Kun Rauni Mollbergin Tuntematon sotilas sai ensi-iltansa, jäsensi yleisön elokuvakokemusta sekä elokuvan pohjana oleva Väinö Linnan klassikkoromaani, että romaanin valkokankaalle ikuistanut Edvin Laineen kansallinen suurelokuva. ”Elokuva katsotaan kirjan lävitse ja kirjan antamia tietoja täydentäen, kirja luetaan elokuvan visualisointi silmien edessä”, kiteytti elokuvakriitikko Peter von Bagh Tuntemattoman sotilaan vastaanoton dilemman.

Tuntemattomassa sotilaassa Rauni Mollberg haki peräeroa Edvin Laineen elokuvaan. 1980-luvulle tultaessa kansa oli oppinut rakastamaan Laineen elokuvan karismaattisia roolitöitä, Sinisalon Lahtista, Jurkan Lammiota, Lindmanin Lehtoa, jne. Mollberg sen sijaan ei omassa elokuvassaan ratsastanut karismalla, vaan haki rooleihin nuoria kasvoja ja tuntemattomia amatöörejä.

Laineen elokuva oli myös huomattavan siloteltu. Mollberg puolestaan ei karsastanut poimia Linnan kirjasta ihmisyyden irvokkaimpia piirteitä. Itse asiassa Mollberg jopa korosti niitä. Ero menneeseen oli valtava ja yleisöllä oli vaikeuksia sulattaa Mollbergin lakonisia hahmoja. Elokuvan jälkeinen katsojapalaute oli voittopuolisesti positiivista, elokuvaa pidettiin korkeatasoisena, teknisesti taitavasti toteutettuna ja etenkin sotakuvauksessaan realistisena, mutta kritiikkiä nostatti Linnan romaanin rakkaiden hahmojen jääminen kovin ontoiksi.

Toisaalta Mollbergin elokuvan kohdalla myös viitattiin Linnan henkilökuvien monipuolistumiseen verrattuna Laineen filmatisointiin. Moni koki Edvin Laineen elokuvan henkilögallerian muistuttavan enemmänkin sotilasfarssia, kuin vakavasti otettavaa moraalispasifistista sotaelokuvaa vakavasta romaanista. Esimerkkejä Mollbergin eduksi poimittiin monia, kuten vaikkapa Pirkka-Pekka Peteliuksen taitava tulkinta Hietasesta, tai Paavo Liskin moniulotteinen Rokka, jotka molemmat olivat kaukana Edvin Laineen elokuvan rehvastelevista sankareista.

Valtava railo Laineen ja Mollbergin elokuvien välille syntyi myös Lotta Kotilaisen hahmon kautta, joka puuttui kokonaan Edvin Laineen elokuvasta. Mollberg sen sijaan antoi elokuvassaan lotta Kotilaiselle kursailematta upseerien leikkikalun roolin. Syynä Kotilaisen puuttumiselle Edvin Laineen elokuvasta oli ohjaajan kategorinen kieltäytyminen filmaamasta tätä rienaavana pitämäänsä hahmoa. Tästä ratkaisusta Laine myös riiteli aikoinaan äänekkäästi itsensä Väinö Linnan kanssa. Tuntematon sotilas –romaanin ilmestyttyä kirjailija Väinö Linnaa kritisoitiin rankasti juuri lottien ja upseerien mustamaalaamisesta.

Myös toinen Laineen elokuvasta kokonaan puuttuva kohtaus, sotamies Viirilän ampuminen everstiluutnantti Karjulan toimesta, on Mollbergilla jopa elokuvan koko sanoman keskiössä. Kyse on yhtä lailla samasta kohtauksesta, johon moni Linnaan kriittisesti suhtautunut lukija katsoi kulminoituvan Linnan harrastaman upseerien mustamaalauksen. Mollbergin ratkaisu tekee monella tapaa oikeutta Linnan romaanille ja sen pasifistiselle sanomalle. Omien teloitukset olivat Linnalle yksi sodan traumaattisimmista asioista ja tätä traumaa kirjailija purki voimakkaasti Tuntemattomassa sotilaassa.

Mollberg ei myöskään käyttänyt Tuntemattomassa sotilaassaan musiikkia lainkaan, lukuun ottamatta tilanteita joissa esimerkiksi sotilaat kuulevat musiikkia vaikkapa gramofonista. Ratkaisu on lähes dogmaattisen ankara ja herätti yhtä lailla ristiriitaisia tunteita 1980-luvun katsojissa.

Tapahtui 1985 –sarjassa kustannustoimittaja Antti Arnkil ja toimittaja Tapio Pajunen pohtivat minkälaista vuoropuhelua Rauni Mollbergin Tuntematon sotilas käy Edvin Laineen kansallisen suurelokuvan elokuvan, sekä Väinö Linnan klassikkoromaanin kanssa.

Teksti: Tapio Pajunen

AVAINSANAT: dramatisointi, elokuva, elokuvamusiikki, elokuvat, jatkosota, keskustelut, ohjaajat, pasifismi, tulkinta, Tuntematon sotilas

Anna palautetta sivun sisällöstä