Pöllöjen kevät on alkanut
Pöllöt kiehtovat ihmisiä, koska niitä näkee harvoin, mutta kuulee usein. Pöllöt ovat niin viisauden kuin tyhmyydenkin, niin tiedon kuin taikauskonkin symboleita.

Pöllöt - hämärän saalistajat
Yön hämärässä pöllöt saalistavat lähinnä kuulonsa avulla. Pöllöjen kuulo on parempi kuin monilla muilla lintulajiella. Pöllöillä on isot korvat, ja ne ovat ääniä heijastavien höyhenten suojassa. Pöllö voi napata saaliinsa pelkästään kuulon perusteella täysin pilkkopimeässä tai lumihangen alta. Tästä poikkeuksellisesta kyvystä tulee sanonta, että pöllöt näkevät korvillaan.

Pöllö käyttää saalistuksessa myös suhteessa hyvin isoja silmiään. Pöllön silmän valoherkkyys on muutaman kerran parempi kuin ihmisen. Pöllöillä on kuitenkin yksilöllisiä eroja näkökyvyssä, eivätkä "huonosilmäisimmät" pöllöt näe hämärässä juuri sen paremmin kuin monet ihmisetkään.

Käy tutustumassa yöpetolinnun tuntomerkkeihin.
(Linkki avautuu Luonnossa tapahtuu -ohjelman ohjelmakorttiin Yön saalistajat.)

Luvassa on hyvä pöllökevät
Pöllökeväästä on tulossa hyvä, paikoin jopa paras vuosikausiin. Hyvä pöllöretki ilma on kirkas ja tyyni ilta, sillä pöllöt ovat silloin varmimmin äänessä. Pöllöjen soidinaktiivisuus kiihtyy, kun kevät edistyy ja lämpötila nousee. Pöllöjen vuosittaista määrää säätelee pikkunisäkkäiden määrä. Useimmat pöllölajimme käyttävät pääravinnokseen pikkunisäkkäitä, myyriä ja hiiriä.

Tutustu muutamaan Suomen pöllölajiin - ja eikun bongailemaan!

Helmipöllö Huuhkaja Sarvipöllö

Tunturipöllö Varpuspöllö Viirupöllö

		VIIRUPÖLLÖ (Strix uralensis ) Koko: Melko suurikokoinen, pituus 60–62 cm. Ulkonäkö: Ruskea selkäpuoli, vaalean harmaa pitkittäisviiruinen vatsa, pitkä kiilamainen pyrstö, siipi- ja pyrstösulissa leveät poikkijuovat, päälaella ja niskassa vaalealla pohjalla tummia viiruja, tasaisen harmaa naamakiehkura, tummat silmät, keltainen nokka. Elinympäristö: Vanhat havu- ja sekametsät. Havittavuus: Parhaimmin havaittavissa soidinhuhuilun aikana maalis-huhtikuussa parin tunnin aikana ennen auringon nousua. Ääni: Koiraan ääniä mm. puhdassointinen matala huhuilu huhuh, huhuh-hu-huu-huh. Sointuva varoitushaukahdus uah.

		VARPUSPÖLLÖ (Glaucidium passerinum ) Koko: Pienin pöllömme. Pituus 15-19 cm. Ulkonäkö: Ruskea, pienten valkoisten täplien pirskottama selkä, tumma rinta, pitkittäisviiruinen vaalea vatsa, tumma pää ja naama, ei selvää naamakiehkuraa, keltaiset silmät, lyhyehkö pyrstö. Elinympäristö: Laajat havu- ja sekametsät, talvisin myös taajamien lähistöllä. Havaittavuus: Tyynenä maaliskuun aamuyönä pari tuntia ennen auringon nousua on hyvät mahdollisuudet kuulla varpuspöllö. Myöhäissyksyllä ja talvella varpuspöllö saattaa ilmaantua lintulaudan kuokkavieraaksi pikkulintuja saalistamaan. Ääni: Koiraan soidinvihellys on parin sekunnin välein toistuva hieman punatulkkumainen, mutta säveltasonsa pitävä hyy, hyy, hyy, joka muuttuu rytmiltään sarjaksi hyy, hy-hy-hyy, hyy. Syksyllä varpuspöllö tiedottaa olemassaolostaan voimakkaalla, sävyltään "kiljuvalla" vihellyssarjalla hjuu-hjuy-hjyy hjyi-hjii-hjii.

		HUUHKAJA (Budo budo ) Koko: Maailman suurin pöllö. Pituus 64–73 cm. Ulkonäkö: Kellertävien ja harmaiden viirujen ja täplien laikuttama mustanruskea selkä, voimakkaiden mustien pitkittäisjuovien ja hienojen poikkipiirtojen koristelema okrankeltainen vatsa, lyhyt pyrstö, isot korvatöyhtöt, punakeltaiset silmät. Elinympäristö: Kallioiset metsäalueet ja saaristot. Huuhkaja saalistaa mieluusti avomaastossa. Havaittavuus: Huuhkajan soidinhuhuilun voi helposti kuulla kaikkialla Suomessa, varmimmin auringonlaskun aikaan tai pari tuntia ennen auringon nousua tyynenä kevätyönä. Ääni: Koiraan soidinhuhuilu on muutaman sekunnin välein toistuva kumea huu tai selvästi kaksitavuinen huu-uu, joka hyvissä olosuhteissa voi kuulua jopa viiden kilometrin päähän. Varoitusääni on selkäpiitä karmiva nauru uah-ah, uah-ah-ah-ah.

		HELMIPÖLLÖ (Aegolius funereus ) Koko: Ison rastaan pituinen. Pituus 24–28 cm. Ulkonäkö: Ruskea, valkeitten helmitäplien kirjailema selkäpuoli, vaalea vatsa, jossa ruskeita pitkittäisviiruja, iso pää, selvä vaalea naamakiehkura, keltaiset silmät, pitkät siivet, lyhyt pyrstö. Elinympäristö: Kuusivaltaiset havu- ja sekametsät. Havaittavuus: Suomen yleisin ja runsaslukuisin pöllö, jota on kuitenkin vaikea havaita muulloin kuin jokakeväisestä soidinpuputuksesta tai pesällä. Ääni: Koiraan soidinpuputus on säveltasoltaan nouseva pu-pu-pu-pu-pu-pu-pu, joka kuuluu parin kilometrin päähän. Kutsuääni oravamainen tsiak maiskautus. Varoitusäänisarja väh-väh-väh-väh.

		TUNTURIPÖLLÖ (Nyctea scandiaca ) Koko: Lähes huuhkajan kokoinen, pituus 55–66 cm. Ulkonäkö: Täysin valkoinen tai tummien poikkijuovien kirjailema höyhenpuku, keltaiset silmät, "mursunviikset" ja "lumikengät". Elinympäristö: Sammal- ja jäkälätundra, tunturit. Havaittavuus: Suomessa tunturipöllöä ei juurikaan pääse näkemään kuin talvella ja silloinkin varmimmin Saaristomeren ja Ahvenanmaan ulkosaaristossa. Ääni: Koiraan soidinhuhuilussa matala huu toistuu 1–2 sekunnin välein 2–6 kertaa. Varoitusääni pesällä äänekäs räkytyssarja kvääk-kvääk-kvääk-kvääk.

		SARVIPÖLLÖ (Asio otus ) Koko: Variksen kokoinen. Pituus 35–37 cm. Ulkonäkö: Koko ruumiin yleisväri punakeltainen, jossa mustaa ja harmaata kuviointia, liikuteltavat pitkät korvatöyhtöt, selvärajainen punertava naamakiehkura, musta pystyjuova oranssinpunaisten silmien ylä- ja alapuolella, pitkät siivet ja pitkähkö pyrstö. Elinympäristö: Sarvipöllö pesii pellonreunoissa vanhoissa variksenpesissä. Sarvipöllö on suopöllön ohella se on ainoa muuttava pöllömme. Havaittavuus: Helpoimmin sarvipöllön havitsee kesällä. Myös saalistumaitaan partioiva emo on myyrävuonna tavallinen näky. Ääni: Soidinhuhuilu koostuu pitkästä sarjasta noin kolmen sekunnin välein toistuvia vaimeita huu -ääniä. Naaraan vastaus meäääh muistuttaa vaimeata karitsan määkinää. Varoitusääni pesällä on väkytyssarja kvek-kvek-kvek-kvek-kvek-kvek.