Kun äärioikeiston johtomiehet ovat käyneet keinoja kaihtamatta keskinäistä valtataistelua, on äärioikeisto jakaantunut keskenään riiteleviin ryhmiin.

Arjalainen germaaniveljeskunta, Arjalaisen veren liitto, Isänmaallinen kansanrintama, Kansallisdemokraattinen puolue, Isänmaallinen kansallisliitto, Kansallinen rintama, Suomen kansan sinivalkoiset, Sinivalkoinen puolue ja vastaavat järjestöt ovat lähinnä tulleet tutuiksi johtajiensa kautta.

Tunnetuin heistä oli Turussa vaikuttanut uusnatsi ja ”valtakunnanjohtaja” Pekka Siitoin, joka 1970-luvulla sai vankilatuomion yllytyksestä kirjapaino Kursiivin tuhopolttoon. Kirjapainossa painettiin Suomen Kommunistisen Puolueen vähemmistön äänenkannattajaa, Tiedonantaja-lehteä.

Siitoimen perustamista järjestöistä on neljä lakkautettu uusfasistisena ja Pariisin rauhansopimuksen vastaisina. Lakkautettujen järjestöjen tilalle onkin perustettu aina uusia järjestöjä, kun ne ovat joutuneet tekemisiin poliisin ja muiden viranomaisten kanssa.

Kesällä 1993 tehtiin isku Turun juutalaiselle hautausmaalle. Noin 130 hautakiveä kaadettiin ja häpäistiin. Järjestäytyneet uusnatsit kuitenkin kielsivät osallisuutensa ilkivaltaan.

Merkittävin ja järjestäytynein oikeistoliike Suomessa on ollut Vihtori Kosolan johtama Isänmaallinen Kansanliike, IKL, joka 1930-luvulla toimi myös eduskuntapuolueena. Se perustettiin Lapuan liikkeen työn jatkajaksi, kun Lapuan liike lakkautettiin 1932 Mäntsälän kapinan seurauksena.

Teksti: Reijo Perälä

AVAINSANAT: arjalaiset, fasismi, ideologiat, ilkivalta, juutalaiset, kansallissosialismi, Matti Järviharju, Mäntsälän kapina, natsit, oikeistoliikkeet, Pakka Siitoin, rikokset, uusnatsismi, Väinö Kuisma, äärioikeisto, äärioikeistolaisuus

Anna palautetta sivun sisällöstä