Kuvataiteilija Alpo Jaakola (1929-1997) oli merkittävimpiä surrealismin edustajia Suomessa. Mystisyys ja absurdi huumori ovat keskeisellä sijalla hänen töissään.

"Jaakolan taide sisältää alitajuisia mielikuvia siinä määrin, että kun muuan katsoja Jaakolan näyttelyssä ylisti maalauksia, hän totesi samalla, ettei niitä kodin seinällä voisi pitää", ohjaaja ja kuvataiteilija Eeli Aalto sanoo.

"Elämän armottomuus kuvastuu Jaakolan töistä kaamealla, oudosti mukaansa tempaavalla tavalla. Ne vangitsevat mielen." Aallon ryhmä lähtikin tekemään "Loimaan samaanista" elokuvaa surrealistisin keinoin.

Jaakola rakasti kaikkea nopeaa, kuten räjähdyksiä. Elokuvassa hän kertoo kuitenkin luopuneensa metsästyksestä, ampumisesta, tappamisesta - koska luonto kuihtuu itsestään ja kaikki elollinen kuolee muutenkin.

Julminta mitä Jaakola tietää, ovat ihmisen aivot. Hän puhuu voimakkaasti eläinten oikeuksien puolesta ja haluaisi säilyttää kaiken vanhan. Ruumishuonekin muuttuu hänen piirissään viihtyisäksi paikaksi.

"Hän möyrii mullassa istuttaen tontilleen uutta kasvillisuutta", Aalto kuvailee. "Raju alkuvoima purkautuu paitsi Jaakolan maalauksissa ja piirustuksissa, myös sanan käytössä."

"Ei Alpo Jaakolaa voi mihinkään kategoriaan nimetä. Hän sanoo ettei taidetta kannata ryhtyä selittämään. Aina sitä on tehty ja aina epäonnistuttu."

AVAINSANAT: absurdi, dokumenttiohjelmat, eläimet, eläimistön suojelu, huumori, kuvataide, kuvataiteilijat, Loimaa, luontosuhde, metsästys, mystiikka, oikeudet, piirtäjät, ruumishuoneet, räjähdykset, samaanit, surrealismi, taidemaalarit

Anna palautetta sivun sisällöstä