Taisto Reimaluodon isä joutui sydänkohtauksen jälkeen eläkkeelle vain 42-vuotiaana. Tarpeettomuuden ja monien sairauksien yhdistelmä oli Taiston isälle vaikea kestää, ja hänestä tuli arvaamaton mies, jonka mielenliikkeiden mukaan perhe eli. Taisto muistaa, että kodin oven avaaminen pelotti usein, koska ei voinut tietää, mitä oven takana odotti.

Virpi Hämeen-Anttilan isällä oli itsellään turvaton ja väkivaltainen lapsuus, ja Virpin mukaan isä siirsi omaa traumaansa seuraavalle sukupolvelle. Isä ei suvainnut tunteita eikä mielipiteitä. Äiti puolestaan katosi lapsilta omaan maailmaansa. Virpi halusi itsekin muuttua näkymättömäksi.

Mirjam Kallandin mukaan lapsen on erittäin vaikea ymmärtää vanhemman arvaamatonta käytöstä. Jos hyvä on hyvää ja paha on pahaa, lapsi tietää, mistä on kysymys ja osaa toimia. Mutta jos ei koskaan tiedä, mikä vanhemman käytöksen laukaisee, lapsi on kuin miinakentällä, jatkuvasti varuillaan.

Taisto ja Virpi pohtivat sitä, miten turvaton ja arvaamaton lapsuus on heihin vaikuttanut. Molemmat pakenivat mielikuvitusmaailmaan, Virpi kirjoihin, Taisto ritaritarinoihin. Syöminen toi lohtua syömishäiriöön asti. Vieraus ja epäviihtyvyys omassa kehossa ovat seuranneet aikuisuuteen.

Mirjam Kalland kuitenkin muistuttaa, että lapsella on hämmästyttävä kyky selvitä, kun ympärillä on suojaavia asioita. Opettaja tai naapurin täti voi toimia esimerkkinä hyvästä. Virpi sanoo hakeneensa elämänohjeet kirjoista, Taisto muistaa äitinsä lujana kalliona.

Miten sitten mielikuvitusmaailmaan paenneet lapset ryhtyvät näyttelijäksi ja kirjailijaksi? Taisto sanoo, että tunteisiin meneminen roolissa on helppoa: tuollaistahan oli kotonakin. Virpi sanoo ensimmäisen kirjan julkaisun olleen oman selviytymisen tärkeä etappi.

Teksti: Helena Itkonen, YLE Asiaohjelmat

AVAINSANAT: alkoholi, alkoholismi, haastattelut, itsetunto, keskusteluohjelmat, kirjailijat, lapsuus, mielikuvitus, näyttelijät, pelot, perheet, perhesuhteet, syömishäiriöt, turvattomuus, vanhemmuus

Anna palautetta sivun sisällöstä