Väinö Linnan Tuntematon sotilas ilmestyi kymmenen vuotta sodan päättymisen jälkeen, yhdessä lukuisten sotakokemuksia ruotineiden teosten kanssa. Syksyllä 1954 ilmestyi muun muassa Unto Seppäsen siirtoväen kohtaloiden kuvaus Evakko ja Jussi Talven suomalaisten ja saksalaisten aseveljeyttä käsitellyt Ystäviä ja vihollisia.

Linnan romaani sai välittömästi suurta julkisuutta herättämänsä paheksunnan ja kohun takia. Julkisen keskustelun laukaisi Toini Havun runsasta huomiota saanut murskakritiikki ”Purnaajan sota”, joka julkaistiin Helsingin Sanomissa 19.12.1954. Kritiikissään Havu kuvasi Linnan romaanin näkökulmaa ”sammakkoperspektiiviksi” ja käsite jäi elämään.

Linnaa syytettiin upseerien mustamaalaamisesta, romaanin väitettiin antavan väärän kuvan suomalaisesta sotilaasta purnaajana, teoksen naisvihamielisyyttä arvosteltiin ja jopa kirjan sisältämiä kirosanoja laskettiin. Tuntemattoman sotilaan kritiikki paisui ja ristittiin kirjallisuussodaksi, mutta kohua seurasi myyntimenestys: heti ensimmäisenä vuonna Tuntematonta sotilasta myytiin peräti 175 000 kappaletta.

Kuten Toini Havu kritiikissäänkin korosti, Linnan näkökulma oli uusi. Tuntematon sotilas on naturalistissävytteinen teos, jossa Linna kuvaa sotaa tavallisen rivimiehen kannalta: kirjassa kuvataan nälkää, pelkoa, vilua ja väsymystä. Sodankäyneille miehille Linnan näkökulma oli kuitenkin tuttu ja suuren yleisön oli helppo samastua romaanin vereviin henkilöihin. Romaani myös poikkesi suomalaisesta sotakirjallisuustraditiosta – Linnan kuvaamat miehet eivät olleet asenteiltaan ylevän isänmaallisia, eivätkä upseerit kansanomaisia ja sotamiehen mentaliteettia ymmärtäviä, kuten Linna-tutkija Yrjö Varpio on todennut.

Linnan kirja ei hurmannut ainoastaan lukijoiden suurta massaa, vaan teos herätti myönteistä vastakaikua myös suomalaisissa kirjallisuuspiireissä. Tuntematonta sotilasta nostettiin jopa arvokirjallisuuden joukkoon: Linnan tekstiä rinnastettiin Aleksis Kiven Seitsemään veljekseen ja Leo Tolstoin Sotaan ja rauhaan. Kirjallisuuden modernistit kuitenkin kritisoivat Linnan kirjaa rakenteellisesti vanhanaikaiseksi, jossa kaikkitietävä kertoja valistaa lukijaa.

Vuonna 1985 Tuntemattoman sotilaan ohjannut Rauni Mollberg vertasi Linnan romaania Shakespearen klassikoihin ja totesi, että Linnan kirja on niin suurenmoinen ja monitasoinen, että siitä voitaisiin helposti tehdä kolmaskin elokuva. Mollbergin mukaan ”kolmas tuntematon” olisi sävyltään jo huomattavan absurdi, ollen enää vain löyhästi kiinni alkuperäistekstissä tai jatkosodan historiassa, toisin kuin hänen oma elokuvansa.

Mollbergin profetia toteutui osittain vuonna 2007, jolloin Kansallisteatterissa sai ensi-iltansa ohjaaja Kristian Smedsin elokuvallisia tehokeinoja viljelevä teatteritulkinta Tuntemattomasta sotilaasta. Mollbergin lailla Smeds tavoitti suuren yleisön, luki Linnaa tarkasti, mutta toisin kuin edeltäjänsä, etäytyi tulkinnassaan jo varsin kauas jatkosodan historiasta. Smedsin Tuntemattoman sotilaan keskiössä oli pikemminkin pohdinta nyky-Suomen henkisestä tilasta, jota peilattiin Väinö Linnan ”velikultien” kautta.

Rauni Mollbergin Tuntematon sotilas ilmestyi elokuvateattereihin 1980-luvulla ja sai varsin erilaisen yleisön kuin Väinö Linna tai Edvin Laine 30 vuotta aikaisemmin. Yhteiskunta oli alkanut fragmentoitua ja katsojien näkemykset poikkesivat enemmän toisistaan kuin 1950-luvulla. Myös yleisön historiatietoisuus sodasta oli epämääräisempi, elokuvan kuvaamien tapahtumien etäydyttyä varsinkin nuoren polven tajunnasta melko kauas. Mollberg itse korosti tehneen elokuvansa nimenomaan 1980-luvun nuorille.

Tuntemattoman sotilaan saaman vastaanoton muutoksessa, kuljettaessa 1950-luvulta 1980-luvulle, oli kyse koko suomalaisen kulttuurin muutoksesta, jossa ”aidon” historian tilalle astuivat yhä enemmän postmodernit ”mielikuvat” historiasta.

Tarvitseeko jokainen sukupolvi oman versionsa Tuntemattomasta sotilaasta? Miltä Rauni Mollbergin ”uusi tuntematon” näyttää 2010-luvulta käsin? Tapahtui 1985 –sarjassa näihin kysymyksiin hakevat vastausta kustannustoimittaja Antti Arnkil ja toimittaja Tapio Pajunen.

AVAINSANAT: dramatisointi, elokuva, elokuvat, haastattelut, historiankäsitys, jatkosota, kaunokirjallisuus, kirjallisuus, kirjasodat, naturalismi, ohjaajat, pasifismi, romaanisovitukset, romaanit, sensaatiot, Tuntematon sotilas

Anna palautetta sivun sisällöstä