|
Lapatossun historiaa
Lapatossun toverina oli Vinski, yksvakaan entinen kuopiolainen parturi,
joka mainosti liikettään sanoilla "Päitä leikataan".
Ensimmäinen "Lapatossun juttujen laatija",
tarinoita neljän omakustanteen verran koonnut Juho Nurhonen (J.-nen) liitti
neljännen Lapatossun Alpumin (1914) esipuheeksi selvityksen Lapatossun nimen
ja henkilön alkuperastä.
Nurhosen mukaan Lapatossu oli Kalle Gustafsson, syntyisin Urjalasta Hämeen läänistä.
Edelleen Nurhonen mainitsee, että Gustafsson oli "varakkaan talon lapsi, jolle maantyö
jo nuoresta näytti mahdottomalta, joten hän aikasin lähti maailmalle kulkemaan".
Seuraavaksi Lapatossun henkilöllisyyttä selvitti lukijoille Valentin (Ensio Rislakki), joka teki
Lapatossun juttuja (1940). Kirjan sisaltöön ovat jo vaikuttaneet aiheesta
tehdyt elokuvat (Lapatossu ja Lapatossu ja Viski olympihuumassa).
Siksi Valentin muistuttaa, etta Lapatossuja on
kaksi: "nykyinen" Aku Korhosen tyypittelemä hahmo, mutta myös aikaisempi, sekatyömies
Kustaa Gustafsson Kalvolan pitäjästä, "humoristi Jumalan armosta".
Omaan malkaan katsomatta Valentin tuomitsee vuosisadan alun Lapatossun jutut sekalaiseksi
ja vain puolittain alkuperäiseksi tavaraksi.
Suomen Tietokirjan kustantamat Lapatossun Parhaat pilajutut (1-11, 1953)
sisaltävät kaikkein yksityiskohtaisimman kuvauksen oikean Lapatossun vaiheista.
Tekstin mukaan Lapatossun loistokausi olisi asettunut 1870- ja 1880-lukujen tienoille;
viimeiset päivänsä tämä veijari vietti Tampereen yleisessa sairaalassa vuosisadan
vaihteessa, Kalvolan pitäjän Heinun kylastä kotoisin ollut Kustaa Gustafsson mainitaan
kartanon rengin pojaksi, jonka Urjalan, Kalvolan seka lähipitäjät vallannut
rautatiekuume vei mennessaan ratatyömaille.
Lapatossun jutut levisivät kotiinsa palaavien työmiesten kertomina ympäri maata.
Vaikka edella mainitut kokoelmat eivat mainitsekaan lähteitaan, niistä kertyvien tietojen
perusteella on ollut mahdollista jäljittää Hämeenlinnan maakunta-arkiston dokumenttien
perusteella Hattulan pitäjan Heinun kylästä Carl Gustaf Gustafsson (s. 8,1.1840),
joka oli paikallisen Saaren virkatalon isännän Gustaf Gustafssonin ja hänen vaimonsa
Anna Katarina Johansdotterin vanhin poika.
Gustafssonin yhtaläisyyttä Lapatossuun
vahvistaa Heinun kylässä perimätietona säilynyt muistuma Lapatossun nuoremmasta
veljestä Manassesta, joka hankki leipansä yläsahurina Heinun kyliissa - Manasse oli
perheen seuraavana syntynyt poika.
Myös Lapatossun ensimmäisenä onnettomana viljan
'myyntimatkana mainittu käynti Hameenlinnassa on mainittu asiakirjoissa, joissa hänet
on oleskelunsa 1859-60 ajaksi kirjattu ammattiryhmaiin "formän och åkare".
Hattulaan Gustafsson palaa
1860. Asiakirjat mainitsevat Carl-Gustaf Gustafssonin solmiman avioliiton Anna Beata Klarin kanssa vuonna 1861.
Juttukokoelmien esipuheisiin sisältyy myös mainintoja Lapatossun ulkoisesta olemuksesta.
Juho Nurhosen kustantaman neljännen albumin kansikuvaan on painettu näköiseksi väitetty
kuva Lapatossusta. Se esittää pyöreäkasvoista, viiksekästä ja pyöreäsilmäistä kansanmiestä.
Parhaiden pilajuttujen esipuheen mukaan Lapatossu oli ulkonäöltään "keskikokoinen,
teräväpiirteinen, 'jonkun verran amerikkalaista humoristia Mark Twainia muistuttava"'.
Lapatossu-nimen alkuperästä on säilynyt ainakin kolme eri versiota. Ensimmäisen mukaan
Gustafsson kohtasi Pietarin radan rakennustyömaalla onnettoman, "alakuloisen ja
pöhköpäisen" miehen nimeltaan Mytty, jota muut miehet kutsuivat Lapatossuksi.
Gustafsson teki miehen kanssa kaupat: kannullisesta viinaa han ottaisi tuon nimen
itselleen. Kaupanteon jalkeen Gustafsson ilmoitti julkisesti, etta kuka tämän jälkeen
kutsuu Myttya Lapatossuksi on Gustafssonille velkaa kannullisen viinaa, sillä siitä
päivästä lukien hän on Lapatossu.
Toinen tarina liittyy myos ratatyömaille, joille saapuneita Etelä-Pohjanmaan
ruotsinkielisiä timpermanneja kutsuttiin lapatossuiksi heidän käyttamiensä paulapieksujen
eli lapatossujen vuoksi. Suomalaisia työmiehiä timpermannien kielensä ja ammattinsa
vuoksi osoittama ylimielinen asenne harmitti. Etunenässä oli pilaa tekemassa vitsailun
ja lauluin Gustafsson. Eraan tappelunnujakan
jälkeen, syyllisen selvittyä, työmaan mestari julisti Gustafssonille: "Koska sinä
lapatossuista niin suurta ääntä pidät, saat nyt itse olla Lapatossu lopun ikääsi ja
viisi päivää päälle."
Nimen alkuperän kolmas versio liittyy Gustafssonin ensimmäiseen viljanvientimatkaan
Hämeenlinnaan, jolta poikaa odotettiin turhaan takaisin. Vuosia myöhemmin han palaa
kotiinsa, hevosensa menettäneenä ja parran kasvattaneena. Gustafsson hiipii yö11a tupaan
ja asettuu punkkaan nukkumaan. AamulIa piiat rientävät hädissaan kertomaan isännälle,
etta pirttiin on ilmestynyt vieras mies. Parrasta huolimatta isä tunnistaa
tuhlaajapoikansa, ottaa sängyn vierestä tämän lapikkaat ja antaa tälle pitkin korvia:
"Saatanan Lapatossu!". Kun isä vaatii selitystä hevosenkin katoamiseen, Lapatossu siihen
vastaamaan: "Tosta meni noin, tosta meni noin, häntä vaan jäi kun meni" osoittaen
pitkällä hukkareissullaan kasvanutta muhkeaa partaansa.
Valentin keksi ajatuksen tehdä elokuvan Lapatossusta. Nimimerkki Valentin oli kirjailija ja Elokuva-Aitan
ensimmaänen päätoimittaja Ensio Rislakki (ent. Svanberg), joka aikaisemmin oli jo tehnyt
Suomen FilmiteollisuudelIe käsikirjoituksen elokuvaan Onnenpotku (1936).
Toisena käsikirjoittajana osalIistui työhön nimimerkki Teini alias kirjailija ja Suomen
Kuvalehden tuore päätoimittaja Ilmari Turja. Kahteen myöhempään Lapatossu-elokuvaan
käsikirjoituksen teki Valentin yksin.
Valentin ja Teini hyödynsivät käsikirjoituksessaan eri tahoilta löytämiään ja kuulemiaan
Lapatossu-kaskuja.
|