PIENIÄ TAPAHTUMIA

Kirsi Mattilan ohjaama dokumentti kertoo konkreettisten tarinoiden kautta vaikeasti hahmotettavasta tunteesta; siitä, että jotain siellä koulussa tärvääntyi. Ankeita muistoja liittyy vääriin vastauksiin, laulu- ja liikuntatuntien nöyryytyksiin, piinalliseen kouluruokailuun ja opettajan tai muiden oppilaiden pilkattavana olemiseen. Myös hyvät oppilaat ovat voineet kokea koulun ahdistavaksi - tai vähintäänkin turhauttavaksi.

Dokumentti on aiheeltaan tärkeä ja ajankohtainen. Tutkimusten mukaan suomalaiset koululaiset viihtyvät koulussa huonommin kuin missään muussa Euroopan maassa Venäjää lukuun ottamatta. Ja koulukokemukset vaikuttavat kiistatta ihmisen minäkuvaan ja itsetuntoon.

Dokumentti etsii yli kymmenen kertojan kautta yhteisiä kokemuksia - jotain jonka avulla ongelmaa voisi hahmottaa. Moni haastateltava puhuu pelosta: "Pelossa ja kauhussa opittiin ja oltiin". Tai toisaalta: "Niinhän se pelko vaikuttaa, ettei opi". Unissa kouluaikojen painajaiset jatkuvat - tai niistä voi lopulta myös vapautua. Kun asioihin saa etäisyyttä voi kaiken tietysti nähdä myös huumorin läpi, mutta ei huumorikaan poista vääryyden kokemisen tunnetta. Ja se mikä aikuisen silmin nähtynä on pieni tapahtuma, voi lapsen mielessä saada suunnattomat mittasuhteet.

Moni on kokenut koulun ikuisen kilpailutilanteen ja numeroiden metsästyksen ahdistavaksi ja lopulliseksi osoitukseksi omista heikoista älyn lahjoistaan - vaikka olisi elämässä myöhemmin tullutkin pärjättyä ihan kohtalaisesti. Kyseessä on siis myös selviytymistarina, sillä tuleehan suurimmasta osasta meistä lopulta melko tasapainoisia aikuisia. Mukaan mahtuu myös riemukas kokemus: iltalukiosta aikuisena ylioppilaaksi kirjoittanut nainen iloitsee saavutuksestaan. Opettajan halveksunta oli onnistunut lannistamaan hänet lapsena, mutta nelikymppisenä tämä nainen oli voittanut itsensä ja näyttänyt, että hänkin pystyy käymään lukion ja kirjoittamaan ylioppilaaksi.

Arto Kaivanto on kuvannut muistelijat vanhoissa kouluissaan ja myös meidän aikamme pienet koululaiset, jotka aloittavat koulunsa halulla, ovat innokkaita oppimaan, laulavat joulujuhlissa riemulla ja usein myös painavat lopulta lakin päähänsä koulun päättäjäisissä. Pirkko Tiitisen ja Jussi Olkinuoran luoma äänimaailma tuo mieleen koulujen kaikuvat käytävät ja luokkahuoneen hiljaisen kahinan. Kukapa meistä ei muistaisi liidun kirahtelua taululla? Sanna Salmenkallion musiikki tuo tehokkaasti muistojen tunnelmat pintaan. Näiden kertomusten, kommenttien, tunnelmien kautta esiin nousee myös kysymys: otammeko koulun liian valmiiksi annettuna? Pitäisikö meidän kaikkien luoda utopioita paremmasta koulusta?

• Ohjaaja: Kirsi Mattila
• Tuottaja: Making Movies, 2001