Tuotantoeläinten korvamerkitseminen sai EU:ssa vauhtia hullunlehmäntaudista. Vuonna 2005 voimaan tulleen asetuksen mukaan myös kaikilla Suomen lampailla tulee olla viralliset korvamerkit molemmissa korvissa.

Arkkitehti ja lammasfarmari Rauli Ailus on eläinsuojelullisista syistä jo vuosia kieltäytynyt merkitsemästä lampaitaan korvamerkeillä. Muoviset korvamerkit soveltuvat hyvin tehokkaaseen lihantuotantoon sisätiloissa, mutta laiduntavilta lampailta repeytyvät korvat.

Kesällä 2005 kunnaneläinlääkäri ja läänineläinlääkäri tekivät Ailuksen tilalle tarkastuksen. Korvamerkintöjen puutteiden takia ongelmallisena pidettiin erityisesti maantieteellisten siirtojen seurantaa. Eläinten todettiin olevan laihoja, ruokintajärjestelmien puutteellisia eikä naudoilla ollut riittävästi kuivikkeita. Tilat olivat ahtaat ja ilmanvaihdossa puutteita. Tilalla todettiin olevan liikaa eläimiä, minkä vuoksi ne eivät saaneet yksilöllistä hoitoa.

Ailus kiisti eläinlääkäreiden väitteet. Syntyneeseen kuvaan vaikutti Ailuksen mukaan ratkaisevasti esimerkiksi se, että tilalle oli vastikään kiireellisesti siirretty toisella tilalla hoidossa olleita riittämättömän ruokinnan johdosta pahasti nälkiintyneitä lampaita. Ailus vetosi myös esimerkiksi suomenlampaiden ja perinnenautojen rodullisiin ominaisuuksiin.

Kesällä 2006 Ailus sai haasteen saapua syksyllä Salon käräjäoikeuteen. Kunnaneläinlääkärin sijainen oli juuri tehnyt tilalla uuden tarkastuksen, jossa ei havaittu puutteita. Käräjäoikeudessa asiantuntijoina kuultiin kuitenkin vakituista kunnaneläinlääkäriä ja vuoden 2005 tarkastukseen osallistunutta läänineläinlääkäriä. Ailus tuomittiin eläintautilain rikkomisesta ja eläinsuojelurikoksesta kolmeksi vuodeksi nauta- ja lammaseläimiä koskevaan eläintenpitokieltoon. Eläimet tuomittiin valtiolle. Ailus valitti tuomiostaan Turun hovioikeuteen.

Käräjäoikeuden tuomion jälkeen Ailuksen tilalle tehtiin useita tarkastuksia, joiden syyksi mainittiin eläinten lukumäärän selvittäminen. Todellisuudessa tarkastukset koskivat eläinsuojelua, ja Ailukselle olisi pitänyt antaa mahdollisuus laatia raporteille oma vastineensa.

Tilanne näytti kuitenkin rauhoittuneen, ja Ailus otti yhteyttä lammasneuvoja Johanna Rautiaiseen. He sopivat, että suomenlampaiden rotuominaisuudet hyvin tunteva Rautiainen kävisi tilalla arvioimassa Ailuksen lampaiden kunnon hyvissä ajoin ennen hovioikeuden käsittelyä. Mutta yhtään lammasta tai nautaa ei jäänyt Rautiaisen tutkittavaksi.

Poliisiautot ajoivat helmikuisena maanantaina Ailuksen pihalle. Ailus hälytti paikalle freelance-kuvaaja Jarmo Markkasen. Markkanen kuvasi MOT-ohjelmassa nähtävää materiaalia, joka saattaa järkyttää herkimpiä katsojia.

Länsi-Suomen läänin eläintautien torjuntaan koulutettu valmiusjoukko tappoi Ailuksen pihalle seitsemän alkuperäisrotuista sonnia, 90 lammasta ja 50 karitsaa. Eläimet päätyivät jätelavalla Honkajoelle, ongelmajätteeksi. Hävitettyjen eläinten arvo oli noin 80 000 euroa. Niiden käsittely ongelmajätteenä maksoi 16 000 euroa.

Teksti: MOT ja Elina Yli-Ojanperä

AVAINSANAT: BSE-tauti, eläinlääkärit, eläinsuojelu, eläinsuojelulaki, eläintaudit, eläinten merkintä, hullun lehmän tauti, hävittäminen, Kisko, korvamerkit, kotieläimet, laiduntaminen, lainkäyttö, lammas, lammasrodut, lammastalous, maatalous, MOT, nautakarja, oikeudenkäynti, ongelmajätteet, poliisi, Salon käräjäoikeus, suomenlammas, teurastus, tuomiot, tuotantoeläimet, Turun hovioikeus, tutkiva journalismi

Anna palautetta sivun sisällöstä