Elävä arkisto / Kulttuuri ja viihde / Kuva ja muoto /
Kirsti Rantanen - tekstiilin intiimi kosketus
1989
OBS: Tillfälligt tekniskt avbrott. Prova att ladda om sidan eller kom tillbaka om en stund. Tilläggsuppgifter. Om du använder Arkivet utanför Finland kan du kontrollera om klippet på grund av våra kontraktsvillkor endast är tillgängligt i Finland. Detta står i så fall i artikeln.
NOTE: Our service is experiencing temporary technical difficulties. We are sorry for the inconvenience, please try again after a while or try to refresh the page. Some videoclips are only available in Finland due to the terms of our agreements (possible limitations are mentioned in the article).

-
Pyyhkeet ja lakanat kertovat historiaa 08.01.1989 | kesto: 2:44 (Video)
-
Mehevää betoniseinälle 08.01.1989 | kesto: 1:39 (Video)
-
Käärinliinoja ja uhrikiviä 08.01.1989 | kesto: 7:30 (Video)
-
Arkkitehtuuria ilman arkkitehtuuria 08.01.1989 | kesto: 2:50 (Video)
Tekstiilitaiteilija Kirsti Rantasen töissä on mukana muinaisuus. Häntä ovat inspiroineet käärinliinat ja hikiliinat, ja hän muotoilee uhrikiviä kilpikangaskeristä.
Kirsti Rantanen (s. 1930) on Suomen ensimmäinen taiteilijaprofessoriksi nimitetty tekstiilitaiteilija. Rantanen on vaikuttanut alansa kehitykseen myös opetustyöllään 1950-luvun lopulta saakka.
Rantanen määrittelee tekstiilin lankojen avaruusgeometriseksi järjestelmäksi. ”Kerroksista rakensin, veistin tuhansien lankojen kudelman. Lopulta on kyse siitä, kulkeeko loimilanka kudelangan yli vai ali. On kyse mustasta neliöstä eli pikselistä tietokoneen kuvaruudulla."
Toisaalta arvostettu tekstiilitaiteilija luonnehtii itseään kivikauden naiseksi. Hän käyttää ikivanhoja luonnonmateriaaleja - villaa, karvalankaa, rohdinta, aivinaa, kookosta, sisalia, hamppua, juuttia…
Kiinnostus vanhoihin kudontamenetelmiin näkyy myös Rantasen suurissa kuvakudoksissa.
Eeli Aallon tv-elokuva kuvattiin vuosina 1987-88 Amos Andersonin taidemuseossa Helsingissä sekä Porvoon Hanhilammella.
Näyttely oli hyvin henkilökohtainen, ja Rantanen itse kutsuu töitään omien ajatustensa konkretisoituneiksi muodoiksi. Vaate ihmisen ihoa vasten saa oman erityisen merkityksensä kun sitä pestään, manklataan ja silitetään.
Rantanen osoittaa myös, ettei seinä ole ainoa paikka, johon tekstiilitaidetta voi asettaa esille. Pystyssä seisovat teokset edustavat ”arkkitehtuuria ilman arkkitehtuuria”.
Kun Rantaselta tiedustellaan, millaisia käytännön merkityksiä näyttelytöillä voisi olla, hän katsoo kysyjää: ”Mitä merkitystä taiteella yleensä on?” Karulla betoniseinällä mehevä, elävä reliefimäinen tekstiili on puhutteleva ja akustisestikin toimiva elementti uusien rakennusmateriaalien keskellä.
Teksti: Jukka Lindfors & Eeli Aalto
AVAINSANAT: Amos Andersonin taidemuseo, dokumenttiohjelmat, henkilökuvat, kuvakudokset, luonnonmateriaalit, muotoilijat, muotoilu, taiteilijat, tekstiilitaide, tekstiilitaiteilijat
Tietolaatikko
- Ohjelman kuvanauhalla on valitettavasti häiriöitä. Elävän arkiston toimitus toivoo, että haastattelun dokumentaarinen arvo korvaa tämän puutteen.
Sisältötiedot
ALKUPERÄISEN OHJELMAN OTSIKKO:
KULTTUURIKANAVALLA: TEKSTIILIN INTIIMI KOSKETUS.
TV2 Reportaasiohjelmat.
HAASTATELTAVAT: Kirsti Rantanen
OHJELMAN TEKIJÄT:
Eeli Aalto (free-toim, free-ohj, free-suun). Eija Suonperä (kuvsiht). Jorma Karhunen (kuv). Pentti Enäkoski (ään). Matti Oksala (leik)
Kuva: Kirsti Rantanen (1989) YLE kuvanauha.
Aiheeseen liittyviä linkkejä
Internet
Julkaistu 03.03.2010