Helinä Rautavaaran tavoitteena oli edistää Euroopan ulkopuolisten kulttuurien tuntemusta.

Kulttuurien kohtaamisen lisäksi hän oli kiinnostunut uskonnoista ja rituaaleista. ”Haluan avartaa ihmisten maailmankuvaa ja esittää eri ilmiöiden yhteyksiä.”

Rautavaaran ensimmäinen pidempi ulkomaanmatka suuntautui Pohjois-Afrikkaan vuonna 1954.

Sittemmin hän liftasi Lähi-idän kautta Intiaan, kulki polkupyörällä Kaliforniasta Etelä-Amerikkaan, vieraili Afrikan ja Kaukoidän kuningashoveissa ja tutustui Dalai-lamaan ja Idi Aminiin.

Hän opiskeli ASLA-stipendiaattina Yhdysvalloissa, asui Brasiliassa ja Länsi-Afrikassa, ja liikkui luontevasti niin Jamaikan rastafarien kuin Senegalin sufilaisyhteisönkin parissa.

Rautavaaran matkoiltaan keräämä etnografisten esineiden kokoelma on esillä Helinä Rautavaaran museossa. Espoossa toimiva museo on yksi Suomen kolmesta etnografisesta museosta.

Poikkeuksellisen elämäntyön tehnyt Helinä Rautavaara (1928-1998) muistetaan myös kansainvälisistä valokuvanäyttelyistään sekä luennoitsijana ja toimittajana, jonka erityisalueena oli Afrikan ja Amerikan mustien kulttuurien vuorovaikutus.

Teksti: Rita Landström

AVAINSANAT: Aasia, Afrikka, antropologia, etnografia, etnografiset museot, Helinä Rautavaaran museo, islam, kansainvälisyyskasvatus, kulttuuri-identiteetti, kulttuuriantropologia, Latinalainen Amerikka, maailmankuva, matkailu, museot, mytologia, rituaalit, seikkailijat, seikkailumatkailu, taide, tutkimusmatkailijat, uskonnot