Interillä oli mahdollisuus varmistaa mestaruus jo aiemmin, mutta tasapelien ja tappion ansiosta päätös venyi vasta viimeiselle kierrokselle.

Itse ottelu oli melkoinen näytelmä. Vettä satoi koko pelin ajan, ja välillä näytti siltä, että tuhannet ihmiset ovat lähteneet seuraamaan vesipallon finaalia.

Palloa oli pakko pelata ilmassa, koska pallo ei yksinkertaisesti vierinyt lätäköitä täynnä olevalla nurmella. Tämän pelin Inter hallitsi ylivoimaisesti paremmin.

Avausmaali nähtiin jo heti ottelun alussa, kun Interiä rikottiin. Mika Ojalan tarkka vapaapotku löysi Severi Paajasen, joka puski pallon komeasti Jaron verkkoon.

Inter hallitsi peliä selvästi, ja sillä oli lukuisia paikkoja lisätä johtoaan, mutta Jaro kesti. Myös vierailla oli omat paikkansa maalitilin avaamiseen, mutta tasoitus jäi uupumaan.

Ottelun tauolla kenttämiehet lastasivat suurimmat vedet kentältä, muta ottelun jatkuessa kenttä lainehti jälleen vedestä.

Ottelun loppuhetkillä Inter iski vielä toisen maalin, kun Avausmaalin iskenyt Paajanen tarjoili Domagoj Abramovicille, joka tykitti pallon vastustamattomasti maaliin.

Vain muutama minuutti maalin jälkeen tuomari puhalsi pelin poikki, ja Interin mestaruusjuhlat olivat valmiita alkamaan.

Teksti: Henri Saloranta

AVAINSANAT: eksotiikka, häviäminen, ilo, jalkapallo, jalkapalloilijat, keli, kulta, mestaruudet, mitalit, pettymys, Pietarsaaren Jaro, ratkaisut, sade, Suomen mestaruuskisat, Turku, Turun Inter, urheilukilpailut, Veikkausliiga, Veritas-stadon, voittaminen

Anna palautetta sivun sisällöstä