TANNER

Dokumentti on kolmas osa Franckin ohjaamassa sarjassa, joka käsittelee Suomen ja Neuvostoliiton suhteita. Ensimmäinen osa Isänmaan vangit (96), tarkastelee talvi- ja jatkosotia sotasyyllisyysoikeudenkäynnin näkökulmasta. Toinen osa Hiljaisten vuosien miehet (98) luotaa samasta näkökulmasta sotia seuranneit nk. vaaran vuosia ja keskittyy erityisesti presidentti Risto Rytin sodanjälkeiseen kohtaloon.

Kolmannessa osassa Franck on tarttunut sotien jälkeisen ajan ehkä kiistellyimpään henkilöön, sosiaalidemokraattien voimamieheen, Väinö Tanneriin. Työväenliikkeen johtajaksi ja maan vaikutusvaltaisimmaksi poliitikoksi noussut Väinö Tanner oli löytänyt sosialistisen aatteen opintovuosinaan Saksassa vuosisadan alussa.

Palattuaan kotikaupunkiinsa Helsinkiin hän käänsi suomeksi useita Karl Marxin ja Karl Kautskyn kirjoja. Keskeinen käänne tapahtui jo 1910-luvulla, kun Tanner ajautui ristiriitaan sosiaalidemokraattisen puolueen johdon kanssa porvareita vastaan nostettavan kapinan suhteen.

Kansalaissodan päätyttyä punakaartilaisten raskaisiin tappioihin, Tanner perusti välittömästi uuden sosiaalidemokraattisen puolueen. Hän lähti vaatimaan valkoisten ylläpitämien vankileirien purkamista ja armahduksen aikaansaamista punaisten kapinaan osallistuneille.

Jo puoli vuosikymmentä leirien purkamisen jälkeen Tannerin johtamat sosiaalidemokraatit nousivat maan suurimmaksi puolueeksi ja Tanner valkoisen Suomen pääministeriksi. Myöhemmin hän äänestystaktikoinnilla myötävaikutti kommunistien kieltämiseen Suomessa. Tanner vieroksui ääriryhmiä sekä vasemmalla että oikealla. Hän otti keskeisen roolin fasistisia ihanteita omaksuneen Lapuan liikkeen kukistamiseen 1930.

30-luvulla Tanner ryhtyi yhteistyöhön maaseudun vähävaraisia edustavan maalaisliiton kanssa. Yhteistyön tuloksena syntyivät edelleen voimassa olevat kansaneläkejärjestelmä, sairausvakuutuskorvauskäytäntö ja työttömyyskorvauslaki. Kommunistit olivat katkeria "työväen petturia" Tanneria kohtaan siinä, missä Neuvostoliiton johtajat kokivat hänet piikkinä lihassaan. Kekkosen uralle Tanner oli sopiva kauhuvaihtoehto. Tilannetta pystyikin hyödyntämään maalaisliittolainen porvari.

Suomen keskeistä rakentajaa ja sotien jälkeen hänen pudottajakseen nimetyn Urho Kekkosen taistelua kommentoivat runsaan arkistomateriaalin säestämänä historian professori Hannu Soikkanen, ministerit Max Jakobson ja Veikko Helle, kirjailija Arvo Salo, Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän suurlähettiläs Helsingissä, Juri Derjabin, moskovalainen historian tutkija Maxim Korobatchkin, vähemmistökommunistisen Tiedonantaja-lehden päätoimittaja Erkki Susi, Suomen kommunistisen puolueen entinen puheenjohtaja Aarne Saarinen ja mm. osuusliikkeessä toiminut tutkija Kari Niilola.

Väinö Tanneria isänä ja isoisänä kommentoi oma poika, teollisuusneuvos Mikko Tanner, tyttäret, tekniikan tohtori Anni Björklund ja eläinlääketieteen tohtori Aili Oksanen ja pojantytär Riikka Tanner.

• Ohjaaja: Michael Franck
• Tuottaja: Filmikonttori ja TV2/Dokumenttiprojekti