Juha Vainio
10.5.1938 - 29.10.1990
Juha Vainion aloitti uransa 1960-luvulla Kotkassa Pertti Metsärinteen
orkesterin solistina ja tekstintekijänä.
Juha Vainio kirjoitti
Pertti Metsärinteen orkesterille päivän iskelmiin ajankohtaisia
uusia ja näppäräsanaisia tekstejä, joita yhtye esitti keikoilla.
Erik Lindström näki Juha Vainion television viihdeohjelmassa
ja ehdotti yhteistyötä, Juha Vainio pääsi levyttämään.
Lindströmin levy-yhtiössä syntyivät mm.
levytykset Paras rautalankayhtye (1964) ja Jos vain saisin
nastahampaan takaisin (1963).
Juha Watt Vainion yhteistyö Toivo Kärjen kanssa alkoi, kun Toivo Kärki
tarvitsi vuonna
1965 kuolleen Reino Helismaan tilalle uuden sanoittajan.
Toivo Kärjen palveluksessa Vainio teki iskelmätekstejä myös muille
laulajille. Vainio jatkoi myös artistina.
1970-luvulla Vainion tyyli muuttui syvällisemmäksi. Humoristiset
laulut pysyivät kuitenkin
mukana hänen ohjelmistossaan. Vainio
käsitteli teksteissään monia yhteiskunnan epäkohtia kuten luonnon saastumista,
suvaitsemattomuutta ja sosiaalisia ongelmia. Pääosissa hänen tarinoissaan
ovat yksilöt, joiden kautta Vainio hahmotteli kuvaa kokonaisesta yhteiskunnasta
ja sen ilmiöistä.
Vainio kuvasi monissa lauluissaan kauniisti, hauskasti ja
syvästi ymmärtäen ihmisiä ja heidän heikkouksiaan.
Juha Vainio on ollut Reino Helismaan ja Vexi Salmen ohella yksi tuotteliaimpia
suomalaisia sanoittajia. Hänen tuotantonsa käsittää yhteensä yli 2000 sanoitusta
ja sävellystä.
-------------------------------------------------------
---------------------------------------------------------
-------------------------------------------------------
Salanimet:
Kirsi Sunila, Junnu, Junnu Kaihomieli, Mirja Lähde, Jorma Koski, Ilkka Lähde
-------------------------------------------------------