BORINAGEN LAPSET - KIRJE HERRA STORCKILLE

Patric Jean kertoo dokumenttielokuvan suurmiesten, Henri Storckin ja Joris Ivensin, 30-luvulla työstämän Misére au Borinage -dokumentin ravistelleen häntä jo opiskeluaikoina. Jean pohti, josko hän onnistuisi ''rakentamaan sillan'' Borinagen kaivosalueen kuudenkymmenen vuoden alkuhämärästä nykypäivään. Hän halusi selvittää, miten Borinagessa voidaan nyt, miten Borinagen lapset voivat, miten on Storckin/Ivensin dokumentin kuvaaman käsinkosketeltavan köyhyyden laita.

Vuosikymmenten välinen vuoropuhelu jää Patric Jeanin teoksessa muutaman otoksen varaan, kirje tiivistelmäksi. Vertailu sinänsä soljuu vaivattoman tuntuisesti. Vääjäämätön loppupäätelmä on, että heikko-osaisilla ei mene tänään juurikaan paremmin kuin kuusikymmentä vuotta sitten. Heillä menee pöyristyttävän huonosti.

Dokumentin kuvaama kurjuus saavuttaa mittasuhteet, joita voi kuvailla vain huutaviksi vääryyksiksi. Borinagelainen leskiäiti neljine lapsineen asuu surkeassa läävässä ja saa siitäkin häädön vuokrarästien vuoksi. Köyhyys heijastuu kaikkeen ja on tuntuvinta niissä olemattomissa mahdollisuuksissa, joita lapsilla on. Koulunkäyntiä ei voi mitenkään pitää täysipainoisena. Hyljeksittynä olemisen paino ja kaikkinaisen kehityksen vaarantuminen vievät loputkin motivaatiot.

Voimakkaita ajatuksia eriarvoisuudesta herättävän dokumentin tekijä on itse Borinagen kaivosalueen kasvatteja. Hän jos kuka tietää, että köyhyys Borinagessa on pysynyt ennallaan, samoin sen dokumentaristissa herättämä suuttumus.

• Ohjaaja: Patric Jean
• Tuotanto: RTBF, Belgia, 1999