Vuoden 1896 jälkeen olympiahistoria jatkui Pariisin (1900) ja St. Louisin (1904) kesäkisoilla. Kreikkalaiset järjestivät vuonna 1906 kisat, joita ei kuitenkaan lueta virallisiksi olympialaisiksi.

Ateenan välikisoissa oli mukana neljä suomalaisurheilijaa omalla kustannuksellaan. Avajaisissa he eivät halunneet marssia Venäjän lipun alla, joten itävaltalaiset ottivat suomalaiset mukaansa. Avajaisista poistuttiin sitten USA:n tunnusten alla (leike 4)

VERNER JÄRVINEN eli Isä-Järvinen (leike 5) oli aikansa suomalainen ihmemies. Moniosaaja otti kiekossa pronssia, selviytyi keihäässä viidenneksi ja työnsi kuulaakin pisimmälle. Tulos tosin hylättiin tekniikkavirheen vuoksi.

Antiikin kiekonheitto oli Järviselle vieras laji. Hän seurasi kuitenkin sen harjoituksia jonkin aikaa, totesi osaavansa itsekin ja viskasi kilpailussa kultaa.

VERNER WECKMAN oli ensimmäinen suomalainen olympiavoittaja. Hän sai kreikkalais-roomalaisessa painissa kultaa sekä Ateenan välikisoissa (85 kg) että Lontoon varsinaisissa olympialaisissa vuonna 1908 (93 kg). Painiottelut kysyivät kuntoa, sillä ne käytiin aukean taivaan alla paahtavassa auringonpaisteessa (leike 6).

TOIVO NESTORI ARO oli Suomen ensimmäinen kansainvälisen tason uimahyppääjä. Muiden maanmiestensä tapaan hän pääsi Lontoossa ensi kertaa ihmettelemään tomaatteja, banaaneja ja muita eksoottisia hedelmiä (leike 9).

Aro selviytyi Lontoon kisoissa loppukilpailuun, mutta kukaan ei huomannut ilmoittaa hänelle niiden ajankohtaa. Ei ollut muutenkaan epätavallista, että kilpailijat myöhästyivät oman lajinsa startista (leike 10).

Teksti: Jukka Lindfors

AVAINSANAT: Ateena, banaani, haastattelut, keihäänheittäjät, Kesäolympialaiset 1900, Kesäolympialaiset 1904, Kesäolympialaiset 1908, kiekonheittäjät, Kreikka, Lontoo, muistelu, olympialaiset, olympiavoittajat, painijat, Pariisi, Ranska, St. Louis, uimahypyt, urheilu, Yhdistynyt kuningaskunta, Yhdysvallat

Anna palautetta sivun sisällöstä