Poliisi etsii murhaajaa

Kuuden vuoden takainen tosi-tv -dokumentti on edelleen ajankohtainen

Dokumenttiprojekti esittää uusintana ainutlaatuisen dokumentin siitä, miten poliisi sai kiinni Tehtaankadun-Kapteeninkadun poliisisurmien tekijän. Dokumentti on kuvattu autenttisissa olosuhteissa Helsingin poliisilaitoksen väkivaltarikosyksikössä 22. - 25. lokakuuta 1997. Mukana on poliiseja myös Helsingin poliisilaitoksen muista yksiköistä sekä Espoon ja Vantaan poliisipiireistä - ja keskusrikospoliisista. Kuvaus ja ohjaus ovat Virke Lehtisen, rikostutkinnan johtajana on rikoskomisario Esko Peltola.

Ylikonstaapeli Eero Holstin ja vanhemman konstaapelin Antero Palon väkivaltainen kuolema järkytti koko Suomen kansaa. Poliisi sai yli tuhat vihjesoittoa, ja tapauksesta tuli Helsingin poliisilaitoksen laajin rikostutkinta.

- Olen tehnyt pari vuotta dokumenttiani, jossa tutkin poliisin työn merkitystä ja yleisön suhtautumista rikollisuuteen. Kuvausvaihe sai 22. lokakuuta 1997 dramaattisen käänteen; heräsin yöllä helikopterin jylinään. Katsoin ulos, näin sen valokeilassa poliiseja naapuripihalla. Syöksyin pyjama päällä ulos kameran kanssa. Kuvasin kuinka helikopterin valokeila pyyhki lähitalojen seinustoja, kuinka poliisipartiot etsivät jotain. Kadulla minulle ei kerrottu, mitä, vaan minut ajettiin pois, kertoo Virke Lehtinen ja jatkaa:

- Syöksyin poliisiasemalle. Saatoin toimia, koska tunsin laitosta. Olen nyt nähnyt ja dokumentoinut uskomattoman tapahtumasarjan. Miten työ etenee vähä vähältä. Paineen, jossa poliisit ovat olleet. Olen nähnyt satoja tarkistuksia, vääriä johtolankoja, vääriä epäiltyjä. Monenlaisia pohdintoja.

- Olen keskittynyt poliisien uskomattomaan venymiskykyyn. Nukkumattomien öiden ja julkisuuden tuomiin paineisiin, pienien sattumien tuomiin käänteisiin, yleisövihjeiden aiheuttamiin muutoksiin, vääriin kiinniottoihin, partioiden yöllisiin varjostustoimiin, takaa-ajoihin, niiden tuomiin pettymyksiin, väärien passien tuomiin mutkiin, siinä sivussa selvitettyihin rikoksiin. Olen lopulta nähnyt, miten rakennetaan se todistusketju, jonka perusteella surmatyön tekijä saadaan kiinni - ja sen ammatillisen ilon, joka syntyy, kun työ on tehty. Kuitenkin kaikkea sitä varjostaa suru ammattitoverien poistumisesta, Virke Lehtinen pohtii.

- En olisi halunnut tehdä tätä dokumenttia. Tapahtumaa ei silti saa tekemättömäksi. ''Jos voisin saada poliisit eloon ampumalla, tekisin sen'', sanoi surmatyön tekijäkin kuulusteluissa.

- Dokumentillani oli toinen työnimi, mutta Dokumenttiprojekti tahtoi nähtyään sen antaa dokumentille otsikon Poliisi etsii murhaajaa. Olen vastustanut nimeä ainakin kahdesta syystä, mutta hyväksyn sen, koska nimi kertoo selvästi työstä, mitä poliisi tässä tekee. Jos tämä nimi tuo elokuvalle katsojia, se - luulisin - tuo myös näkökantoja keskusteluun poliisin työn merkityksestä. Tämän olen elokuvani esiintyjille velkaa. Jos materiaalini heijastelee puoliksikin sitä, mitä itse olen kokenut, lienen todistanut suomalaista poliisihistoriaa, sanoo Virke Lehtinen.

Dokumentin ensiesitys11.3.1998 noteerattiin kaikissa valtalehdissä ja kriitikot kiittelivät muun muassa sitä, että Lehtinen ei viihteellistä tapahtumaa. Myös poliisit antoivat hyvän palautteen ja dokumentti on edelleen ajankohtainen ja puhutteleva.

Kuva: Virke Lehtinen