Tanssijanura alkoi 2,5-vuotiaana äidin jaloissa kansantanhuilla. 1940-luvulla Aira jo tanssi työkseen - ja kouluttautui myös tanssituomariksi. "Ällistyttävää, että sellaistakin tehtiin jo silloin."

Nuorena solmittu avioliitto oli vaikea. Raskaita aikoja koettiin myös, kun Pirjo-tytär teini-iässä sairastui skitsofreniaan.

1960-luvulla Aira uudisti muotialaa perustamalla tanssivan mannekiiniryhmän, Rytmikkäät. Tanssien koreografia tehtiin esiteltävien vaatteiden ehdoilla, ei toisin päin.

Rytmikkäät-ryhmä laajeni pian kokonaiseksi tanssikouluksi. Muotitanssit kiinnostivat, ja kuumimpina vuosina 1970-1980-lukujen taitteessa Vanhan polin tanssisaliin oli todellista tunkua.

Eikä turhaan, saattoihan opettajana olla vuorossa itse Suomen John Travolta! Nykyisin Airan poikaa Jaria huvittaa, että hänet edelleen muistetaan sillä nimellä, "eihän se ollut kuin pieni pyrähdys mun elämässä".

Mullistavan ajanjakson Suomen historiassa elänyt Aira on tänä päivänä kiireinen kuten aina. Tärkein esine on kalenteri, "siinä on mun koko tulevaisuus".

Teksti: Petra Himberg

AVAINSANAT: Aira Samulinin tanssikoulu, elinvoimaisuus, ilo, liikunta, mannekiinit, mielenterveys, mielenterveysilta, muoti, nauru, positiivisuus, Rytmikkäät, skitsofrenia, tanssi, tanssijat, tanssiminen, vanheneminen, vanhuus, yleisötoiveet

Anna palautetta sivun sisällöstä