YLE YLE Oppiminen opettaja.tv
Ekolokero
Ekolokero
Ekolokero
Ohjaamo Katsomo Treenaamo

Etusivu
Sää
Ihan pihalla

E-kortit
Palaute
Open paja
Ohje

SUO

"Suo siellä, vetelä täällä" sanoo vanha kansa, tarkoittaen, että teki mitä tahansa, aina on asia jotenkin huonosti. Suo-sanalla on siis kielessämme ikävä kaiku. Soita on maassamme todella runsaasti ja useimmat meistä ovatkin liikkuneet suolla. Tarpominen vetelässä ja märässä maaperässä ei ole helppoa ja matkanteko on hidasta.

Suo on kuitenkin mielenkiintoinen luontotyyppi, jonka määritteleminen on hiukan hankalaa.

Suo on kosteikkoekosysteemi, jolle ominaisin piirre on turpeen muodostuminen. Turpeen muodostuminen on mahdollista viileissä, happamissa ja kosteissa olosuhteissa. Suolla kasvavat kasvit, esim. rahkasammalet ja sarat muodostavat siis samalla oman kasvualustansa. Yleensä suo ja metsä erotetaan toisistaan seuraavalla kahdella perussäännöllä:

1. Suolla pintamaa on kuolleesta orgaanisesta aineksesta syntynyttä turvetta, metsässä puolestaan kivennäismaata.

2. Suolla suokasvien (esim. rahkasammalet) osuus pintakasvillisuudesta on yli ¾ osaa.

SUOTYYPIT

Soiden päätyypit ovat: räme, korpi, neva, letto, luhta ja lähteikkö. Ilmastollisista olosuhteista johtuen on maassamme myös lukuisia erilaisia suotyyppiyhdistelmiä. Suotyyppiyhdistelmä käsittää lähes aina erilaisia suotyyppejä. Suon keskellä saattaa olla nevaa ja laidoilla rämettä ja korpea. Suotyyppiyhdistelmiä on kolmea eri pääryhmää: Eteläisen Suomen keidassuot, Itä-Suomen aapasuot ja pohjoisimman osan palsasuot.

Soiden luonteeseen vaikuttaa ravinteisuuden lisäksi olennaisesti se, mistä ne saavat kosteutensa. Luhtasoiden kosteus on peräisin läheisestä vesistöstä, kun taas korpi saa vettä pintavaluntana ympäröiviltä metsämailta.

SUO HERÄÄ KEVÄÄLLÄ

Keväinen suo on unohtumaton kokemus. Vetinen maisema herää pitkän talven jälkeen eloon ja äänimaisema muuttuu hetkessä. Joutsenten törähdyksiä, teerien pulinaa ja soidinmenoihin kuuluvaa pullistelua ja suhinaa kuulee jo maaliskuussa. Kurjet tanssivat kevään riemua eikä sen hieman kömpelöstä olemuksesta ole tietoakaan, kun se ottaa juoksupyrähdyksiä ja pomppii korkeuksiin tehdäkseen vaikutuksen tulevaan puolisoonsa.

Suolla saattaa päästä tarkkailemaan myös melko arkoja metsähanhia, samoin kuin sinne usein kerääntyy niittykirvisiä, keltavästäräkkejä ja monia kahlaajia kuten kapustarintoja ja töyhtöhyyppiä. Saattaapa vastaan rymytä metsän kiistaton isäntäkin, metsokukko. Silloin on syytä olla varovainen.

Kaakkurilammen elämästä kerrotaan jakson loppupuolella. Osa kaakkureista on alkanut pesiä lähempänä mökkialueita ja palaavat samaan paikkaan seuraavinakin vuosina. Näin on ihminenkin saanut mahdollisuuden seurata kaakkureiden elämää hieman lähempää. Kaakkuri ei ole kovin vaativa pesän suhteen. Ne pesivät jopa ihmisen rakentamilla tekopesillä.. Pesään ilmestyy kesän alussa yleensä kaksi munaa. Keskikesällä poikaset kuoriutuvat ja ne ovat emoistaan riippuvaisia pari kuukautta.

Tutustu tämänhetkiseen lintutilanteeseen Suomessa

HYVÄ TIETÄÄ:
Suomessa on soita 10 miljoonaa hehtaaria. Niistä noin 4,3 miljoonaa hehtaaria on luonnontilassa. Soiden osuus maa-alasta vaihtelee suuresti maamme eri osissa. Laajoilla alueilla Pohjois-Pohjanmaalla jopa yli 60 % maa-alasta on suota, kun taas eteläisemmässä Suomessa soiden osuus maa-alasta jää alle 20 %.

Pentti Kallinen/ YLE
Pentti Kallinen/YLE
Heli Mäkikauppila./YLE
Juha-Pekka Inkinen/ YLE


Koostamo
Koostetut