Elävä arkisto / Kotimaa / Maakunnat ja pitäjät / Pohjois-Savoa ja pohjoissavolaisia /

Kuikka - Pohjois-Savon maakuntalintu

HUOM: Valitettavasti palvelussa on hetkellinen tekninen häiriö. Kokeile ladata sivu hetken kuluttua uudelleen. Ohjeita. Jos käytät Elävää arkistoa ulkomaisessa verkossa saattaa kyseinen klippi olla sopimusehtojemme johdosta katseltavissa vain Suomessa, tällöin asiasta on maininta artikkelissa.

OBS: Tillfälligt tekniskt avbrott. Prova att ladda om sidan eller kom tillbaka om en stund. Tilläggsuppgifter. Om du använder Arkivet utanför Finland kan du kontrollera om klippet på grund av våra kontraktsvillkor endast är tillgängligt i Finland. Detta står i så fall i artikeln.

NOTE: Our service is experiencing temporary technical difficulties. We are sorry for the inconvenience, please try again after a while or try to refresh the page. Some videoclips are only available in Finland due to the terms of our agreements (possible limitations are mentioned in the article).

Kuikka (Gavia arctica) kesto: 1:06 (Audio)

Jos kuulet kuikan soidinhuudon kotijärvelläsi, voit olla tyytyväinen. Kuikka näet viihtyy ja pesii vain puhdasvetisillä järvillä.

Kuikka on levinnyt koko maamme alueelle Etelä-Suomesta aivan Lapin perukoille saakka. Kuikkaa tavataan melko runsaasti vielä Pohjois-Savossa, mistä syystä se on valittu järvirikkaan maakunnan nimikkolinnuksi.

Suurikokoinen lintu on mahtava näky, kun se lentää kalastusmatkoillaan suoraviivaisesti järveltä toiselle.

Kuikkia arvellaan pesivän koko maassa noin 5000 paria. Kuikkakanta näyttää valitettavasti olevan hitaasti taantumassa.

Teksti: Lasse Vihonen

AVAINSANAT: eläimet, järvet, kuikka, linnut, luontoäänet, maakuntaeläimet, maakuntalinnut, Pohjois-Savo, vesilinnut

Anna palautetta sivun sisällöstä

Tietolaatikko

Kuikka (Gavia arctica) on Gaviidae- heimon nimikkolintu. Se viihtyy karuilla ja kirkasvetisillä järvillä. Laji on levinnyt koko maahan etelärannikolta pohjoisimpaan Lappiin saakka. Vaikka kuikka saattaa elää aivan rannikon tuntumassa, se hakee pesäpaikkansa kuitenkin sisämaassa tai meren saaressa sijaitsevalta järveltä.
Pesä sijaitsee yleensä aivan vesirajan tuntumassa, koska kuikka kulkee maalla varsin huonosti. Pesä on usein pelkkä syvennys maassa tai kasvien osista koottu vaatimaton kyhäelmä. Kuikka valitsee pesäpaikakseen rauhallisen ja eristyneen sopen saaren tai niemenkärjestä. Tästä syystä pesiä on vaikea löytää.
Kuikkapari hautoo pesässään yleensä kahta ruskeankirjava munaa. Haudonnan onnistumisen havaitseekin parhaiten loppukesällä, kun poikue ui järven selällä.
Kuikka on melko suuresta koostaan huolimatta arka lintu. Ihmisen havaittuaan se usein sukeltaa jopa satoja metriä pitkiä matkoja. Kuikan oleskelun järvellä paljastaakin parhaiten sen kuuluva huuto, josta lintu lienee saanut myös nimensä.
Kuikan huuto kertoo myös siitä, että ao. järvi on vielä puhdasvetinen, koska se välttää saastuneita järviä. Aikaisemmin kalastajat vainosivat kuikkia, mutta kolmisenkymmentä vuotta kestänyt rauhoitusaika on muuttanut asenteita. Monet kuikat menettävät silti edelleen henkensä kalastajien verkoissa.
Kuikan tulevaisuutta uhkaavat ihmisen taholta toisetkin vaarat. Kesäasutusten leviäminen järvien rannoille on vähentänyt sopivia ja tarpeeksi rauhallisia pesimispaikkoja, sillä kuikka vaatii melko suuren reviirin. Tiheimmillään kuikkapareja on todettu yhdestä puoleentoista paria vesialueen neliökilometriä kohti. Vaikka kuikkakantamme on em. syistä ilmeisesti hieman taantumassa, tämän upean vesilinnun huudon voi kuulla kesäisin edelleen monelta suomalaiselta järveltä.

Pohjois-Savon maakunta sijaitsee Järvi-Suomen pohjoisosassa ja käsittää lähinnä Kuopion, Varkauden ja Iisalmen talousalueet. Maakunnan pinta-ala on 16.500 neliökilometriä ja asukasluku 250.000 henkilöä. Pohjois-Savon asutus on syntynyt kaskeamisen myötä. Asiakirjoihin merkitty kiinteä asutus levisi maakuntaan 1500-luvulla. Laajat metsät ja monien järvien luomat vesireitit loivat perustan maakunnan elinkeinoelämälle. Nykyisen Pohjois-Savon keskus onkin Kuopion kaupunki, joka kehittyi aikanaan vesiliikenteen keskuksena.
Pohjois-Savon pinta-alasta on vettä noin 16 %. Maakunnan sokkeloiset järvet liittyvät usein toisiinsa kapeiden salmien ja myöhemmin rakennettujen kanavien kautta. Järvet kuuluvat Kymijoen vesistöön lukuun ottamatta Rautalammen reittiin kuuluvia järviä. Ne kuuluvat Vuoksen vesistöön. Suurin järviallas on Iso-Kalla (898 neliökilometriä). Pohjois-Savon lukuisat järvet tarjoavat sopivia pesäpaikkoja myös maakunnan nimikkolinnulle kuoville.
Metsää maakunnan maapinta-alasta on noin 70 %. Edullisen ilmaston ja kaskeamisen seurauksena Pohjois-Savossa lehtomaisia metsiä on naapurimaakuntia enemmän. Metsien valtapuu on kuitenkin kuusi.
Pohjois-Savo muodostaa ilmastoltaan edullisen saarekkeen Suomenselän ja Vaara-Suomen väliin. Ilmaston edullisuus näkyy kasviston runsaudessa. Termisen kasvukauden pituus vaihtelee 150 ja 160 vuorokauden välillä.
Maakunnan keskuksia ovat Kuopion, Varkauden ja Iisalmen kaupungit. Taajamien ulkopuolella asutus seurailee usein vesistöjä, joskin maalaistalot on rakennettu usein vaarojen tai mäkien rinteille. Pohjois-Savon maisemaa sävyttävät mäet ja sokkeloiset vesireitit. Ylä-Savon luonnon nähtävyyksiin kuuluu kolmen korkean vaaran, Tahkovuoren, Pisan ja Kinahmin ympäröimä Syvärin järvi.