ANJA

Anja Eerikäisen työ on rajua ja raakaa, kovaa ja kuluttavaa. Se on täynnä sanatonta tuskaa ja hätää: Se on silvottuja, hakattuja, potkittuja, aliravittuja, sairaita, loukkaantuneita, hoitamattomia ja hylättyjä eläimiä, niin lemmikki- ja hyötyeläimiä kuin luonnonvaraisiakin eläimiä. Se on tarkastuskäyntejä navettoihin, sikaloihin, kanaloihin, talleihin sekä hevos- ja teuraskuljetusautoihin. Se on tiedottamista, valistus-, opastus- ja koulutustilaisuuksia sekä alituista puhelimenpärinää. Se on pinoittain erilaisia raportteja ja oikeudenkäyntipöytäkirjoja sekä laatikoittain karmaisevia valokuvia eläinten kohtaloista.

Varsinaisen työn lisäksi se on täynnä väheksyntää, vastustusta, uhkauksia sekä ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä eläinsuojeluvalvojan työn luonteesta ja tarkoitusperistä. Mutta se on myös palkitsevaa, kun suojatit paranevat, saavat ehkä uuden turvallisen kodin tai voivat palata tervehtyneinä luontoon alkuperäiseen elementtiinsä. Ja kun viranomaiset alkavat ottaa eläinsuojelutyön vakavasti ja kun yhteistyö alkaa toimia.

Pamela ja Pekka Mandartin dokumentissa kerrotaan kuvitteellinen vuorokausi Anja Eerikäisen huushollissa. Otetaan vastaan kymmeniä viestejä ulkomaailmasta. Vastaaminen puhelimeen ja puhelinvastaaja sekä siihen jätetyt viestit antavat tarinalle dynamiikan. Anjan olemus ja kertomukset antavat elokuvalle sisällön ja luonteen.

’’Jos kesytät minut, olet minusta vastuussa koko elämäni ajan’’, sanoi kettu Pikku- Prinssille. Tämän sadun opetuksen Anja on sisäistänyt ja haluaa kertoa siitä muillekin.

Elokuva on kuin Hill Street Blues tai päivä sairaalan teho-osastolla. Se kertoo ihmisen välinpitämättömyydestä ja pahuudesta. Se kertoo ihmisen vastuusta, mahdollisuudesta välittää ja auttaa. Se on kertomus Anja Eerikäisen maailmasta.

• Ohjaus Pekka Mandart
• Tuontanto Mandart Production/TV 2 Dokumenttiprojekti.