissa Elävän arkiston Facebook-kansiossa.

Lainaus

Varomattomuus internetissä kostautui

Reetta Arvila — Thu, 24 Jan 2013 13:47:40 +0000

Joitakin viikkoja sitten seikkailin internetin ihmeellisessä maailmassa ja selailin erästä kansainvälistä eri ihmisten kuvista koostuvaa tyyliblogia.

Ja kappas, yhtäkkiä silmieni edessä on tuttu naama, minä itse. Hämmennyin kovasti, vaikka toki tunnistin kuvan ja tajusin saman tien mistä se on sinne päätynyt. Annoin kerran luvan ottaa itsestäni kuvan erääseen muotiblogiin.

Olen yleensä aika tarkka yksityisyydestäni mitä tulee internetiin ja erilaisiin sosiaalisen median sovelluksiin. En todellakaan avaudu Facebook-profiilissani tärkeistä asioistani, uusiin ”hömpötyksiin” (instagram, twitter, tumblr…) en ole lähtenyt mukaan ollenkaan ja jossain vaiheessa haaveilin kirppislöytöjäni esittelevästä blogista, mutta ei siitä mitään tullut. Tärkein syy suunnitelmien kaatumiseen oli nimenomaan ylitsepääsemätön pelkoni yksityisyyden menettämisestä.

Mutta palataan tuohon kuvaan, jonka löysin sattumalta ja lieväksi kauhukseni huomasin, että kuvaa oli uudelleen blogattu aika monenlaiselle sivulle.

Ei sillä, että nämä sivut olisivat olleet täyttä pornoa tai muuten täysin epäilyttävää ainesta, mutta olin ahdistunut ja hermostuin. Mutta kenelle tässä olisi pitänyt suuttua? Internetille? Itselleni? Kanssasurffaajille?

Joka tapauksessa naiivina en ollut voinut kuvitellakaan, että kuvani päätyisi ympäri maailmaa. Opin läksyni. Internet on arvaamaton. Vaikka omasta mielestäni kuvani oli hyvin tavallinen ja epäkiinnostava, kävi ilmi, että se oli nähty hyvin monella tavalla.

Jokainen, mukaan lukien itseni, on varmasti kuullut useita kertoja saman varoitusvirren: Mieti mitä tietoja luovutat sosiaaliseen mediaan, mieti mitä kuvia lataat nettiin, mieti kannattaako lasten kuvia laittaa…

Mutta ainakin minulle on jäänyt hieman epäselväksi mitä varoitukset tarkoittavat käytännössä? Kuka tietojani tai kuviani voisi väärinkäyttää ja miten? Kuinka varovainen on syytä olla?

PS: Onko jollekin muullekin käynyt yllättäen hieman hullusti internetin tai sosiaalisten median sovellusten kanssa pelatessa?

Elämänmenoa internetissä tiistaina 29.1. kello 19:06 Radio Suomessa. Internetin ja yksityisyyden yhtälöstä ovat keskustelemassa bloggaaja ja tietokirjailija Katleena Kortesuo ja Aalto-yliopiston teknologioikeuden opettaja ja tutkija Ville Oksanen. Osallistu lähetykseen kommentein ja kysymyksin.

Lainaus

Kasvontunnistus, eli kuinka uusi teknologia johtaa hassuihin nettikuviin

Olli Sulopuisto — Tue, 09 Oct 2012 06:26:04 +0000

Esitän teorian teknologian kehityskaaresta. Se kuuluu näin: ensin uudet teknologiat ovat vaikeita, hankalia ja niitä voidaan testata vain tarkasti hallituissa laboratorio-olosuhteissa. Vähitellen ne leviävät kaiken kansan käyttöön, ensin kalliina ja lähes hyödyttöminä vekottomina, ja lopulta muutaman kympin tai euron hintaisina vekottimina, joita pikkulapsetkin osaavat käyttää.

Viimeisessä vaiheessa kaikkia teknologioita käytetään hassujen kuvien julkaisemiseen netissä. Todistuskappaleeni on kasvontunnistus.

Jokunen vuosi sitten markkinoille ilmestyi pokkarikameroita, jotka käyttivät kasvontunnistusalgoritmeja tarkennuksen ja valotuksen apuna. Ainakin Fujilla on malleja, jotka voi säätää ottamaan kuvia vain silloin, kun kohteet hymyilevät. Siinä on jotain karmivaa – ja amerikkalaista.

Osapuilleen samoihin aikoihin kotikoneissa pyörivät valokuvaohjelmat oppivat tunnistamaan kasvoja. Googlen Picasa ja Applen iPhoto käyttivät sitä automaattiseen luettelointiin (merkitse Pekka-eno kolmeen kuvaan ja ohjelma etsii hänet muistakin), mutta luotettavuuden kanssa oli vähän niin ja näin.

Siitä olikin enää lyhyt loikka teknologisen kehityksen viimeiseen vaiheeseen eli hassuihin kuviin. Saanko esitellä: mustachify.me lisää viikset kenen tahansa kasvoihin. En uskalla liittää tähän yhtään esimerkkiä, ettei joku vaan loukkaantuisi, mutta hauska vekotin on tuo. Eikä se ole ainoa yrittäjä, sillä easymustache.com tekee saman, joskin mielestäni huonommin. (Kasvontunnistuksen ja viiksien yhteenliittämistä ei voi selittää mitenkään muuten kuin vetoamalla viiksien synnynnäiseen mahtavuuteen. Tumblrissa on hirvittävä määrä viiksikuvia, joiden pitäisi ilmeisesti olla hauskoja.)

Kasvontunnistus on muuttunut kiinnostavasta haasteesta triviaaliksi pikkujutuksi, jonka voi hoitaa vaikka valmiilla JavaScript-pätkällä. Toki hyvin toimivan ja huonosti toimivan kasvontunnistusalgoritmin välillä on vielä isoja eroja, mutta joka tapauksessa perustoiminnallisuus on kaikkien saatavilla.

Samaan aikaan kasvontunnistuksesta on tullut kasvava bisnes. Facebook osti Mustachify.menkin taustalla vaikuttavan Face.comin heinäkuussa. Kauppahintaa ei ole kerrottu, mutta ilmeisesti puhutaan kymmenistä miljoonista dollareista. Voi olla, että tällainen yhdistelmä synnyttää tulevaisuudessa merkittäviä ongelmia yksityisyydelle, kun kasvontunnistusalgoritmi tekee tunnistamattomana pysyttelystä vaikeaa. Kansalaisjärjestöt varoittelevatkin jo tilanteesta.

Joten ehkä teoriaani teknologiasta pitää hieman tarkentaa. Viimeinen vaihe ovat hassut nettikuvat, jota seuraa kansalaisoikeuksien tahaton tai tahallinen polkeminen.

Lainaus

Viikko journalismin tulevaisuudessa: Facebook – uutiset: 35 - 1

Mika Rahkonen — Tue, 03 Apr 2012 12:28:54 +0000

Netinkäyttötilastot ovat omiaan pitämään uutisväkeä nöyränä. Tai niin sitä ainakin luulisi.

Amerikkalaiset ovat räknanneet, että käyttäjät viipyivät joulukuussa suosituimmilla netin uutissaiteilla kaksitoista minuuttia. Siis koko joulukuun mitassa, kuukauden aikana.

Mikä mahtoi olla vastaava luku Facebookissa? 423 minuuttia, eli pikkuisen yli seitsemän tuntia. Nopea laskutoimitus: Facebookissa kuluu yhdysvaltalaisilta aikaa kolmekymmentäviisi kertaa niin paljon kuin uutissivuilla.

Luvut ovat peräisin pari viikkoa sitten julkaistusta amerikkalaisesta State Of The News Media –tutkimuksesta.

Pumaska on journalismin suunnista kiinnostuneen aarreaitta.

Tänä vuonna fokus on tavallista hienompien yleisöraporttien lisäksi uutisten mobiilissa kulutuksessa.

Lisää Facebookista.

Economist, tuo pitkiä ja vaikeasanaisia tekstejä julkaiseva talouslehti, on saanut miljoona fania Facebookiin.

Kuka näitä laskee, mutta onhan se paljon. Se on yli kaksi kertaa niin paljon kuin Wall Street Journalilla, mutta vasta puolet siitä mitä New York Timesilla, joka taisi olla ensimmäisiä suuria mediataloja, jotka hoksasivat, että Facebookin timeline on mainio konsti kertoa historiastaan.

Viime viikkojen suuria sosiaalisen(kin) median tapauksia Yhdysvalloissa on ollut Trayvon Martinin tragedia.

Knowyourmeme.com on tehnyt aiheesta Storify-esityksille sukua olevan koosteen, joka on aika hyvä.

Millaisia reaktioita surma aiheutti, miten kiinnostus näkyi verkossa ja keneltä pääsi suurin sammakko? Jälkimmäistä kisaa taitaa johtaa viiksekäs talk show –julkkis Geraldo Rivera.

Guardian on tehnyt interaktiivisen nettihärpäkkeen, joka olisi Suomessakin ajankohtainen: miten vero- ja etuuspäätökset vaikuttavat millaiseenkin perheeseen. Esimerkkitalouksia on niin paljon, että valtava enemmistö niistä varmasti itsensä löytää, ja seurauksia on uskallettu yksinkertaistaa ymmärrettäviksi.

Päivän infografiikoista ensimmäistä voidaan pitää vaikka yhtenä näkökulmana Suomen loputtomaan tuloerokeskusteluun.

Graafi kertoo, miten paljon Yhdysvaltain suurimpien ammattilaissarjojen urheilijat tienasivat viime vuonna.

Paras liksa on koripalloilijoilla. Höh, tietysti on.

Tuo graafi on muuten napattu newyorkilaisen Columbian yliopiston digitaalisen median professorin Sree Sreenivasanin viikoittaisesta sosiaalisen median koosteesta. Sree näyttää ehtivän kirjoittaa omaa koostettaan säännöllisemmin kuin allekirjoittanut.

Ja Sree on ns. ajan tasalla, joten saittia kannattaa seurata, jos aihe kiinnostaa. Sanokaa terveisiä.

Kaikki vähänkin netissä ympäriinsä pläräilleet tietävät, että suurin sosiaalisen median hitti on nyt Pinterest.

Sen käyttäjämäärä on melkein kymmenkertaistunut alle puolessa vuodessa.

Tässä grafiikassa mietitään, mikä tekee Pinterestistä niin vetävän.

Kevennys.

Me täällä mediassa joskus käytämme aika lailla aikaa miettiäksemme, millaiset videoklipit kiinnostaisivat yleisöjä. Siis niiden ilmeisimpien lisäksi.

Miten olisi video kännisestä kanadalaisäijästä, joka laulaa poliisiauton takapenkillä Queenin Bohemian Rhapsodyn? Kokonaan.

Lainaus

Kuinka ostaa ystäviä ja vaikutusvaltaa internetissä

Olli Sulopuisto — Thu, 22 Mar 2012 10:56:04 +0000

Jos olet ihmetellyt, miksi joku vallan kauhea YouTube-video on katsottu hirmuisen monta kertaa tai kuinka on mahdollista, että epämääräinen Facebook-sivu on kerännyt satojatuhansia faneja, selitys voi olla hyvinkin yksinkertainen.

Internet on nimittäin pullollaan yrittäjiä, jotka myyvät faneja, katsomiskertoja ja seuraajia. Eikä se ole välttämättä edes kallista, jos asiaa ajattelee investointia yrityksensä tulevaisuuteen – vai ostaako joku katsojia kissavideoilleen? Eräällä kauppiaalla 100 000 YouTube-toistoa maksaa 480 dollaria eli rapiat 360 euroa.

Ostettujen ystävien maailma on kiehtova. Myyjät yrittävät kovasti vakuutella olevansa rehellisiä ja ahkeria. Working Youtube Views mainostaa tarjoavansa laadukkaita YouTube-katsomiskertoja halvimmalla hinnalla, koska he "lähettävät katsomiskerrat itse" – ei, se ei kuulosta englanniksi juurikaan tolkullisemmalta. Ilmeisesti laadulla viitataan siihen, että videon klikkaa pyörimään ihminen eikä ohjelmanpätkä, sillä niitäkin on olemassa.

Toisen yrittäjän valikoimissa puolestaan on kolme erilaista tuotetta: standard, fast ja guaranteed views. Ilmeisesti markkinat ovat kehittyneet niin pitkälle, että pelkästään perusnäkkärillä ei pärjää, vaan pitää olla myös muita vaihtoehtoja.

Kaiken yllä leijuu ohut epäluottamuksen harso, mikä ei ole kovin yllättävää. Asiakkaiden kokemukset eivät nimittäin ole aina pelkästään positiivisia. Verkkomarkkinoinnin konsultointia myyvä South West eCommerce kokeili ostaa australialaisia ja brittiläisiä Facebook-faneja, mutta myyjä pystyi toimittamaan vain amerikkalaisia faneja. Välillä he jättivät Facebook-sivuille erikoisia kommentteja, kuten "terve" tai "olen surullinen".

Mahdollisuus ostaa Facebook-seuraajia kohdennetusti vaikutti kiinnostavalta. Muuan pulju tarjosi ruotsalaisia ruotsalaisia faneja, joten kysyin heiltä mahdollisuutta ostaa suomalaisiakin kannattajia. Sähköpostiin vastattiin muutamassa tunnissa: "Unfortunately we're unable to provide guaranteed Finnish fans at this stage."

Tässä muuten nähdään taas se, että epämääräisiä tuotteita internetissä myyvillä kauppiailla saattaa olla yllättävän hyvä asiakaspalvelu. Piraattituotteiden nettikauppaa tutkinut Chris Kanich selittää ilmiötä sillä, että myyjät ovat riippuvaisia luottokorttiyhtiöistä: jos sille kertyy valituksia, kauppias joutuu pian mustalle listalle, eikä voi enää vastaanottaa rahaa. Kannattaa siis olla jämptinä.

Mysteeriksi on jäänyt vielä se, kuka näitä palveluita oikein ostaa. Asiakkaiden jäljittäminen on hankalaa, mutta yhden ehdokkaan olen löytänyt. Kyseessä on YouTube-animaatio, jonka alussa mainitaan sekä sähköpostiosoite että nettisivujen osoite. Ne kuuluvat eri henkilöille, joten ilmeisesti joku on löytänyt suositun videon, lisännyt oman urlinsa sen alkuun, ladannut videon YouTubeen ja ostanut sille hieman katsojia, jotta saisi sivuilleen uusia kävijöitä. Lähetin sivuston ylläpitäjille sähköpostia, mutta olen hieman epäileväinen sen suhteen, saanko ikinä vastausta. Palaan asiaan, jos niin käy.

Onko menestyksen hankkiminen rahalla väärin? Yle.fistä vastaava asiakkuuspäällikkö Leevi Kokko bloggasi tammikuussa otsikolla Presidenttiehdokkaat faniostoksilla siitä, mikä oli Facebook-mainostamisen vaikutus presidenttiehdokkaiden FB-sivujen suosioon. On hankala erotella spontaanin jutustelun eli niin sanotun viraaliuuden (yäk) ja mainostamisen vaikutusta fanimääriin, mutta joka tapauksessa voinemme olla yhtä mieltä siitä, että mainostaminen on sinänsä soveliasta toimintaa.

Yhtä lailla itsestäänselvältä tuntuu, että mainostamisella ja fanien ostamisella on jokin ero. Kenties kyse on moraalista, sillä jälkimmäinen tuntuu huijaamiselta, vaikka se saattaakin olla luvallista. Mikä laki kieltäisi antamasta ihmisille rahaa siitä hyvästä, että he katsovat videoita internetissä? Sehän voisi olla jonkun mielestä oikein mukava työtehtävä.

Ihmiset alkavat vähitellen ymmärtää, että hakukoneiden tulokset eivät ole pelkkää kylmän objektiivista laskemista, vaan että niihin voidaan vaikuttaa. Kenties sama skeptisyys on syytä ulottaa myös Facebook-fanimääriin, YouTube-laskureihin ja Twitter-seuraajiin.

PS: Releen toimitus on oikeamielistä, joten emme yritä ostaa sinua Facebook-faniksemme. (Ei olisi kyllä rahaakaan.)

Lainaus

Spämmääjästä palvelijaksi - 5 parasta Facebook-vinkkiä ikinä!

Antti Hirvonen — Wed, 07 Mar 2012 08:58:46 +0000

Tiedättekö, miksi en jaksa lukea sanomalehtien, televisiokanavien tai radiokanavien Facebook-sivujen statuspäivityksiä, vaikka olen ne omaan virtaani tilannutkin? Siksi, koska kaikki tuuttaavat niissä omia ylivertaisia nettijuttujaan.

Medioiden pitäisi minusta ajatella Facebook-läsnäoloa toiselta kantilta. Tässä viisi Facebook-vinkkiä toimittajille - ja miksei muillekin - oman tekemisen jalostamiseksi.

1. Avoin haastattelu tai toimitettu keskustelu

Sen sijaan, että Facebook-seinä mielletään julkaisukanavaksi, sen voisi ajatella olevan paikka, jossa toimittajat tekevät työtään. Kun perinteisesti toimittajat haastattelevat asiantuntijansa yleisöltä visusti piilossa joko naamatusten, puhelimitse tai joku jopa sähköpostitse, haastattelun voisi tehdä avoimesti joko omalla tai edustamansa median Facebook-seinällä niin, että myös yleisö voi siihen osallistua.

Parhaimmassa tapauksessa haastattelu muuttuu keskusteluksi, joka alkaa elää omaa elämäänsä. Tästä sisällöstä toimittaja voi halutessaan työstää juttuja ainakin nettiin ja printtilehteen sekä käyttää vähintäänkin pohjamateriaalina tv- ja radiojutun työstämisessä.

Netissä mikään ei toimi ilman lupausta ja sen pitämistä. Jotta avoin haastattelu toimii, se pitää tarjoilla yleisölle oikein ja oikeaan aikaan.

a) Sovi haastateltavan kanssa jo etukäteen, milloin hänen odotetaan olevan Facebook-seinällä läsnä. Vieras voi olla mukana keskustelussa kotoaan tai työpaikaltaan eli häntä ei tarvitse kutsua toimitukseen.

b) Kerro sivusi seuraajille jo hyvissä ajoin, että olette tekemässä sivuillanne avoimen haastattelun. Kerro statuspäivityksessä...
- Kuka asiantuntija on
- Mistä aiheesta häntä haastatellaan/hänen kanssaan keskustellaan
- Mihin aikaan haastattelu tapahtuu (aamut ja myöhäiset illat ovat hyviä)

c) Kun H-hetki koittaa, tee statuspäivitys, jossa aloitat keskustelun

d) Vieras vastaa päivityksen kommenttikentässä

e) Kysy uusi kysymys kommenttikentässä. Voit myös kannustaa yleisöä mukaan keskusteluun.

f) jne.

2. Breaking news –tyyppinen päivitys

Ihmiset, varsinkaan nuoret ihmiset, eivät vietä aikaansa mediatalojen nettisivuilla. He viettävät aikaansa Facebookissa, Habbo Hotellissa, IRC-Galleriassa, Suomi24:ssa, Twitterissä, Google+ssa jne. Jos media haluaa palvella ihmisiä oikein, sen täytyisi mennä sinne missä ihmiset jo ovat. Sinne on vietävä myös uutiset.

Tämä korostuu etenkin isojen uutistapahtumien (isot onnettomuudet/katastrofit) tai muiden merkittävien seurantauutisten (tärkeä tiedotustilaisuus, oikeusistunto) aikana.

Voit toimia esimerkiksi näin:

a) Kun saat tiedon uutisesta, kirjoita ensiksi Facebook-seinällesi lyhyt, muutaman rivin pituinen statuspäivitys, jossa kerrot, mitä on tapahtunut. Samalla annat lupauksen siitä, että olette noteeranneet asian ja seuraatte sitä.

b) Aihetta on hyvä seurata vähintäänkin niin pitkälle, että siitä on oma nettijuttu, jonka linkin voi jakaa ja jossa tilanne summataan - etenkin, jos se on vakiintunut.

c) FB-sivun päivitysvirtaa ei Breaking news –tyyppisen uutisoinnin alkuvaiheessa ole syytä sotkea muilla, aiheeseen kuulumattomilla päivityksillä.

d) Virtaan voi syöttää myös muiden toimijoiden aiheeseen liittyviä hyviä nettisisältöjä.

3. Liveraportointia juttukeikalta - parasta toimittaa kännykällä

Moni toimittaja on silminä ja korvina sellaisissa paikoissa, joihin ei tavallinen ihminen pääse. Miksei siis tarjota tämä kokemus muillekin.

Sen sijaan, että toimittaja valmistelee juttuaan piilossa, juttukeikka ja koko jutunvalmistusprosessi voisi olla avoin - tarina, joka etenee siihen pisteeseen, kun juttu on lehdessä tai tv-juttu ajettu ulos lähetyksessä.

Avoin prosessi ei vain tuo lisäarvoa yleisölle vaan nostaa myös tulevan lehti- tai tv-jutun odotusarvoa.

Tekemistä voi avata esimerkiksi kertomalla...

1. Missä olen?

2. Minne menen?

3. Tältä täällä näyttää (kuvallinen päivitys)

4. Mitä alan tehdä? Onko toiveita?

5. Näin haastateltava hetki sitten sanoi, kun häntä haastattelin

6. Ja lopulta: Tällainen siitä sitten syntyi – valmis juttu jaetaan ja siitä keskustellaan.

4. Toisen mediatalon tai bloggaajan sisällön jakaminen (kuratointi)

Kokeile, miltä tuntuu jakaa kilpailijan uutinen silloin, kun se sen ansaitsee. Voin kertoa, että se tuntuu ihan hyvältä. Toistaiseksi olen kokeillut ainakin Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien, Uuden Suomen ja Karjalaisen jakamista.

Virrassa voi jakaa myös esimerkiksi poliisin, kunnan tai jonkin muun juuri sinun kohdeyleisöä kiinnostavan nettisisällön – sikäli mikäli olet miettinyt, ketä Facebook-läsnäolollasi olit ajatellut palvella.

Olen sivunnut aihelmaa aiemmissa postauksissani ”Toimittaja, unohda juttukeikat – nyt kuratoidaan!” sekä ”Kumpi on kiinnostavampi – toimittaja vai mediatalo?”

5. Oman nettijutun jakaminen

Toki Facebookiin kannattaa edelleen työntää omiakin juttuja. Jos ja kun haluat yleisön reagoivan päivityksiisi, kirjoita päivitykseen kysymys tai väite. Ihmiset tykkäävät myös kivoista kuvista.

Kun yleisö reagoi päivityksiisi, myös toimituksen on reagoitava osallistumalla itse keskusteluun. Tästä keskustelusta voidaan ammentaa uusia juttuprosesseja.

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksella on verkossa useita Facebook-sivuja. Alla niistä muutamia.

Yle Uutiset Suora linja
A-studio: Stream
Yle Uutiset
Yle Urheilu
Yle Ulkomaat
Yle Politiikka
A-studio
Pressiklubi
Yle Aamu-tv
Yle Sää

+ tukku alueellisia sivuja...

Yle Etelä-Karjala
Yle Etelä-Savo
Yle Helsinki
Yle Häme
Yle Kainuu
Yle Keski-Pohjanmaa
Yle Keski-Suomi
Yle Kymenlaakso
Yle Lahti
Yle Lappi
Yle Oulu
Yle Perämeri
Yle Pohjanmaa
Yle Pohjois-Karjala
Yle Satakunta
Yle Savo
Yle Tampere
Yle Turku
Yle Saame

Antti Hirvonen
Sosiaalisen median tuottaja
Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminta
Twitter: @anttihirvonen
Facebook: facebook.com/anttihirvonenYLE

Lainaus

Viikko journalismin tulevaisuudessa: Tässä ovat netin keisarit! Näin Facebook aiheutti Kreikan velkakaaoksen!

Mika Rahkonen — Fri, 16 Dec 2011 22:02:35 +0000

Postaus on journalismin tulevaisuutta käsittelevää säännöllistä kirjoitussarjaa, jota aiemmin julkaistiin Yleisradion sisällä.

Joulu lähestyy ja mieli on ylevä, joten aloitetaan korkealta.

Tekki/netti/media/vekotinsaitti Gizmodo listaa netin 25 suurinta vaikuttajaa.

Nämä ovat ihmisiä, joiden sanoilla on painoa ja joiden perässä nettitrafiikki kulkee.

Listalla on mm. Reutersin sosiaalisen median tuottaja Anthony DeRosa, New York Timesin tekno-bloggari Jenna Wortham, Two And a Half Meniin loikannut näyttelijä ja Twitter-sensaatio Ashton Kutcher ja yksi maailman kuuluisimmista leffakriitikoista, Chicago Sun-Timesin Roger Ebert.

Mutta kuka on ykkönen?

Ykkönen on Reddit-palvelun käyttäjänimimerkki Maxwell Hill. Hän oli ensimmäinen, joka keräsi Redditissä yli miljoona karma-pistettä, joita saa, kun postaa hyviä linkkejä ja kirjoittaa rakentavia kommentteja.

Ovatko nämä sitten oikeasti netin vaikutusvaltaisimmat ihmiset?

Njääh. Mutta on pohdinnassa vinha perä. Netin keisarit pystyvät ohjailemaan yleisövirtoja paljon paremmin kuin mihin vanhemmissa tiedotusvälineissä on totuttu. Tästä median uusvallasta on vielä puhuttu aika vähän, mutta takuulla siitä puhutaan pian lisää.

Reuters kyseli mediakonferenssiinsa osallistuneilta ns. vanhan median ja markkinointialan pomoilta, mikseivät nämä hillu Twitterissä. Vastauksissa risteävät kivasti ylimielisyys ja itseironia.

Reippain oli mainosalan jätin WPP:n ykköspomo Martin Sorrell: ”Teidän sähköposteihinne vastaamisessa on jo tarpeeksi. Kamoon, olen 66-vuotias, melkein liimatehtaalla”, töräytti Sorrell.

Sitten Ruotsiin. Siellä on aina niin kivaa.

SVT on alkanut satsata tietokantajournalismiin, ja kertoo siitä parin minuutin videolla.

Yhtiön tuorein datajournalismin hanke on selvitys siitä, missä päin Ruotsia on eniten poliiseja suhteessa väkilukuun.
Ihan kiva tietää, mutta, tuota noin, lopputulos ei ns. luvalla sanoen näytä ihan järjettömän coolilta.

*

Samainen SVT on ilmeisesti joutunut selittämään aika monelle asiakkaalleen, miksi yhtiö ei ole tehnyt enempää applikaatioita tarjonnastaan. Ehkä jopa niin monelle, että selitys kirjoitettiin ylös ja julkaistiin yhtiön verkkosivuilla.

SVT selittää, että suljettu applikaatio on huonompi ja vähintään tekijälleen hankalampi ratkaisu kuin kaikkialle sovitettu webbipalvelu.

Lisäksi yhtiö antaa ymmärtää oppineensa yhteyksistä Applen kanssa, että on kivempi, jos ei tarvitse olla yhteyksissä Applen kanssa.

Tätä samaa applikaatiot vs. web –riitaa käydään maailmalla jo ties kuinka monetta vuotta. Siltä on helppo säästyä, jos hoksaa katsoa muualle.

Mutta mediataloissa tätä asetelmaa seurataan tarkasti. Applikaatiomarkkinoilla liikkuu yli kaksi miljardia taalaa, laskee tutkimusyhtiö Forrester, joka onkin sitä mieltä, että koko se intternetti on jo hengityskoneessa.

Höpö höpö, vastaa journalismitutkija / webbiguru Dave Winer.

Kiitos tästä linkistä tähän samaan blogiin kirjoittavalle kollegalle Karde Haakanalle.

Markkinatutkimusyhtiö Insites ei halua, että sitä kutsutaan markkinatutkimusyhtiöksi. Sitä pitäisi kutsua muutosagentiksi.
Niinpä tietysti.

Oli miten oli, mutta niin on, että Insites on tehnyt vaikuttavan kalvo-show’n sosiaalisen median tilastoista pitkin maailmaa.

167 kalvon esitys on täynnä varmasti ihan hyödyllistä, mutta vähän ehkä tylsää dataa.

Siitä selviää mm., että yli puolet on potkaissut joskus jonkun sosiaalisen median verkostostaan ulos. Mikä on yleisin syy?
Tappelu? Mustasukkaisuus? Salavuoteus? Intohimorikos? Plääh – yhteyksien vähäisyys. Mitäs mä sanoin, että data on vähän tylsää.

NBC alkaa jo ottaa vauhtia Yhdysvaltain presidentinvaaleihin.

Yhtiö avasi vastikään pelkästään politiikalle pyhitetyn saitin. Se yrittää olla vähän kunnianhimoisempi verkkopalvelu kuin mihin Amerikan network-televisiossa on totuttu. Tarkoitus ei ole enää pelkästään kasata tv-tuotantoja verkkoon, vaan luoda nettimäisempää ilmaisua.

*
Kevennys.

Aiheuttiko Facebookin menestys Kreikan velkakriisin?
Ilman muuta!
Saivatko Ava-nimiset vauvat Yhdysvaltain asuntokuplan aikaan?
Totta kai!
Businessweek näyttää, miten voi todistaa mitä vaan, kun on kaksi käyrää ja vahva usko.

Lainaus

Itsenäisyyspäivänä tanssitaan ja twiitataan

Kari Haakana — Fri, 02 Dec 2011 13:07:16 +0000

Yle televisioi ja radioi totuttuun tapaan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton. Mutta juhliin voi osallistua myös netissä.

Viime vuonna suosituksi osoittautunut mahdollisuus kommentoida juhlia teksti-tv:ssä Twitterin avulla toteutetaan tänäkin vuonna. Merkinnällä #linnanjuhlat varustettuja twiittauksia julkaistaan teksti-tv:n sivulla 398 klo 18.30 alkaen.

Ylen Linnan juhlat -sivustolla julkaistaan illan aikana kuvagalleria illan tunnelmista ja vieraista. Twiittaajilla on myös mahdollisuus auttaa toimitusta vieraiden tunnistamisessa. Tunnuksella #linnanjuhlat_kuka tunnistetaan kuvagalleriassa esiintyviä juhlien vieraita. Lisäksi tarjolla on artikkeleita juhliin valmistautumisesta ja aiemmista itsenäisyyspäivistä.

Facebookissa tapahtumia voi kommentoida Linnan juhlat -sivun seinällä, jossa juhlia seuraa Olotila-palvelun toimitus. Voit lähettää sivulle myös kuvan omasta kotikatsomostasi.

Iloista itsenäisyysjuhlaa!

Lainaus

Kohtaamisia seinillä eli Facebook, Facebook, Facebook

Tuija Aalto — Tue, 04 Oct 2011 06:42:33 +0000

Facebook, Facebook, Facebook. Suomalaisten nettielämä on Facebookissa. Sunnuntaiaamuisin seiniltä siivotaan kännipäivityksiä. Jengiläisten nälvintä - Facebookissa. Politiikka tehdään Facebookissa. Parisuhteet päätetään Facebookissa.

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio oli aamutelevisiossa Sitran verkkoasiantuntija Karoliina Luodon kanssa pohtimassa, millaista valveutuneisuuden tasoa alati uudistuva digitaalinen mediaympäristö meiltä vaatii.

Lainaus

Tiededokumentti kertaa Facebookin historian

Tuija Aalto — Thu, 09 Jun 2011 19:06:45 +0000

Vielä pari viikkoa aikaa katsoa Yle Areenasta tämä BBC:n Virtual Revolution -tiededokumentin päätösjakso. Tässä maistiaisia ajasta 24 minuuttia, jossa kerrotaan, miten Facebookista tuli Facebook - kun staattiset profiilisivut päivityksineen sulautuivat koukuttavaksi uutisvirraksi. BBC:n Virtual Revolution -sivulla laaja kattaus ohjelmaan tehtyjä haastatteluja.

Lainaus