Elävä arkisto / Kotimaa / Suomi sodassa / Sota-ajan viihde ja propaganda /

Sota-ajan tanssikieltoa rikottiin salatansseilla

1939-1945

HUOM: Valitettavasti palvelussa on hetkellinen tekninen häiriö. Kokeile ladata sivu hetken kuluttua uudelleen. Ohjeita. Jos käytät Elävää arkistoa ulkomaisessa verkossa saattaa kyseinen klippi olla sopimusehtojemme johdosta katseltavissa vain Suomessa, tällöin asiasta on maininta artikkelissa.

OBS: Tillfälligt tekniskt avbrott. Prova att ladda om sidan eller kom tillbaka om en stund. Tilläggsuppgifter. Om du använder Arkivet utanför Finland kan du kontrollera om klippet på grund av våra kontraktsvillkor endast är tillgängligt i Finland. Detta står i så fall i artikeln.

NOTE: Our service is experiencing temporary technical difficulties. We are sorry for the inconvenience, please try again after a while or try to refresh the page. Some videoclips are only available in Finland due to the terms of our agreements (possible limitations are mentioned in the article).

Kiellettyjä nurkkatansseja Porin seudun suuleissa 12.01.1993 | kesto: 20:43 (Audio)
Hanuristina Tampereen nurkkatansseissa 03.08.2010 | kesto: 7:24 (Audio)

Julkinen tanssiminen kiellettiin Suomessa talvi- ja jatkosodan aikana. Tanssinhaluiset nuoret järjestivät ladoissa nurkkatansseja, joita poliisi puolestaan parhaansa mukaan ratsasi.

Myös lomailevat rintamamiehet tahtoivat tanssia. Sota haluttiin loman ajaksi unohtaa, ja mieli paloi vastakkaisen sukupuolen seuraan.

Nurkkatanssit olivat parhaimmillaan todellisia yökekkereitä, sillä ne saattoivat kestää jopa aamukolmeen tai -neljään. Jotkut lähtivät tansseista suoraan lypsylle, kertoo satakuntalainen Eikka Järvinen. Kaupunkimaisemmissa asutuskeskuksissa nurkkatansseja pidettiin pimennysverhojen hämärtämissä yksityisasunnoissa.

Tanssia säestettiin laululla, haitarinsoitolla tai grammarilla. Nurkkatanssit olivat Suomessa siis tavallaan esi-diskoja, ja iskelmälevyjen pyörittäjiä voi pitää disc jockey -ammattikunnan edeltäjinä.

Sodan aikaiseen nuorison "vastakulttuuriin" kuului myös amerikkalaisten radiolähetysten kuunteleminen salaa öisin. Niissä soitettu swing kaikui myös nuorten suosimissa amerikkalaisissa elokuvissa.

Salaisissa tansseissa oli samanlaista kielletyn hedelmän makua kuin vaikkapa 1990-luvun luvattomissa teknoraveissa. Poliisin varalta asetettiin vahteja, ja ratsian yllättäessä paettiin tanssituvan ovista ja ikkuna-aukoista.

Julkiset tanssitilaisuudet sallittin vasta joulukuussa 1944. Jo ennen sotia säädetty ravintoloiden tanssikielto purettiin vasta vuonna 1948.

Teksti: Jukka Lindfors

AVAINSANAT: disc jockeyt, diskot, elokuvat, hanuristit, huvit, iskelmät, jatkosota, ladot, Lapin sota, nuoret, nurkkatanssit, nurkkatanssit, Pariisin rauhankonferenssi 1946, Pariisin rauhansopimus, piirileikit, Pori, sotilaspoliisi, swing, talvisota, Tampere, tanssikielto, tanssipaikat, toinen maailmansota, Tuorsniemi, Uusikylä, välirauha, YH, Ylimääräiset harjoitukset

Anna palautetta sivun sisällöstä

Tietolaatikko

Tanssikiellon taustana oli näkemys, että tanssin kaltaiset huvit olivat sopimattomia sota-ajan surujen ja kärsimysten keskellä. Tanssitilaisuuksien katsottiin myös lisäävän järjestyshäiriöitä, sukupuolitauteja ja alkoholinkäyttöä. Jo ensimmäisen maailmansodan aikana tanssikielto oli ollut voimassa monissa Euroopan maissa, osan aikaa myös Suomessa.
Nuorison tanssihaluja oli Suomessa perinteisesti pyritty säätelemään. Eräät uskonnolliset yhteisöt pitivät tanssia suorastaan syntinä. Pienimuotoiset, tuvissa ja riihissä järjestetyt nurkkatanssit olivat esim. 1700-luvulla paikoittain kokonaan kiellettyjä kontrolloimattomuutensa vuoksi. Jatkosodan aikana vanha nurkkatanssikulttuuri elpyi. Tansseihin sisältyi myös piirileikkiä.
Suomen jatkosodan aikainen tanssikielto oli läntisen maailman ankarin. Se koski vain julkisia tanssitilaisuuksia, mutta useimmat uskoivat myös yksityisten tanssien olevan kiellettyjä. Rajanveto oli vaikeaa, ja osa viranomaisista näkikin hyödylliseksi pitää mainittua uskoa yllä.
Viranomaisten suhtautuminen salatansseihin vaihteli säännösten epämääräisyyden ja poliisimiesten kulloisenkin asenteen johdosta. Tiukimmat nimismiehet asettivat tanssiladot vartiointiin, naulauttivat riihien oviaukkoja umpeen ja peittivät tanssilavat piikkilangoin. Tanssiseurueita hajotettiin joskus ampumalla pimeässä ilmaan, mistä seurasi pakokauhua ja loukkaantumisia. Tiedetään ainakin kaksi tapausta, joissa poliisin luoti osui kuolettavasti pakoon pyrkivään tanssijaan.

Ohjelmista on poistettu musiikki.

Sisältötiedot

ALKUPERÄISEN OHJELMAN OTSIKKO:
Näin oli ennen: Sota-ajan kielletyt nurkkatanssit.
Kadonnut Tampere: Nurkkatanssit

HAASTATELTAVAT: Eino Järvinen, Esko Helin
MUUT HENKILÖT: Glenn Miller

OHJELMAN TEKIJÄT:
Leike 1: Pertti Pitkonen (toim).
Leike 2: Elina Nieminen & Mauri Tikkamäki (toim).

Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta

Merita Suikkanen: Tanssi kiellettyä hurmaa. Jatkosodan tanssikielto, nurkkatanssikulttuuri ja kiellon seuraukset. Pro gradu, Turun yliopiston historian laitos, 2007.
Sakari Pesola: Tanssikielloista lavatansseihin. Teoksessa Rillumarei ja valistus, toim. Matti Peltonen. Suomen Historiallinen Seura, Historiallinen Arkisto 108, 1996.

Kuva: Kaksirivinen hanuri (2006, käsitelty detalji). F. Lamiot/Wikimedia Commons.