Näyttelijän on vaikea olla näyttelemättä. Oleminen kameran edessä ilman roolin tukea tuntuu alastomalta ja pelottavaltakin.

"Sä olet ilman maskia, mutta et ilman roolia", irvailee Paavo Piskonen Pellonpäälle dokumentin kuulussa julkkis kylvyssä -kohtauksessa.

Dokumentissa näemme Peltsin myös tutusti boheemina, sekä kulkurina, jonka omaisuus mahtui yhteen kenkälaatikkoon. Kenkälaatikon olemassaolosta ei tosin ollut pitävää näyttöä.

Keskeisessä osassa on myös näyttelijä Paavo Piskonen. Piskosen Cannesin-matka Timo Linnasalon Aikalainen-elokuvan jälkeen on yksi dokumentin käänteistä.

"Paavo Piskonen oli valitsemani katalysaattori Pellonpäälle", sanoo ohjaaja Tuomikoski haastattelussa 2007. "Ohjaajan dramaturginen tehtävä on löytää kohtausten sellainen perusluonne, josta voi olettaa, että kipinä lähtee lentämään. Löytää asetelma, joka synnyttää luovan virityksen näiden ihmisen välille."

Se minun töistäni - Matti Pellonpää -dokumentissa resutaan viinahuuruisesti Helsingin ja Tampereen kapakoissa. "Mutta", muistuttaa ohjaaja Tuomikoski itsekin vakavoituen, "vaikka tässä ollaan aika leikkisiä, sen ei pitäisi ollenkaan estää sitä tosiasiaa, että kyseessä on hieno taiteilija ja hieno herrasmies, jonka suoritukset erityisesti Aki Kaurismäen elokuvissa myöhemmin ovat aivan huippuluokkaa."

AVAINSANAT: alkoholi, arki, artikulaatio, dokumenttiohjelmat, elokuvailmaisu, elokuvanäyttelijät, Helsinki, helsinkiläiset, henkilökuvat, improvisaatio, improvisointi, katse, käsikirjoitukset, mieskuva, näytteleminen, persoonallisuus, roolileikit, roolit, suosio, Tampere, Uusimaa, vaatimattomuus, vuorovaikutus

Anna palautetta sivun sisällöstä