Garmisch-Partenkirchen on idyllinen pikkukaupunki Etelä-Saksassa, noin tunnin automatkan päässä Münchenistä etelään lähellä Itävallan rajaa. Täällä lähes kaikki pyörii talviurheilun ja turismin ympärillä. Yli 10.000 paikkaa odottaa vieraita hotelleissa ja Pensioneissa, eli hiukan halvemmissa majataloissa. Perinteisen laskettelun lisäksi Garmisch-Partenkirchenissa voi harrastaa lumilautailua, riipuliitimillä ja -varjoilla lentämistä, raftingia (eli kumiveneellä rinteiden laskemista) ja melkein mitä tahansa muuta talviurheilulajia. Kesällä täällä harrastetaan vuorikiipeilyä ja -patikointia, mountainbikingiä, tennistä ja golfia. Garmisch-Partenkirchen on oiva paikka aktiivi-lomailijoille. Zugspitze - Saksan korkein vuori on 2964 m korkea ja sijaitsee aivan Saksan ja Itävallan välisellä rajalla. Sen huipulle pääsee kahdesta suunnasta, sekä Saksan että Itävallan puolelta sinne vie köysirata. Sen lisäksi vuorelle pääsee hammasratajunalla. Zugspitzen huipulla on ravintola, modernin taiteen näyttelyhalli sekä perinnerikas meteorologinen tutkimusasema. Ilma Zugspitzen huipulla on sen veran ohut, että kävijä huomaa sen omasta hengitysrytmistään! Neuschwansteinin linna on varsinainen turistimagneetti lähellä Garmisch-Partenkirchenia. Japanista ja Yhdysvalloista asti tullaan tänne ihailemaan satulinnaa. Se rakennettiin vuosina 1869-1886. Se on arkkitehtuuriltaan keskiaikainen ritarilinna ja näyttää ensisilmäyksellä hiukan Disneyland - tyyliseltä. Linnan herra Kuningas Ludwig II ei ehtinyt käyttää upeata linnaansa vuottakaan. Hän kuoli vuonna 1886 salaperäisellä tavalla. Linna ei valmistunut koskaan kokonaan. Edes valtaistuinta ei ehditty hankkia valtaistuinsaliin. Kuningas Ludwig II on Baijerin kuuluisin ja persoonallisin entinen monarkki. Hän eli vuodesta 1845 vuoteen 1886. Hän nousi valtaistuimelle 18-vuotiaana. Nuori kuningas oli äärimmäisen kiinnostunut taiteista, ennen kaikkea rakennustaiteesta, musiikista ja malaustaiteesta. Hän ihaili suuresti säveltäjä Richard Wagneria, joka oli siihen aikaan suurissa taloudellisissa vaikeuksissa. Ludwig kutsui Wagnerin hoviinsa ja antoi hänelle kaikki tarvittavat puitteet, jotta Wagner voisi keskittyä säveltämiseen. Kuningas Ludwig ei järin välittänyt politiikasta, vaan ainoastaan kulttuurista. Hänen käsityksensä monarkiasta olivat hyvin vanhanaikaisia, hän käsitti itsensä jumalkuninkaaksi. Münchenissä, Baijerin pääkaupungissa, toimii kuitenkin parlamentti, sillä silloinen valtiomouoto oli perustuslaillinen monarkia. Kuninkaan ministerit surivatkin suuresti kahta asiaa: Kuningas ei tainnut tuntea suurta intohimoa naisiin. Hän oli lyhyen ajan kihloissa, mutta kihlaus purkautui pian ja Ludwig ei koskaan saanut lapsia. Siispä hänellä ei ollut seuraajaa. Toinen, vielä suurempi ongelma oli, että kuningas rakennutti hullun lailla linnoja. Hän käytti valtion budjetin lähinnä siihen ja taiteilijoiden tukemiseen. Hänen elinaikanaan rakennettiin hänen käskystään neljä upeata linnaa: Neuschwanstein, Linderhof, Herrenchiemsee ja Hohenschwangau. Viides linna oli jo suunnitteilla. Kuninkaan pysäyttämiseksi Münchenin parlamentti viimein julisti hänet mielisairaaksi. Hänet pantiin viralta, pidätettiin ja vietiin pois Neuschwansteinin linnasta. Vain pari päivä myöhemmin hänen kuollut ruumiinsa löytyi Starnbergin järvestä. Vielä tänä päivänä on epäselvää murhattiinko hänet, tekikö hän itsemurhan vai oliko hänen kuolemansa tapaturma. Mutta baijerin osavaltio saa olla kiitollinen Ludwigin rakennusvimmasta. Turistimassat, jotka vuosittain saapuvat ihailemaan hänen satulinnojaan tuovat enemmän rahaa kuin mitä linnojen rakentamiseen silloin meni!