Presidentti Ronald Reaganin ensimmäisellä kaudella kylmä sota oli kireää. Reaganin harjoittamaan ulkopolitiikkaan kuuluivat Yhdysvaltain puolustusbudjetin kasvattaminen ja maan sotilaallisen voiman korostus. Ne kiristivät suurvaltasuhteita, joita vaivasivat krooniset erimielisyyydet aseidenriisunnasta. Reaganin kaudelle leimallinen laaja varusteluohjelma hiersi Neuvostoliittoa, mutta nostatti epäluuloja myös Yhdysvaltain liittolaisten keskuudessa.

Reaganin ensimmäisellä kaudella huomiota herätti erityisesti presidentin tiukka äänensävy suhteessa Neuvostoliittoon. Reagan provosoi Neuvostoliittoa tunnetuilla, miltei uskonnollisen sävyn omaavilla verbaalisilla ylilyönneillään. Kuuluisa on muun muassa Reaganin toteamus Neuvostoliitosta pahan valtakuntana, ”evil empire”.

Kovaa konservatiivista linjaa ajaneen Reaganin ulkopolitiikassa tapahtui kuitenkin hänen toisella kaudellaan selvästi havaittavissa oleva muutos. Reaganin harjoittaman ulkopolitiikan muutos oli ennakoitavissa jo hänen presidentinvaalivuonna 1984 pitämästä Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton suhteita käsittelevästä puheesta, jonka sävy oli erityisen maltillinen, ja josta puuttuivat tyystin kaikki kielteiset asenneilmaisut.

Reaganin toisen kauden uusi ulkopolitiikka johti liennytykseen ja avasi jäissä olleet aseidenriisuntaneuvottelut Neuvostoliiton kanssa. Kylmän sodan purkaminen käynnistyi presidentti Reaganin ja pääsihteeri Mihail Gorbatshovin tavatessa Geneven aseidenriisuntaneuvotteluissa vuonna 1985.

Reaganin uusi ulkopolitiikka ei kuitenkaan lähtenyt ilman ongelmia liikkeelle. Lähihistorian painolasti presidentin harteilla oli raskas ja aluksi Neuvostoliiton oli vaikeaa niellä Reaganin pehmeämpää linjaa. Moskovassa Reagan koettiin arvaamattomaksi ja cowboymaiseksi rämäpääksi.

Reaganin rauhanpolitiikka ei olisi myöskään ollut mahdollinen ilman neuvostojohdossa vuonna 1985 tapahtunutta sukupolvenvaihdosta. Reaganin aloittaessa presidenttinä, Moskovassa valtaa piti vielä vanhoillinen Leonid Brezhnev. Sairaiden ja toimintakyvyttömien neuvostojohtajien jälkeen keväällä 1985 neuvostojohto nuorensi kasvojaan ja alkoi Mihail Gorbatshovin aika. Nuorentunut neuvostojohto näki Reaganin, ei vain populistina, vaan myös vastuullisena valtiomiehenä, jonka kanssa saattoi neuvotella.

Nuoren neuvostojohtajan myötä, myös Reaganin hallinnossa havahduttiin uuden alun mahdollisuuteen suurvaltasuhteissa. Kommunismia Reagan inhosi syvästi, mutta vielä enemmän hän inhosi ydinaseita. Kovan linjan konservatiiviksi tunnettu Reagan oli riittävän pragmaattinen, ajaakseen tärkeiksi kokemiaan asioita, vaikka sitten yhdessä vihollisen kanssa. Ulkopolitiikan haukkana mainetta niittänyt Reagan jäi historiaan rauhan presidenttinä, yhdessä vastapuolen virkaveljensä kanssa.

Tapahtui 1985 – ohjelmasarjan jaksossa "Mies joka lopetti kylmän sodan" professori Raimo Väyrynen muistelee presidenttiä, joka yhdessä neuvostoliittolaisen virkaveljensä kanssa aloitti kylmän sodan purkamisen vuonna 1985.

Teksti: Tapio Pajunen

AVAINSANAT: antikommunismi, aseidenriisunta, asevarustelu, haastattelut, kansainväliset suhteet, kylmä sota, liennytys, Neuvostoliitto, neuvottelut, pahuus, presidentit, provokatiivisuus, suurvaltapolitiikka, USA, ydinaseet, Yhdysvallat

Anna palautetta sivun sisällöstä