Elävä arkisto / Musiikki / Klassinen musiikki / Suuret laulajat /

Jenny Spennert: Fåfäng onskan

1913

HUOM: Valitettavasti palvelussa on hetkellinen tekninen häiriö. Kokeile ladata sivu hetken kuluttua uudelleen. Ohjeita. Jos käytät Elävää arkistoa ulkomaisessa verkossa saattaa kyseinen klippi olla sopimusehtojemme johdosta katseltavissa vain Suomessa, tällöin asiasta on maininta artikkelissa.

OBS: Tillfälligt tekniskt avbrott. Prova att ladda om sidan eller kom tillbaka om en stund. Tilläggsuppgifter. Om du använder Arkivet utanför Finland kan du kontrollera om klippet på grund av våra kontraktsvillkor endast är tillgängligt i Finland. Detta står i så fall i artikeln.

NOTE: Our service is experiencing temporary technical difficulties. We are sorry for the inconvenience, please try again after a while or try to refresh the page. Some videoclips are only available in Finland due to the terms of our agreements (possible limitations are mentioned in the article).

Fåfäng önskan (Otaliga vågor vandra) vuosi 1913 | kesto: 2:46 (Audio)

Sopraano Jenny Spennert (1879-1950) oli yksi 1900-luvun alkuvuosikymmenten kansainvälisistä laulajattaristamme.

Spennert aloitti erikoisen uransa varieteetähtenä, jatkoi kansainvälisenä oopperadiivana ja lopetti julkiset esiintymisensä 1910-luvulla kuin veitsellä leikaten, mutta palasi takaisin noin 30 vuotta myöhemmin laulamaan täysille saleille. Hänen elämäkertansa "Elämäni ja taiteilijaurani" ilmestyi 1945 Raoul af Hällströmin toimittamana.

Jenny Spennert teki kaikki levytyksensä vuosina 1913-14 Pathe ja Gramophone –levymerkeille. Hän levytti pääasiassa suomalaisia kansanlauluja, jonkin verran Sibeliusta, Merikantoa ja muita suomalaisia laulusäveltäjiä ja vain muutamia ulkomaisten säveltäjien lauluja.

Karl Collanin yksinlaulu "Fåfäng önskan (Otaliga vågor vandra)" J. L Runebergin sanoihin oli yksi Spennertin suosituimmista lauluista. Äänitys on vuodelta 1913 ja tehty Gramophone –levymerkille. Säestäjä on tuntematon.

Teksti: Johanna Nuorivaara

AVAINSANAT: kansainvälisyys, laulajat, laulumusiikki, musiikki, näyttämötaiteilijat, ooppera, sopraanot

Anna palautetta sivun sisällöstä

Tietolaatikko

Jenny Juliana Spennert syntyi Helsingissä 9.1.1879. Hänen isänsä oli satula- ja vaunuseppä. Porvariskodin lapsena Jenny kävi tyttökoulun. Isän kuoltua vauras perhe köyhtyi ja nuori Spennert pääsi töihin Ruotsalaiseen teatteriin näyttelijäksi. Hän oli lapsuudessaan harrastanut tanssia ja osasi laulaa – eli omasi siis hyvät edellytykset näyttämölle.

Nuorena näyttelijättärenä solmittu, eroon päättynyt avioliitto kariutti Spennertin etenemistoiveet teatteriuralla ja aiheutti yleistä paheksuntaa 1900-luvun alun Helsingin ilmapiirissä. Elantonsa ansaitakseen Spennert siirtyi Helsingin Seurahuoneelle varieteetähdeksi. Hän menestyi niin hyvin, että saattoi lähteä ansaitsemillaan rahoilla Pariisiin.

Pariisissa Jenny Spennert pääsi esiintymään sekä Marigny-varieteehen että Casino de Paris´hin. Hän lauloi suomalaisia kansanlauluja pukeutuneena siniseen Aino-pukuun ja itseään kitaralla säestäen. Tällaista eksotiikkaa mainostettiin Pariisin kaduilla tekstillä "La cigale finlandaise" (suomalainen heinäsirkka).

Ulkomaista varietee-elämää kesti muutaman vuoden, mutta esiintymisten ohella Spennert ehti myös opiskella laulua sekä Pariisissa, Saksassa että Lontoossa. Hän valmisteli ulkomailla itselleen konserttiohjelmiston, jonka kanssa palasi Suomeen antamaan ensikonsertin tammikuussa 1907. Paluumatkalla Spennert poikkesi kuitenkin vielä Pietarissa esiintymässä sikäläisessä varieteessa.

Ensikonsertin jälkeen Spennert jatkoi opintojaan Pariisissa, tällä kertaa oopperaohjelmiston parissa. Hän sai opettajakseen Pariisin Suuren oopperan entisen johtajan, Pierre Gailhardin. Gailhard järjesti Spennertille myös koe-esiintymisen Monte Carlon oopperaan, jonne laulajatar saikin kiinnityksen vuodesta 1910 alkaen. Hän lauloi muun muassa Desdemonan osan Verdin oopperassa Otello sekä Wagner-rooleja.

Menestyksen myötä Spennertille tarjottiin viisivuotista sopimusta New Yorkin Metropolitan-oopperaan. Hän hylkäsi jo allekirjoittamansa sopimuksen lääkärintodistukseen vedoten, vaikka todellisuudessa kyse oli rakkaussyistä. Seuraavana vuonna (1911) Spennert jatkoi vielä Monte Carlossa, mutta pääsi esiintymään myös Pariisin Suureen oopperaan ja Berliinin Komische Operiin.

Syksyllä 1911 Spennert palasi Suomeen laajalle konserttikiertueelle. Helmikuussa 1912 hän esiintyi Suomalaisessa oopperassa Gounod´n Faustin Margaretana. Helsingistä matka jatkui Tukholmaan konsertoimaan. Sikäläiset konsertit poikivat kiinnityksen Tukholman Kuninkaalliseen teatteriin Massenet´n Thaisin nimiosaan.

Ensimmäinen maailmansota ja laulajatarta panettelevat juorut saivat Spennertin luopumaan kansainvälisen uransa jatkamisesta Tukholman kiinnityksen jälkeen. Hän vetäytyi kokonaan julkisuudesta. Vasta noin 30 vuotta myöhemmin, liki 69-vuotiaana Spennert palasi takaisin julkisuuteen laulamaan.

Spennert ryhtyi pitämään laulelmakonsertteja George de Godzinskyn orkesterin säestämänä Helsingin Ruotsalaisessa teatterissa 1940-luvun jälkipuoliskolla. Menestys innoitti häntä puhumaan "iloisesta kostosta", jolla hän sai maksettua kalavelkansa kaikille vanhoille panetteluille ja juoruille.