Energiaturpeen tuotanto ja kulutus kulutussektoreittain vuosina 1970 – 2005 (2005 arvio). Lähde: Electrowatt-Ekono Oy
Turvetta on käytetty 2000-luvun alkuvuosina 22-27 TWh vuodessa. Käytöstä kolmannes on teollisuuden yhdistettyä prosessihöyryn ja sähkön tuotantoa (yleensä metsäteollisuus), toinen kolmannes yhdyskuntien yhdistettyä kaukolämmön ja sähkön tuotantoa ja viimeinen kolmannes lauhdesähkön tuotantoa. Vuoden 2005 aikana lauhdesähkön tuotanto on käytännössä kokonaan loppunut, mikä merkitsee myynnin vähenemistä noin 30 %. Tänä vuonna turvetta arvioidaan käytettävän noin 16-17 TWh, ensi vuoden kulutusarvio on 15-17 TWh.
Energiaturvetta käytetään lähes kaikissa Sisä-Suomen ja Pohjanlahden kaupungeissa ja monissa tämän alueen merkittävissä teollisuuskohteissa. Lähes kaikissa kohteissa käytetään myös haketta ja lähitulevaisuudessa myös peltoenergiaa kuten ruokohelpiä. Näiden polttoaineiden teknisen käytön kannalta turve on hyvin tarpeellinen tukipolttoaine.
Energiaturpeen käyttöpaikat Suomessa 2004
Syynä lauhdeturpeen käytön vähenemiseen on sekä hyvä vesitilanne että päästökaupasta johtuva energiaturpeen käytön kustannuksen kaksinkertaistuminen. Tämä kustannusnousu johtuu turpeen päästökertoimesta ja sen seurauksena turvelauhdesähkö on menettänyt hintakilpailukykynsä hiililauhteeseen nähden, kun ennen 1.1.2005 alkanutta päästökauppaa tilanne oli päinvastoin. Mikäli tämä tilanne jää pysyväksi, Suomessa menetetään noin 1200 henkilötyövuoden työpaikat ja energiantuotanto siirtyy tältä osin tuontipolttoaineen hiilen ja tuontisähkön varaan.
Turvealan näkemyksen mukaan noin 25 TWh energiaturpeen käyttötaso on monesta syystä perusteltu:
- VTT:n pian valmistuvan selvityksen mukaan tämä määrä turvetta Suomessa tarvitaan nyt ja vuonna 2020, vaikka puuenergian käyttö tänä aikana noin kolminkertaistuu 5 TWh:sta yli 15 TWh:iin. Syynä turpeen käyttötarpeelle on kasvava energiantuotantotarve ja se, että metsäteollisuuden sivutuotteita saadaan energiantuotantoon vähemmän mekaanisen metsäteollisuuden supistumisesta johtuen ja siksi, että sahojen sivutuote puru ohjautuu jatkojalostukseen mm. pellettituotantoon.
- Turpeen vuotuinen kasvu on noin 40 TWh, joka selkeästi ylittää vuotuisen käytön. Tämä selittyy sillä, että suot kasvavat jatkuvasti ja Suomen maapinta-alasta 1/3 on suota. Siten kansallisesti käyttötasomme on järkevällä tasolla
- Suomessa on merkittävät turvevarat, joista noin 0,6 % on turvetuotannossa. Turvetuotanto ei ole uhka luonnontilaisille soille eikä suoluonnon biodiversiteetille. Myös turvetuotannon kuivatusvesien vesistökuormitus on hallinnassa ja sen valtakunnallinen merkitys on vähäinen, mutta toki tällä saralla alan on jatkuvasti pystyttävä kehitymään.
- Suomen energiaomavaraisuus on 25 %, kun tuontipuun osuus huomioidaan. Hiiltä käytetään Suomessa 2,5 kertaa ja öljyä lähes 4 kertaa enemmän kuin turvetta. Siten turve on elintärkeä maamme energianhuollolle, eikä sitä ole järkevää korvata muilla kotimaisilla polttoaineilla, vaan näillä on korvattava ilmastollisesti turvetta selkeästi pahempia tuontipolttoaineita
Energiaturve ei ole ilmastovaikutukseltaan läheskään niin paha polttoaine kuin tuontipolttoaineet hiili ja öljy. Turpeen päästökerroin on määritelty vain polton päästöjen mukaan, eikä turpeen elinkaaritasetta hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen osalta ole laskettu. Suomen valtio on jo muutaman vuoden ajan rahoittanut tutkimushanketta, jota vetää professori
Jukka Laine Metsäntutkimuslaitokselta. Selvityksen tulokset julkaistaan ensi vuoden alussa.
Myöskään ei ole huomioitu mm. turpeessa olevan ns nuoren hiilen osuutta (ikä maksimissaan muutama sata vuotta kuten puulla). Kun turvesuon pinnan yläpuolinen ja alapuolinen biomassa ja karike lasketaan yhteen, on sen osuus suon kokonaishiilivarastosta keskimäärin 23 – 29 %. Selvityksen on laatinut GTK.
Suomen 2,2 miljoonasta peltohehtaarista noin 300.000 hehtaaria on turve- ja multamaita, jotka
Kristina Holmgrenin mukaan ovat merkittäviä hiilidioksidin lähteitä. Ilmeisesti myös ojitetut suometsät ovat hiilidioksidin lähteitä. Mikäli energiaturpeen käyttöä yhä enemmän ohjattaisi näille alueille (kuten jo nyt paljolti tapahtuu), voitaisiin kansallista ilmastokuormitusta vähentää ja tämä tulisi huomioida turpeen päästökerrointa laskettaessa. Vastaavalla tavalla uudet energiaturpeen tuotantotekniikat, joilla voidaan vähentää toimitetun energiaturpeen kosteutta (lisätään energiasisältöä) ja samalla voidaan laskea myös tuotannossa olevaa pinta-alaa tuotannon tehostumisen myötä. Nämä tehostustoimet tulisi myös voida laskea päästökertoimen laskennassa, mutta näin ei nyt voida menetellä.
Merkittävin energiaturvetuote on jyrsinpolttoturve, jonka osuus on noin 90 %. Pienemmissä lämpökeskuksissa ja maatiloilla käytettävän palaturpeen osuus on noin 10 %. Uusin tuote on turvepelletti, joka soveltuu automatisoituihin ja miehittämättömiin lämpökeskuksiin, kosteiden polttoaineiden priimaamiseen ja kivihiilen korvaamiseen.
Turvetta käytetään energiantuotannon lisäksi myös kasvualusta- ja ympäristörakentamisessa mm. kukkamullissa, ammattiviljelmien kasvihuoneissa sekä tienvarsien ja golfkenttien viherrakentamisessa. Tämän liiketoiminnan volyymi on noin 10 % energiaturvebusineksesta.
Energiaturvetoimialan yhteenveto:
- Energiaturpeen käyttö ~25 TWh vuodessa.
- Yli 7000 henkilötyövuotta haja-asutusalueilla.
- Liikevaihto 200 miljoonaa.
- Kotimainen ja hintavakaa polttoaine.
- Voimalaitosten pääpolttoaine Suo-Suomessa, tärkeä tukipolttoaine Puu-Suomessa.
- Tukee teknisesti ja taloudellisesti puun ja peltobiomassojen käytön kasvua.
- Turvetta riittää, vesistövaikutukset tavoitetasolla.
-----------------------------------------------
Lähde: Turveteollisuusliitto ry.
