Ruotsi-ottelussa 24.9.1950 Olympiastadionin liukas kenttä asetti pelaajien tekniikan kovalle koetukselle, Suomen päävalmentaja Aatos Lehtonen analysoi. "Palloa ei osata pitää maassa vaan peli ryöstäytyy väkisinkin ilmaan, jolloin tehokkuus ja täsmällisyys kärsivät."

Niin Suomen kuin Ruotsin puolustukselta lipsahti peliväline verraten usein päätyrajan yli, ja kulmuritilanteita nähtiin tämän tästä. Suomen puolustus järjesti omalla maalilla tiukan miesvartioinnin aiemmin nieltyjen "katkerien pillerien" johdosta, mutta kulmapotkujen suorittamisesta Lehtonen löytää puutteita: "Jälleen kulmuri annetaan maalivahdin käsiin, vaikka kentällä on tilaa liikaakin."

Suomen joukkueen ykköspelaajiin kuului Aulis Rytkönen, jonka "soolonumero" nähdään oheisella filmilläkin. "Ikävä vain, että Aulis ei malta luopua pallosta oikealla hetkellä ja menettää sen vastustajalle", Lehtonen joutuu kuitenkin toteamaan.

Hyökkäyksissä suomalaiset syöttivät säännöllisesti liian lähelle maalia ja menettivät mahdollisuutensa. Ruotsi saa Lehtoselta kehuja: keskustuki Leander syötti yhtä mittaa omalle eturivilleen, joka ankarasti ahdisti Suomen maalia.

Tämä Pohjoismaiden mestaruuskilpailuun kuulunut ottelu päättyi Suomen 0-1-häviöön. Tulosta pidettiin kunniakkaana, sillä samana vuonna Ruotsi oli saavuttanut jalkapallon MM-pronssia. Helsingissä maata tosin edusti B-maajoukkue.

Samassa filmissä Lehtonen ruotii vuonna 1949 pelattua Suomi-Norja-ottelua, jossa "miehemme juoksivat paljon enemmän pallon perässä. Sen jälkeen Suomen jalkapallo on suuresti edistynyt ja tuottanut useita ilon aiheita uskollisille kannattajilleen."

Teksti: Jukka Lindfors

AVAINSANAT: filmikatsaukset, Helsinki, jalkapallo, jalkapalloilijat, maajoukkueet, maaottelut, mielipiteet, Olympiastadion, palloilu, palloilulajit, pohjoismaat, urheilu, valmentajat

Anna palautetta sivun sisällöstä