Soweto on Johannesburgin liepeillä sijaitseva mustien kaupunginosa, jonka köyhistä oloista kasvaa paljon pikkurikollisia. Rampolokeng on käyttänyt kurjia oloja runoutensa innottajana.

Runot ovat raakoja kuvauksia maan yhteiskunnallisesta ilmapiiristä ja elämästä. Riimeissä ei säästellä ruumiita ja vallitsevan luokan raadollisuutta. Raadollisuus kuvaa ehkä parhaiten myös kokonaisuudessaan hänen ihmiskuvaansa.

Lesegon runous on kiinni mustien lausutun runouden perinteessä. Keskeinen osa kulttuurikokemusta onkin runoilijan lausunta, joka nostaa pintaan suuria tunteita ihmisyydestä, kieroudesta, tuskasta ja maailman epäoikeudenmukaisuudesta.

Runous on todella poliittista. Ja yhteiskunnan tukipilarina kirkko ja uskonto eivät jää kritiikin ulkopuolelle. Tabuja ei näytä ensi näkemältä olevan, mutta tabuthan ovat näkökulmakysymys.

Teksti: Paavo Rytsä

AVAINSANAT: Afrikka, afrikkalaiset, afrikkalaisuus, apartheid, Etelä-Afrikka, kansanrunous, muistitieto, rasismi, rotusyrjintä, runous, sanataide, slummi, Soweto, suullinen perinne

Anna palautetta sivun sisällöstä