Wahlström tulkitsee kiehtovasti kansallisen heräämisen aikaa. Hän kirjoittaa Snellmannin, Cygnaeuksen ja Paciuksen maanläheisiksi ihmisiksi, jotka olivat ristiriitaisia, turhamaisia ja tahattoman koomisiakin. Osa sivistyneistöstä oli varovaisia ja osa intomielisiä Suomen asian ajajia. Runeberg oli suorastaan opportunisti.

J.L. Runeberg on romaanissa arvonsatunteva runokuningas , mutta myös kiukkuinen, pihi ja sadistinen. Hän ei voinut vastustaa nuorten naisten liehakointia, jota vaimo Fredrika vahti ja osasi käyttää myös hyödykseen.

Erik Wahlström kirjoittaa millainen oli köyhyydestä kansallissankariksi noussut Runeberg . Makeilevien ja imartelevien alamaisten keskellä ei aina ollut helppoa olla suurmies. Kärpäsenkesyttäjä on rennosti kuviakaatava romaani.

Teksti: Nadja Nowak ja Seppo Puttonen

AVAINSANAT: aikakausiromaanit, autonomian aika, avioliitto, elämäkertaromaanit, elämänkaari, Helsinki, ihailu, isänmaallisuus, julkisuus, kansallisuusaate, kaunokirjallisuus, kaupungit, kielikysymys, kirjailijat, kirjallisuus, lapsuus, luovuus, muistot, muusat, parisuhde, Porvoo, romaanit, runoilijat, suomenruotsalaiset, symboliikka, toveruus, uskottomuus, vammaisuus, vanhuus

Anna palautetta sivun sisällöstä