Elävä arkisto / Kotimaa / Maakunnat ja pitäjät / Suomalaiset kartanot /

Aleksandra Kylander - Mannerheimin leikkitoveri

1956

HUOM: Valitettavasti palvelussa on hetkellinen tekninen häiriö. Kokeile ladata sivu hetken kuluttua uudelleen. Ohjeita. Jos käytät Elävää arkistoa ulkomaisessa verkossa saattaa kyseinen klippi olla sopimusehtojemme johdosta katseltavissa vain Suomessa, tällöin asiasta on maininta artikkelissa.

OBS: Tillfälligt tekniskt avbrott. Prova att ladda om sidan eller kom tillbaka om en stund. Tilläggsuppgifter. Om du använder Arkivet utanför Finland kan du kontrollera om klippet på grund av våra kontraktsvillkor endast är tillgängligt i Finland. Detta står i så fall i artikeln.

NOTE: Our service is experiencing temporary technical difficulties. We are sorry for the inconvenience, please try again after a while or try to refresh the page. Some videoclips are only available in Finland due to the terms of our agreements (possible limitations are mentioned in the article).

Niilo Ihamäki haastattelee Aleksandra Kylanderia 15.08.1956 | kesto: 18:50 (Audio)

Tuleva marsalkka Mannerheim oli lapsena villi ja yltiöpäinen, kertoo Louhisaaressa lapsuutensa viettänyt Aleksandra Kylander.

Neiti Kylanderin isä palveli 1880-1890-luvuilla työnjohtajana Louhisaaren kartanossa ja niinpä tiluksista tuli hänen omalle tyttärelleen lapsuudenkoti.

Kartanon omisti tuolloin tulevan marsalkan isoäiti ja siellä asuivat hänen sisaruksensa sekä heidän Italiasta saapunut serkkunsa, vapaaherratar Gotta.

Palveluskuntaa oli jonkin verran, mutta ei ylenpalttisesti. Mm. keittäjiä oli vain yksi.

Aleksandra oli Carl Gustaf Emiliä 12 vuotta nuorempi, joten hänen muistikuvansa Mannerheimista olivat ajalta, jolloin tämä oli jo kadettikoulussa.

- Lapsena häntä aina pelättiin, se kai tiesi sitä, että hänestä tuli sellainen suurmies, Kylander mietti vuonna 1956.

Tarinoiden mukaan tuleva marsalkka oli lapsena ollut vallankin tahtovainen ja yltiöpäinen. Ja veti hän kerran Aleksandraakin leteistä.

Vain yksi asia himmensi Aleksandran muutoin valoisia lapsuusmuistoja Louhisaaresta: kummitukset.

- Ikinä en mittää nähnyt, mut kovasti pelkäsin, mietti hän 70 vuotta myöhemmin.

Teksti: Petra Himberg

Lataa ohjelma tiedostona
Voit ladata ohjelman tiedostona sivun alalaidasta. Klikkaa linkkiä hiiren oikeanpuoleisella napilla, valitse: Save target as... Voit tallentaa ohjelman tietokoneellesi tai mediasoittimeen.

AVAINSANAT: aateli, Askainen, haastattelut, joulu, joulunvietto, kartanot, kummitukset, lapsuus, leikki, Louhisaari, Mietoinen, mp3, muistelu, yleisötoiveet